Kartta hukassa ja kompassi rikki
Hei,
Varoituksena näin etukäteen, että kirjoitus on lähinnä laiskan ihmisen avautumista yhteiskunnan ja elämän ongelmista.
—
En ole koskaan löytänyt elämälleni suuntaa, johon kulkea. Olen vain antanut virran viedä ja tuulen kuljettaa. Paitsi että virta on tyrehtynyt ja tuuli tyyntynyt. Olen jämähtänyt tähän.
Toiset sanovat että pitäisi jaksaa ja uskaltaa yrittää. Hakea töitä ja löytää harrastuksia, kokea ”intohimoa” asioita kohtaan. Ainut kiinnostuksenkohteeni tällä hetkellä ovat erikoisoluet ja niiden maistelu maistelu sekä niistä kirjoittaminen kerran, pari viikossa. Mutta kun pitäisi löytää jokin asia johon pyrkiä. Jokin suuri päämäärä mitä haluaisi tehdä ja taistella sen eteen.
Mutta en osaa kokea intohimoa. Yritän välillä kuvitella olevani 3D-artisti jollaiseksi olen erikoistunut. Mutta muiden töitä nähdessäni vakuutun entistä enemmän siitä, etten ole. Tämä sama toimii kaiken muunkin taitoa vaativan asian kohdalla. En näe syytä yrittää tulla paremmaksi jossain, jos on jo olemassa sadoittain parempia ja menestyvämpiä tekijöitä kuin minä. Ihmisten menestystarinat eivät inspiroi, vaan lähinnä lannistavat entisestään. ☹️
Onko minulla tarkoitusta, jos en ole menestynyt ja taitava? Jos en ole intohimoinen asioita kohtaan? Jos vain valun hitaasti eteenpäin vuosien varrella kuin mannerlaatat? Varsinkin, kun tässä iässä kaikkien asioiden ikäänkuin kuuluisi olla kohdallaan ja päämäärät asetettuina tai saavutettuna.
Elämä on alkanut tuntua vaikealta ja rasittavalta tietokonepeliltä jossa olet tullut ylitsepääsemättömän esteen eteen. Vain koska olet tehnyt vääriä valintoja aikaisemmin. No, pelin voit aina lopettaa ja ehkä kokeilla joskus uudelleen. Valitettavasti en ole vielä löytänyt elämässä sitä ”Quit Game”-painiketta jolla pääsisin pois täältä. Tai onhan se mahdollista, mutta tätä peliä ei voi aloittaa uudelleen alusta.
En koe olevani tärkeä oikein kellekkään. Paitsi tietysti omille vanhemmilleni ja veljelleni. Mutta silti toivon usein nukkumaanmennessäni, etten heräisi enää. Pääsisin pois eikä minun tarvitsisi enää miettiä tulevaisuuttani.
En tiedä oliko tässä kirjotuksessa mitään järkeä. Halusin vain päästä avautumaan jonnekin jossa asia ehkä ymmärretään.
Kiitos.
Heippa, Smöggis!
Elämä heittelee ihmisiä aina eri suuntiin syystä tai toisesta. Joskus asioihin vaikuttavat ulkopuoliset tekijät ja joskus omat päätökset antavat ratkaisevan suunnan elämälle. Joskus on myös aikoja, jolloin elämä tuntuu pysähtyneen ja täytyy hakea uusia tuulia. Itsellänikin tuntuu olevan tämmöinen pysähtynyt vuosi....
Mitä elämällä sitten tekisi...? Itse olen pikkuhiljaa kääntynyt ajatukseen, että oman tyytyväisyyden ja onnen tavoittelu on tärkeintä. Se mistä sen saa, on jokaisen oma asia. Yhteiskunta asettaa tiettyjä paineita yksilöä kohtaan ja tärkeää olisikin kuunnella omia haluja eikä ulkopuolisia painostuksia. Jos olet tyytyväinen olemiseesi olutlaatujen arvostelijana-se riittää, jos niin päätät. Ei kaikkien tarvitse tavoitella kunniaa ja mainetta. Jotkut ihmiset tosin saattavat saada onnensa saavutuksien kautta... Minusta tuntuu, että nykyajan yhteiskunta painostaa ihmisiä omaisuuden haalimiseen ja korkean aseman saavuttamiseen. Tärkeintä on kuitenkin elää itseään varten. Silloin olet onnellisempi ja se voi vaikuttaa positiivisesti vaikka ihmissuhteisiin.
Näin minun ajatteluni toimii ja toivoisin, että kaikki kuuntelisivat omaa sydäntään edetessään elämässä. ☺️❤️