Eikö masennus pitäisi hoitaa jollekin tolalle ja pitäisikö sinun siksi ottaa sairaslomaa työstä? Voisitkohan kertoa sairausloman syyn totuudenmukaisesti eli että tarvitset sairaslomaa masennuksen vuoksi? Varmaan kaikki työntekijät eivät kerro työnantajalleen sairauslomansa syytä, jos kyse on masennuksesta.

Jos myöhemmin kerrot jossain työhaastattelussa sairastaneesi jossakin vaiheessa masennusta ja olet siitä päässyt yli, niin sellainen ei enää nykypäivänä ole este työn saamiselle joissakin työpaikoissa, jos työnantaja on ymmärtäväinen - tosin vieläkin on varmaan työnantajia, jotka voivat vieroksua tämän tyyppisiä työnhakijoita.

Jaa, oon sitä mieltä, että missään nimessä ei pidä kertoa. Mutta työnantaja saa sen toki tietää lääkäritodistusten kautta.

Kannattaa tietysti olla vähän varovainen. Kaikille ei ainakaan kannata kertoa. Itse olen kyllä kertonut aika avoimesti, tosin pomoni kanssa en asiasta keskustele. En kyllä keskustele hänen kanssaan oikein mistään muustakaan, välimme eivät ole hyvät. Ainakin yksi työtovereistani on tukenut minua ja olemmekin hyvät ystävät.

Aika monilla on kokemuksia tästä sairaudesta. Työpaikalla on kuitenkin työt tehtävä ja ainakin meillä on niin, että jos joku ei hoida hommiaan, toisille kasautuu yhä enemmän töitä. Masentuneena ei tietenkään pysty sataprosenttiseen lopputulokseen.

Tärkeintä kuitenkin on hakea apua. Sitä varten pitää kyllä varautua ikään kuin osoittamaan olevansa sairas, ja se voi olla psykologisesti aika vaikeaa. Mielenterveyden hoitohan on Suomessa tunnetusti heikolla tolalla. Mutta jotain sellaista on pakko tehdä ennen kuin on liian myöhäistä.

Omassa tämänhetkisessä depressiossani auttoi yksinkertaisesti se seikka, että nostin omin päin lääkeannostani, kysymättä mitään hoitavalta lääkäriltä, koska sellaista ei tällä hetkellä ole ja reseptini uusitaan rutiininomaisesti työterveyskeskuksessa kenenkään kyselemättä vointiani. Joka tapauksessa voin nyt huomattavasti paremmin ja se on pääasia.

Sinulle sanon: hae apua, ja viivyttelemättä! Yritä kaikkea ja valitse parhaat konstit. Minua ovat auttaneet sekä lääkkeet että terapia, hyvät ystävät ja rakkaat harrastukset. Eniten elämänfilosofiani, jota ilman tuskin olisin enää edes hengissä.
Tsemppiä! Masennus on hirvittävä sairaus, mutta siitäkin voi toipua. Toisaalta se uusii helposti. Hyvä suhde lääkäriin kannattaisi luoda. Itse yritän tällä hetkellä saada jonkunlaista hoitosuhdetta syntymään, saa nähdä, miten käy.

En usko että mua kukaan alkaisi syrjimään. Kyse on vaan siitä että en halua mitään erityiskohtelua jne.. Ja en halua jäädä sairaslomalle, koska haluan säilyttää edes jotain toimintakykyä, koska jos vaan jään kotiin niin sitten on entistä vaikeampi nousta sängystä. Ja tosiaan tällä hetkellä ei ole paha vaihe menossa. Lähinnä vaan normi masennus. Pystyn tekemään töitä jne mutta joku ylimääräinen muistaminen ja liika ajattelu on liian työlästä.

Älä missään tapauksessa kerro!
Työnantaja saa sen selville sairauslomalapusta (ne koodit saa netistä) . Kärsit siitä että mielessä on vaikea pitää asioita. Itselleni jopa tavallisien sanojen löytyminen oli vaikeaa😳.
Jos pystyt tekemään työtä, saattaa se olla hyväkin asia, toisaalta joskus sairasloma olisi todellakin paikallaan. Vaikka muutama päivä ensin ja "makustelisit" olisiko se paras ratkaisu. Haluatko itse olla puolikuntoisena töissä? Jos masennuksesi on jatkunut tällaisessa elämässä ja tällaisessa työssä olisiko parempi yrittää parantaa sitä karsimalla rasitustekijöitä? Miten työnantajasi suhtautuu sairauksien hoitoon?

Masennus yleisessä tiedossa saattaa hankaloittaa todella paljon elämää. Ja nekin jotka muka ovat sinut asian kanssa kaikkoavat vaivihkaa.

Koulussa ainakin jouduin kertomaan paniikkihäiriöstä, koska opettaja kysyi sitä minulta suoraan. Ei se aiheuttanut mitään ongelmaa, päinvastoin menin terkkarin puheille ja siitä sitten lääkärille. Tosin hoitoni jäi kesken.
Työssäni en kertonut masennuksestani ja muista ongelmistani, esitin aina normaalia. Sairauteni vaikeutti hurjasti työntekoa, mutta pakolla jatkoin työssä. Esimieheni taisi tietää osan ongelmistani, mutta en kertonut sen enempää.
Lopulta voimat loppui ja menin psykiatrian polille hoitoon ja otin pitkän saikun. Olihan se noloa sitten, kun b-lausunnot piti näyttää pomoille ja he tiesivät kaikista mielenterveysongelmistani. Esimieheni otti asian kuitenkin hyvin vastaan ja jopa soitteli välillä kysyen vointiani. Kerroin suoraan olleeni sairaalassa ja sähköhoidossa yms. ja hän oli vain ylpeä hankittuani hoitoa. Tiesin työsuhteeni kuitenkin päättyvän määräajan loputtua ja saikun jatkuvan vuosia, joten ei siitä ainakaan tietääkseni haittaa tullut. En tiedä, miten työpaikalla oltaisi reagoitu, jos olisin kertonut ongelmistani työsuhteessa ollessani.
Riippuu varmaankin työpaikasta ja kollegoista, miten asiaan reagoidaan. Nyt pelkään taas, miten sairaushistoriani voisi vaikuttaa tulevaisuuden töihin jos siitä saataisiin tietää. Jos nyt sinne asti tästä helvetistä pääsen 🤔
Tsemppiä!

Riippuu työpaikasta, minä kerroin aikoinaan ja pomo totesi, että nyt huilaat ja tervehdyt sitten tervetuloa takaisin töihin, ja näin kävi.

Hei!

Minusta ei. Ei se kuulu kenellekkään. Jos masentaa, lähde vaikka matkoille. Itse käväsin Ruotsissa, enkä ollut yhtän masentunut, kun olin niin hyvässä ja sivistnyeessä seurassa. Hyvää jatkoa!

Ei kannata kertoa. Työpaikalla tehdään töitä ja henkilökohtaiset asiat hoidetaan jossain muualla. Kannattaa suojella itseään ja pitää omat asiat mahdollisimman tarkkaan ominaan. Ei kannata leimautua ongelmaiseksi, vaan hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä. Jos tarvitsee saraslomaa, syy näkyy kuitenkin lääkärin antamassa lapussa ja tulee sitä kautta työnantajan tietoon. Työterveyshuollolla ja työnantajalla ei ole oikeutta levitellä henkilökohtaisia tietojasi.