Kannattaako jatkuva valittaminen?
Olen tässä miettinyt, että kaikilla on murheita elämässä. Toisilla enemmän toisilla vähemmän, mutta onko niistä jatkuva valittaminen kenellekkään hyödyllistä. Tarkoitan nyt sellaisia huolia mille ei nyt vaan yksinkertaisesti voi mitään.
Tunnistan itsestäni sen, että aina kun kirjoitan tänne niin valitan. Onhan se terapeuttista kun saa kirjoittaa kaiken paskan pois päästä. Ymmärrän sen, että täällä saa hyviä neuvoja miten jatkaa eteenpäin. Mutta puhun nyt sellaisesta elämän asenteesta että koko ajan valittaa kaiken olevan päin helvettiä. Ja siihen kuluu sitten kaikki aika. Että ottaa oikeen asiakseen sen valittamisen. Tiedän, jos ei nää mitään toivoa tulevaisuudessa, niin sitten on parempi kirjoittaa tänne kuin mennä jojoon ja ymmärrän että tämän koko Tukinetin idea on se että täällä valitetaan.
Mietin vaan sitä että auttaako jatkuva valittaminen vai pahentaako olotilaa? Saa vapaasti kommentoida…
No, minua auttoi täällä valittaminen aikanaan kun ei ollut oikeastaan ketään kelle olis viitsinyt valittaa, tai joka olis ymmärtänyt. Aikansa valitin, mutta sitten kait tuli sekin tiensä päähän eli, olin tarpeeksi valittanut. Kyllähän ne asiat oli ihan oikeita asioita jotka olivat päin seiniä ja oli ahdistava olo kun ei osannut tai meni kauan aikaa ennenkuin asiat alkoi oikenemaan.
Tärkeintä kait oli se kun aloin hyväksyä itseni tällaisena kuin olen, jos en kerta paremmaksi muutu vaikka kuinka yritin. Itsensä ja muiden hyväksyminen kait on aika tärkeää kun toipuu.
Yksinäisyys oli minun yksi vakio valituksista, köyhyys, työkyvyttömyys olivat myös sekä ristiriidat lähipiirin kans. Mutta niin ne vain on ajan kans kaikki tasaantuneet. Vielä tulee joskus päiviä että tasapaino horjuu, mutta kun on jo kokemusta että kykenee elämään epävarmuudessakin niin ei enää niin paljoa tarvi valittaa. ja kun muistan kuinka huonosti asiani ovat joskus olleet niin ei tänäpäivänä ole valittamista.
Käyn täällä joskus kirjoittamassa ihan sen takia että toivon että joku saa uskoa ja voimia siihen että elämä voi muuttua!
Minusta tämän paikan ajatus ei kuitenkaan ole valittaminen, vaan tuen saaminen. Valittaminen pelkästä valittamisen ilosta ei ole hyödyllistä kenellekään, mutta minusta täällä asioista puhuminen on jotain muuta kuin valittamista vain valittamisen ilosta. Musta tuntuu, että monilla ihmisillä täällä on aivan oikeasti ja aidosti paha olla, ja he ovat täällä hakemassa tukea itselleen. Se on siis eri asia kuin valittaminen. Siinä on pyrkimys kohti jotain parempaa.
Ongelmista puhuminen usein auttaa itseäkin jäsentämään sitä ja täältä saa myös omista ajatusmaailmoista poikkeavia näkökulmia. Joskus ne johtaa asioiden ratkeamiseen tai siihen, että joku antaa asioille mahdollisuuden lähteä ratkeamaan.