Otsikko varmasti kertookin kaiken olennaisen. 

Taustatietoja hieman, nyt reilu 30 vuotias nainen, joka aiemmin saanut ahdistuneisuushäiriö sekä pakko-oireisenhäiriön diagnoosin. 

Kaikki alkoi aikoinaan kamalilla sairauksien peloilla, kävin läpi useat oireet, useat tutkimukset. Koskaan ei löydetty syöpää, keuhkoveritulppaa, eikä aivokasvainta. Tätä jatkui pidemmän ajan. Kaikki kuitenkin tasapainottui.

Ilman lääkitystä olin useamman vuoden ja kaikki menikin hyvin. Nyt kuitenkin varmasti usean asian saattelemana iski totaalisen kamala hulluksi tulemisen pelko. Tätäkin kirjoittaessa sydän hakkaa. Ja ajatus takkuaa. Pelottaa. 

Kaikki alkoi kaikessa yksinkertaisuudessaan omista ns. tavallisista ajatuksista. Aloin tutkailla ajatuksia, mietin että onko normaalia tavallaan ”kuulla” omat ajatukset päässään. Puhun tässä nyt niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin jokaisen omasta sisäisestä äänestä, monologista ajatellessa. Mietin, saako muut päähänsä esim. tiettyä musiikki kappaletta kun ajattelee. Pelästyin näitä asioita. Ja aloin tutkia asiaa netistä. 

Normaali asia siis, johon jäin loukkuun. Googlen ihmeellinen maailma, ja muutamat oirekuvaukset skitsofreniasta. Mitäpä se mielelleni teki. Vain hallaa. Nyt mietin ja tarkkailen ihmisiä peläten, ajattelenko heidän tarkkailevan minua, kuuntelen, ja varmistelen, enhän vain kuule ääniä, ja kuulevathan muut samat asiat kuin itse. En pysty lukea uutisia, sillä kaikki mikä liittyy sotaan tai uskontoon yms, aiheuttaa ahdistusta. Psykoosissa olevallahan voi olla harhaluuloja liittyen näihin asioihin. Mietin, enhän vain pidä itseäni jumalana? Lopulta kun tarkkailen ajatuksia ja itseäni aivan liikaa. Pelkään, että enhän ole jo seonnut, olenko tässä edes. Ja paniikki on valmis. 

Luulin fyysisten sairauksien pelon olleen pahin jonka olen kokenut, mutta tämä on. 

Lisäksi kroppani on kokoajan aivan umpi kireä. Olen jännittynyt, ei ole ruokahalua, päätä särkee, oksettaa ja sydän hakkaa. 

Hetken helpotuksen saan aina kun luen vertaistueksi kirjoituksia joista tunnistan itseni täysin. 

Ja hetken päästä olen taas oravanpyörässä, entä jos olenkin harhainen, ja haen varmistelua esim mieheltäni. ”Käyttäydynhän normaalisti”

Lääkityksen sain aloitettua uudelleen, ja odottelen mt hoitajan soittoa, johon on kuulemma jonoa.