Hei inha! Itse en kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta elämänkumppanillani on se. Hän sai diagnoosin kaksisuuntaisesta vajaa puolitoista vuotta sitten, ja samalla aloitettiin lääkitys. Ennen diagnoosin saamista hänellä oli elämässään noin kahden vuoden jakso, jolloin asiat menivät koko ajan mönkään, erityisesti opintojen edistäminen ei onnistunut, koska koko ajan oli joko ylä- tai alavire. Lopulta tilanne kulminoitui psykoottiseksi yltyneeseen masennusjaksoon, missä yhteydessä kaksisuuntainen sitten todettiin. Diagnoosin myötä hän tarkasteli menneitä vuosia, ja totesi mielentilojen ailahdelleen masennuksen ja manian välillä nuoruudesta saakka. Maniassa rahat meni, seurustelukumppanit vaihtuivat ja välillä asuinpaikkakunnatkin. Maniat etenivät psykoottisiksikin, ilman että hän päätyi hoitoon missään vaiheessa. Masennusvaiheisiin kuului lamaannus ja itsetuhoisuuskin.

Diagnoosin myötä alkoi lääkitys. Nyt noin puolentoista vuoden ja muutaman lääkevaihdoksen jälkeen on löytynyt hyvä lääkeyhdistelmä, ja toimivan lääkityksen ansiosta ei voi oikeastaan sanoa, että kaksisuuntainen olisi kummoinenkaan ongelma tällä hetkellä. Myöskään lääkitys itsessään ei aiheuta ongelmia.

Kuvailet hyvin tutun kuuloisia asioita viestissäsi. Vauhtia on joko liikaa, tai sitten sitä ei ole. Ehkä välissä on sellaisia tasaisempia jaksoja, mutta käyrän huiput ja suvannot määrittelevät olemista. Sanoit olevasi omasta tahdostasi ilman lääkitystä. Minä kysyn, että miksi näin? Onko sinulla ollut lääkitys jossain vaiheessa, oletko kokeillut erilaisia lääkevaihtoehtoja, vai oletko ollut koko ajan ilman lääkkeitä diagnoosista lähtien? Minä näin läheisen roolista menoa katselleena en voi muuta kuin suositella lääkityksen piiriin hakeutumista. Lyhyt ja hieman tylsäkin vastaus kysymykseen, että mikä neuvoksi kun mielialat heittelevät, on oikea lääkitys. Kaksisuuntainen on häiriö juuri sen takia, että se haittaa arkea, elämää, tekemistä, olemista. Jos se ei niin tekisi, se ei olisi häiriö tai sairaus. Se on häiriö aivojen toiminnassa, kuulemma maniavaihe näkyy jopa esimerkiksi eeg-tutkimuksessa. Aivot toimivat eri tavalla kuin normaalisti. Toisin sanoen kaksisuuntaista ei voi ajatella pois.

Silloin kun lääkitystä ei ole ollut, tai se ei ole ollut täysin toimiva, on kumppanini persoona jäänyt välillä kaksisuuntaisen oirehdinnan varjoon. Hän on oikeasti hyvin miellyttävä, rauhallinen ja positiivinen ihminen, joka suhtautuu asioihin optimistisesti. Isoilla kierroksilla hän ei ole miellyttävä, tasainen harkitseva itsensä, vaan jotain aivan muuta. Matalilla kierroksilla sama homma, mutta toiseen suuntaan. Lääkitys mahdollistaa hänen olla paras oma itsensä. Lääkitys on myös mahdollistanut hänelle edistää hänelle tärkeitä asioita, kuten opiskelua. Masennusvaiheessa ne eivät etene, koska mikään ei etene silloin, kun ylivoimaista on päästä edes sängystä ylös. Korkeiden kierrosten aikana meno on kova, mutta oikeasti mitään ei ole mahdollista saada aikaiseksi, sillä keskittymiskykyä tai impulssikontrollia ei ole nimeksikään. Kotoa löytyy viisi aloitettua puuhaa, kylmenneitä kahvikuppeja, jotka on tehty mielijohteesta, mutta jotka on jääneet juomatta, koska on huomattu jotain muuta tekemistä, ja kahvi on jäänyt. Kovimmilla kierroksilla jopa tiskaaminen on ollut mahdotonta, koska hän turhautuu kuinka hidasta hommaa se on, ja suuttuu. Omasta mielestään kovilla kierroksilla olleessaan hän on nopea, tehokas, tekevä, idearikas, rikas ehkä muutenkin, ja ikävä kyllä erehtymätön. Kun kierrokset kun laskevat normaalille tasolle hän kauhistelee vauhtijaksoja itsekin. Mitään ei saa aikaiseksi silloinkaan, jos ei masennusjaksoissakaan. Ja jos on jotain saatu aikaan, niin ne saattavat olla asioita, joita täytyy myöhemmin korjailla. Lopetetut ihmissuhteet, työsuhteet ja kerätyt pikavipit tai kulutusluotot ovat isoja työsarkoja korjata.

Jokaisella kaksisuuntainen on varmasti erilainen, mutta tässä vierestä seuranneena on sanottava, että kumppanini toimintakyvyn kannalta lääkehoito on ehdoton edellytys. Ilman lääkitystä elämässä vastaantulevat asiat, sekä hyvät että ikävät, keikuttelevat maailmaa huomattavan rajusti. Kumppanillani on välillä ollut ajatuksia lääkityksen lopettamisesta, "koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä". Noina hetkinä hän ei ole ollut kaikista parhaimmassa tilassa arvioimaan omaa tilaansa. Ensimmäinen lääkitys on kuulemma harvalle se oikea, mutta jostakin täytyy lähteä liikkeelle. Kumppanini tapauksessa isompia lääkevaihdoksia voi laskea tapahtuneen kolme, ja nyt coctaili toimii. Jokainen vaihdos on kieltämättä ollut rankka, ja koetellut hänen jaksamistaan asian suhteen. Lääkkeet ovat sen tyyppisiä, että alkuvaiheessa kaikkiin niistä liittyy pahoinvointia, tai vaikka psyykkisiä oireita, kuten vihaisuutta. Nämä onneksi kuitenkin taittuvat viimeistään muutamassa viikossa. Heikolla hetkellä täytyy koittaa pitää mielessä tai läheisenä muistuttaa sivuoireiden väliaikaisuudesta, ja siitä, että tilanteen tasoituttua asiat on paremmin kuin ilman lääkkeitä.

Miten annetaan itselle anteeksi? En tiedä oletko hyväksynyt täysin, että sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Jos et ole, niin se, ja omien oireiden tunnistaminen, tunteminen ja nimeäminen olisi varmasti hyvä asia. Se mahdollistaa sen, että pystyt tekemään eron kaksisuuntaisen ja itsesi välille. Joskus sinua liikuttaa sinä itse, joskus kaksisuuntainen. Ja se kaksisuuntainen ei ole sinä. Se piilottaa sinut, kun pääsee valloilleen.