Pian 10v avioliittoa takana. 2lasta. Asumme kaupungista n6km päässä syrjäisellä seudulla jossa lähimpään naapuriin on matkaa n.300m pimeetä on ja hiljaista varsinkin talvella kun ei ole katuvaloja. Viimeiset 1-2 vuotta ollaan oltu miehen kanssa ulosottoveloissa ja taloudellinen tilanne on tiukka. Pakolliset menot pystymme juuri maksamaan mutta yhtään ylim. ei jää että voisi joskus vaikka käydä jossain. Ystävät eivät juuri käy eikä sukulaiset koska asuvat senverran kauempana. Parisuhdekkin on jotenkin kuollutta. Töissä käydään kummatkin ja sitten kotiin suoraan tänne ongelmien keskelle. Lapsilla on koulussa ollut myös oppimisvaikeuksia ja siihenkin melkein sitten menee viikolla ns. vapaa aika….välillä tuntuu että ei jaksa ja tiedän että velkaneuvojalle pitää hakeutua ja aijonkin…Raskasta on myös pitää kokoajan ns.julkisivua pystyssä että kaikki olisi hyvin, kun ei ole. Myöskään lähiomaisille ei uskalla asiasta kertoa koska luulevat kaikkien olevan hyvin ja mikä ryöppy siitä niskaan tulisi jos tietäisivät veloistamme, paheksuisivat asiaa….
entä miten saan avioliittoni kuntoon vai saanko ollenkaan kun läheisyyttä ei ole enää pitkään aikaan ollut…Teen raskasta 3vuorotyötä ja haaveena olisi vielä opiskella joskus tai aloittaa jotain uutta mutta nyt ollaan umpikujassa ja välillä tuntuu kuin oltais tiputtu kaivoon eikä päästä pois eikä ole ketään kuka auttaisi.
Miehelle tämä on varmasti vielä rankempaa kun on aina antanut itsestään ulospäin vähän erilaista kuvaa mitä on, eikä hän voi nöyrtyä siihenkään että hakeutuisi velkaneuvontaan, mutta sehän on sama kuin hakkaisi päätänsä seinään….No mutta kiva oli kertoa jollekkin tämä meidänkin tarina varmaan ainakin joku lukee…