kaikkihan on urpoja
tarkoituksenani ei ole lannistaa mutta kaikkihan me ihmiset olemme urpoja tavalla tai toisella. Toinen epäonnistuu yhdessä, toinen toisessa. Itse olen sitä mieltä, että yleensä ottaen tuo ”onnistuminen” johtuu vaan siitä, millä lailla toimii kun pettyy. Eli lannistuuko tai pahentaako itse tilannetta.
Sinä taidat usein pahentaa itse tilannetta, niin että sellainen pieni epäonnistuminen sitten tulee tosi isoksi.
Tuntuu myös että tuo epäonnistuminen=sinun arvosi ihmisenä. eli kun et saa kinkkua paistetuksi, olet ihan täysi paska. Logiikka pettää.
Muutenkin tuo epäonnistuminen riippuu ihan omasta perspektiivistä. Eräs ystäväni puhuu sujuvasti japania ja venäjää, on mielettömän hyvä palkkaisessa töissä, naimisissa mukavan miehen kanssa, ihan lapsi— ja silti junnaa vaan sitä samaa ”mä oon niin idiootti, niin tyhmä, en ikinä onnistu missään, en saanut sitä toista uskomattoman upeeta duunia, nyt olen ihan paska.” Se rassaa minua aikalailla, koska en todellakaan ole yhtä lailla menestynyt— mutta toveri ei huomaa itse ollenkaan.
En siis tarkoita, että olet automaattisesti loistava kun pidät itseäsi epäonnistujana… mutta suoraan sanottuna 1)luulen, ettet ole niin suuri epäonnistuja kuin minä itse pidät itseäsi (tuo rauhanturvajuttu oli oikeesti hieno asia) ja 2) että itse itsesabotoit itseäsi, että olisit niin kova luuseri kuin minä itseäsi pidät (tuhoat siis onnistumisen rippeet, että voit olla aina yhtä luuseri).
Kuulsi muuten tuolta aikaisemmin läpi, että jos saavutat jotain, et pidä sinä minään. Eli tartut kaikkeen negatiiviseen ja nollaat kaiken positiivisen, tyyliin ”kaikki osaa pelata jääkiekkoa” ja ”kaikki pääsee rauhanturvaajiin just nyt”. Ei ole totta, aika harva osaa pelata jääkiekkoa (en minä ainakaan) ja aika harva pääsee rauhanturvaajiin (en minä ainakaan).
Mutten silti pidä itseäni luuserina, koska osaan muita asioita, ja pystyn tekemään omia juttujani.
Ja me ollaan oikeasti kaikki aika urpoja, sellaisia ihmiset ovat. Tavallisia. Ehkäpä voisit lopettaa tuon luuserina olemisen ja olla vaan ihan oma epätäydellinen itsesi. Aloittaa vaikka sillä, että lopettaisit nuo jatkuvat ”olen tosi luuseri”-ajatukset ihan vaan niin, että sanot itsellesi ”lopeta” kun alat niitä ajattelemaan. Ei se sinun märehtimisesi kuitenkaan ketään auta. Ihan yhtä lailla voisit siis olla onnellinen.
J88 kirjoitti 7.2.2010 15:53
Minulla oli työpaikka, tänään jätin erovaatimuksen työnantajalle. En sen takia, että hän jotenkin nauraisi, vaan koska tämänpäiväinen kämmi oli viimeinen niitti. Hän vähätteli asiaa, mutta mitä se minua kiinnostaa. Olen totaalisen kyllästynyt omiin epäonnistumisiin.
Kysymyksessä ei ole mistään yksittäisistä työtehtävistä, vaan jatkuvasta asioiden mokailusta. Sanoin, että hänen mielipiteensä ei kiinnosta minua lainkaan. Vain oma suoritus ratkaisee, ja se, mitä mieltä olen itse siitä.
Se, etten ole ylpeä itsestäni, ei liity mitenkään tähän ongelmaan. Siis millään lailla. Olen sen vain ottanut esille.
Työpaikallani kaikki tekevät samoja asioita, yli 50 henkeä. Miksi olen ainoa, joka kämmää niitä asioita? Ehkä joskus joku tekee jotain virheitä, itselleni niitä tulee monta joka päivä. Hommat ovat ihan peruskauraa, laskea esim. kuinka paljon tavaraa on laatikossa. Muut osaavat, minä en.
Parempi on siis pysyä pois sellaisista hommista.
Teit rohkean päätöksen, onnittelut! Haluat itsellesi parempaa ja se on hyvä.
Minusta jotenkin tuntuu, että kierteesi on saattanut alkaa ihan lapsena. Ehkä olet luovuttanut uusien asioiden oppimisen heti kättelyssä, kun et ole jotain osannut ensimmäisellä kerralla. Sinulle on ehkä naurettu ystävällisesti, kuten lapsille nauretaan, kun ne kiukuttelevat. Sinä olet siitä voinut päätellä olevasi tyhmä ja oppimiselle on tullut sisäinen este. ??? Kuten sanoin jo aiemmin, kirjoituksesi ovat loogisia ja selkeitä. Eivät ne ole tyhmän ihmisen kirjoituksia.
Tämä on tylsä neuvo, mutta hyötyisit taitavasta terapeutista. Heissä on suuria eroja. Itse olen vasta neljännellä kerralla löytänyt ihmisen, joka saa minut ymmärtämään itseäni.
Näitä kivoja pikadiagnooseja taas, mutta vaikuttaa kyllä, että sinulla on ihan klassinen lukihäiriö.
Apua voit kysellä ensiksi vaikka tuolta.
http://www.lukihero.fi/
J88
Luin viestiketjun läpi ja mieleen jäi vain kysymys siitä, että onko yhteenlaskemisessa ollut vaikeuksia jo kouluaikoina?
Niin, kaikkihan on urpoja, tuossa otsikossa sanotaan.
Ja voin kertoa J88, että et ole ongelmasi kanssa ainoa.
Itse sain juuri potkut, tein hyvä työtä ja ajoissa, mutta se ei riittänyt.
Mikään ei riitä. Luin ohjeet tarkkaan ja tein tarkkaan ja huolellisesti ohjeitten mukaan. silti se ei riittänyt.
Olen viimeisen vuoden aikana saanut potkut yli kolmesta paikasta, vaikka olen tehnyt parhaani. Et siis ole ainoa, joka on urpo, tyhmä, epäonnistunut. Joten minä tiedän todella, mistä puhun kun sanon että ei tajua, ei pysty, ei ymmärrä.
Ihan turhaan luulet, että sinua ei ymmärretä tai ihmisillä ei riitä kapasiteettia ymmärtämään sitä. Tiedän todella tarkkaan mitä tarkoittaa tuijottaa kädessä olevaa rahamäärää tajuamatta, että paljonko kädessä todella on rahaa.
Ja sanot olevasi nuori, no olen jo vanhempi ja usko alkaa loppumaan. Olen tyhmä ja minusta ei ole mihinkään.
Minä jouduin kaksi päivää tekemään parityötä töissä. lopuksi parini ilmoitti ettei kai noin tyhmää ihmistä voi olla olemassakaan.
Vastasin, että näköjään voi olla.
Tarkoitin, että hän itse on se tyhmä, minä en olisi muuten huomannut hänen tyhmyyttään, jos ei olisi sitä itse ilmoittanut.
minusta kaikki ihmiset eivät ole urpoja ja tyhmiä. Se toinen puoli vaan on.
En ole enää hakemassa mihinkään työhön. Kun ei onnistu, niin ei onnistu.
Oikeastaan poropeukalolla on edes jonkinlainen käsitys ongelmastani.
Kun kyse ei ole mistään yksittäisestä asiasta, mikä menee pieleen. Vaan ongelma haittaa jokapäiväisiä tekemisiäni. Töissä virheitä tulee jatkuvalla syötöllä, mikään yksittäinen asia ei siis mene pieleen.
Terapeutista ei ole mitään hyötyä tässä asiassa, kun ei tätä asiaa ymmärrä tekään. Terapeutti ei ymmärrä sataprosenttisesti ongelmaani, koska terapeutti ei ole minä. En kenenkään yksittäisten ihmisten sanomiset vaikuta minuun yhtään mitenkään. Olen aina joutunut (ja halunnut) selviämään ongelmistani yksin, koska minä itse tunnen, millainen ongelma on ja mitä sen eteen pitää tehdä. Nytkin reagoin asiaan. Erosin töistäni, enkä uutta töytä hae.
Onnistuit mielestäsi töissäsi, vaikka luit ohjeet ja teit asiat oikein? Olisi itselleni todella helppoa. Kun ohjeet tulee luettua väärin ja asiat tehtyä päin helvettiä.
Monella täällä on kaikenlaisia ehdotuksia ja työnantajalla omansa. Pieleen menee todella lujaa. "Kuvittelen, että olen tyhmä." Mitenkähän muuten se haittaisi jokapäiväistä elämääni? Voisitte ehkä hieman miettiä, kun tuollaisesta ei todellakaan ole kyse.
Mutta eiköhän tästä aiheesta keskustelu voisi jo lopettaa, kun teillä ei ole mitään käsitystä tilanteestani.
J88: a emme voi ehkä auttaa tällä ketjulla, mutta muitakin epäonnistumisista kärsiviä on.
Masennus ei vaikuta ehkä älykkyyteen, mutta jotenkin sen vuoksi minulla ainakin tuntuu tulevan seinä vastaan jatkuvasti. Tämä tyhmyyskeskustelu on jotenkin koskettanut minua siinä mielessä, että olen pudonnut aika korkealta. Lyhyesti sanottuna ennen onnistuin suunnilleen kaikessa mitä tein. Nykyisin suunnilleen kaikki epäonnistuu. Älykkyys ei aina auta. 😟
Viimeksi pari päivää sitten jouduin soittamaan hätäkeskukseen, kun takka ei vetänyt sitten yhtään ja talo oli täynnä savua. Olipa noloa, kun 6 palomiestä kävi toteamassa, että piippu on täynnä lunta. Jep, jep... Ainakin koirilla oli kivaa.
Kuten olen itsekin saanut potkut kahdesti duunistani ensimmäinen oli joskus mansikkamestalta joka vaatii ahkeruutta,nopeutta,hyvää fyysistä kuntoa mä en edennyt siihen tasolle se että miksen ei pärjännyt siellä oli se että olin flunsassa,väsynyt,luultavasti allerginen heinille ja muulle moskalle ei landelle enään kiitos töihin hyvä että tulikin kokeltua ainakin tiesin ettei se ollut mun hommaa.Toinen työ mistä sain potkut oli feissaaminen mä itse yliarvioin siihen voida kyetä siihen työhön mut mä en soveltunut alunperin siihen hommaan sen kriiteerit olivat ulospäinsuuntaisuus,sanavalmisuus sosiaallisuus,rohkeus mennä puhumaan tuntemattomille ihmisille mulla oli niitä mutten pääsy tulostavoitteeseen vähäks se vit...tti mut sellaista se elämä on aina ei pärjää joskus sitä erehtyy,arvio itsensä olevan riittävän hyvä johonkin työhön ainakin se on hyvä itse tiedän sen itsetuntohan on sitä että tuntee itsensä mutta myös tietää missä on hyvä ? Mitä ovat vahvuudet ? Onko sinulla niitä j88 ? Mä ainakin uskon että meillä jokaisella on niitä oli sitten kehitysvammainen,normaali,neurologisia ongelmia omistava henkilö ?
Sellaisella tapauksilla on myös eritysalueita missä on hyvä ?Siihen myös vaikuttaa sekin asia mistä on kiinnostunut? iSitä paitsi me olemme vain ihmisiä jolla tietty kapasiteetti,kyvyt,yksi on hyvä matikassa toinen maantieteessä jne. siinä ei auta mikään muu kuin koittaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on mutta samalla löytää siihen apua spr:n ystävätoiminnasta,tukihenkilö jostain se olisi hyvä että sulla olisi joku joka tukisi sua niin myötä että vaistoinkäymisessä .Jotta tietäisit mitä sinulla on kun ei suju tuo arki ja muutkin asiat elämässä niin siihen usemmiten saa selville psykologin teettämillä testeillä se on inhottavaa joutua käymään monta kertaa tutkimuksissa mutta myöhemmin siitä on apua kun tietää mitä on ? Onko siihen lääkkeitä ? Mitä se hoidetaan ? Hae ihmeessä apua siihen asiaan sä et pärjäämään yksin elämässäsi se että mikä sitten aiheuttaa neurologisiin ongelmiin vaikuttaa runsas alkoholin käyttö,paha onnettomuus jossa on pää osunut,vaikea synnytys äidillä jossa vauvalla on ollut niukka hapensaanti,perimä suvussa esim. saada adhd,muita sairauksia.Sä et oo kertonut vielä onks sulla jokin näistä jos ei niin syitä täytynee löytyä jostain muualta.
Poropeukalo,
itseäni tämä ketju on myös koskettanut. Pärjäsin koulussa, minulle sanottiin, että tuo tyttö pärjää missä vaan, onnistuinkin monissa asioissa. Silti tuntuu, että nyt kun pitäisi pärjätä ja osata, edes jotain, mikään ei onnistu. Suunnilleen koulun loppuun kaikki sujui, siitä lähtien olen mennyt alamäkeä enkä pärjää. Tämä haittaa jo arkea tosi paljon.
Nyt tosiaan olen jo arkiasioita vähän parempi hoitamaan, mutta kaikki muu...
itkettää, suututtaa, katkeroittaa...