Kokeilenpa, jos osaisin tänne nyt kirjoittaa pitkän tauon jälkeen taas omaan ketjuuni. Yksinpuheluahan tästä varmasti tulee, mutta tulkoon. Keskustelen sitten itseni kanssa – puhunhan tätä nykyä hyvinkin usein itsekseni, olen tehnyt sitä oikeastaan aina.
Minulla pitäisi olla melkeinpä kaikki hyvin, ihan oikeasti. Vaikka työssäoppimisesta napsahti joulukuun alussa hylätty ja kouluun olen viemässä eropapereita, niin silti minulla on paljon hyvää tässä. On koira, on ihminen kenestä välitän ja ketä rakastan (hän tosin tietää vasta, että ”tykkään” hänestä), on perhe, ystäviä, kaikkea. Ja silti, silti mikään ei tunnu olevan hyvin.
Mielialani on biposta huolimatta pysynyt aika tasaisena, jotain omituisia itkuja on tullut viime aikoina, mutta ne selittyvät ”sillä ajalla” kuukaudesta. Kuitenkin se on aika ahdistavaa, kun pienikin asia saa itkemään, vaikka siihen ei mitään syytä olekaan. No ei auta, näistä oloista pitää vielä kärsiä, kun pillereitä en ala popsia – niiden kanssa mielialanvaihtelut kerran kuussa olivat ainakin viisi kertaa pahempia kuin nämä nykyiset ja sain itkupotkuraivarit vähintään kolmesti päivässä, yleensä parin tunnin sisällä. Joten kärsin sitten ilman.
En tiedä, en sittenkään osaa kirjoittaa, vaikka haluaisin. Yritän myöhemmin uudestaan.
Otinpa sitten ja sairastuin kivasti. Silleen kivasti sairastuin. Perkele. Nenä on tukossa ja vuotaa, silmiä särkee, nukuttaa - pientä lämpöä oikeastaan koko ajan päällänsä. Tänään(kin) nukuin pari tuntia sohvalla sykkyrällä ja nyt paikkoja särkee. Haluaisin P:n luokse yökylään, mutta eipä taida onnistua tänään. 😞
Olympialaisia olen yrittänyt valvoa mutta ei se oikein hyvin ole onnistunut. Eilen nukuin yhdistetyn hiihdon ohi, samoin kuin freestylen ja naisten jääkiekon (kaikissa oli suomalaisia). Onneksi Suomen Leijonien ensimmäiset jääkiekkopelit tulevat siihen aikaan, että minäkin jaksan ne katsoa (ensimmäinen tulee kymmeneltä illalla, kaksi seuraavaa seitsemältä aamulla) ilman, että nukahtelen sohvalle.
No joo, nyt on pää niin täynnä räkää, etten osaa kirjoittaa mitään.
Hei, sasutäti!
Ei minulla ollut varsinaisesti asiaa, mutta tekstejäsi oli minusta mielenkiintoista lukea. Jatka vain!
Jotenkin huvittava lukea kommentteja facebookin Evgeni Plushenkon faniyhteisöstä. Evgeni jäi toiseksi, mikä sinänsä on harmi, mutta hei - ei aina voi voittaa. Sen takia sitten suurinpiirteinen jokainen fani siellä latoo jotain tyyliin: "Evgeni is best!" "You should have win!" tms. yhtä älytöntä. En voi muuta sanoa, kuin että kärsikää! Slovakiakin teki mielenkiintoisen tempun voittamalla Kanadan ohella toisen ennakkosuosikin, Venäjän, rangaistuslaukauksien jälkeen. Hyvä, hienoa!
Romuska vieläkin vaivaa ja siitä huolimatta piti käydä kaupassa. Nyt on kuitenkin possulle taas ruokaa, samoin kuin itselleni, että pitäisi pärjätä viikonlopun yli.
Ensi viikolla pitääkin soittaa sitten sosiaalityöntekijälle ja varata aika sinne, jos vaikka saisi ajan heti kuun alkuun. Pitää tulostella kuitit tämän kuun tuloista, viedä tuo kopio vuokranmaksusta (vaikka porukat sen maksoivat) ja ottaa kopio uudesta vuokranmaksukuitista kun vuokra nousi - taas. Hävettää mennä sinne, mutta minkäs teet, pakkohan se on, että jotenkin pystyisi elämään muutenkin kuin porukoiden varassa, niin kuin tämä kuukausi on tehty. Tilille ei onneksi ole tullut kovin paljoa rahaa, niin siitä ei pitäisi ainakaan ottaa kiinni. Varsinkin kun niiden kahden päivän palkkakaan ei ole kuin sen reilun 100e ja tuloksi lasketaan kaikki, mikä menee yli 70 euron.
Viikon päästä pitäisi mennä katsomaan stand up-esitystä. Jos tällainen olo on, nuhaa ja kuumetta, niin en kyllä lähde. Mutta toivottavasti parantuisin siihen mennessä. Sitten 5.3. olisi tosiaan Halavatun papat soittamassa Bumerangissa, kun saisi sinne jonkun kaveriksi niin ei yksin tarvitsisi mennä - minut tuntien kun jänistäisin, jos näyttää siltä, että joutuisin menemään sinne yksin.