Terve, en tiedä onko tästä apua, itselläni oli vähän samantapainen tilanne 2 vuotta sitten 18 vuotiaan pojan kanssa, siinä tilanteessa paljastui vasta 5 vuotta kestänyt lääke/huume käyttö ja se oli jäänyt meiltä huomaamatta, sitä on niin sokea omien lasten kanssa, siksi uskalsin mainita tämän pahimman mahdollisuuden mikä aiheuttaa näitä ihme tempauksia kun poikaa on vieroitettu ja nyt kaikki tuommonen on ainakin toistaiseksi jäänyt pois. Toivottavasti ei ole sinulla näin paha syy. Se oli uskomaton ongelma taistella täysikäisen puolesta hoitoja ym. asioita, piti olla tosi kovana sosiaalipuolelle että apua alkoi saamaan. Mutta itse ongelman poika sitten itse kertoi kun se hässäkkä oli rauhoittunut. Lapsella on varmasti itselläkin tarve purkaa pahaa oloaan, jos ei avaudu sinulle niin sitten jotenkin mielenterveystoimiston kautta apua. Me saatiin silloin se 1 yöksi kun oli vkl johonkin semmoiseen osastotarkkailuun, ei vain lähdetty sieltä pois ennekuin ottivat asian hoitoon. Voimia, kyllä sitten raha-asiat hoituu kun saa muuten tilanteen hallintaan.

Kiitos JP48 kyllä tuestasi on apua. En usko että tässä on huumeista tai lääkkeistä kyse, mutta en sitä mahdollisuutta sulje täysin poiskaan.
Poika itse ymmärtää että viinasta menee pää sekaisin ja katoaa muisti, koska niin on käynyt monta kertaa. Pelkästä kaljasta näin ei ole käynyt. Kerran hän tunnusti ottaneensa lääkkeitä kaverin lääkekaapista ja siitä seurasi virtsaumpi ja nestehukka jonka takia jouduimme menemään sairaalaan keskellä yötä. Pidin sellaiset puhuttelut että hän kyllä tuntui ymmärtävän lääkkeiden haitat.
Pahinta tässä on että mieheni, pojan isä, ei välitä mitään. Hän ei lähtenyt edes mukaan katsomaan tuhoja. Tuntuu että olen niin yksin tässä. Luulin tuntevani poikani, mutta nyt tuntuu että en tunnekaan enkä tiedä mitä hän onkaan touhuillut viikonloppuina kaverinsa luona.

Ymmärtää järkytyksen, kun oma lapsi, jonka luulee tuntevansa tekee tuollaisen ikävän yllätyksen. Kun ihminen on aikuinen niin hän vastaa teoistaan ja ei lähdetä ilmoittelemaan vanhemmille. Se on vain niin. että meillä jokaisella on se salattu minuus, jonne ei päästetä ketään. Niin kirjoittajallakin on oma salainen sopukka sielun syöverissä.
Poika ei ole ollut oma itsensä päihtyneenä ja ei varmaan käyttäydy noin selvinpäin. Kun oma isä ei välitä niin luulen, että hän kärsii sielussaan hylkäämisestä ja saattaa olla onneton.
Paras tuki kai on että osoitat hänelle rakkautta niin kuin tulee osoittaa äitinä aikuiselle jälkikasvulle. Ei pidä alkaa tenttaamaan ja hyysäämään. Voit sanoa, että hän lapsena tärkeä, mutta tekoa en hyväksy. Hänellä on itsellä vastuu teosta ja on korvausvelvollien.
Kehota poikaa hakeutumaan hoitoon jos on vaikeaa ja yritä jutella asiallisesti.

Omasta jaksamisesta pidä huoli. Tärkekää että voit iitse jutella jonkun kanssa ja on kuuntelevia ja ymmärtäviä korvia. Juuri kirjoittamalla täällä autat itseäsi.

Hei, tuo on tärkein, osoittaa että rakastaa tapahtui mitä tahansa, eihän se tarkoita että hyväksyy pahat teot. Nämä on vaikeita juttuja myös, ainakin itselle ollut, nyt ehkä poika sen tietää kunnolla. Itse helposti luulee toisen tietävän että rakastaa kun vaikka läpsäsee emäntää pyllylle sievästi, samoin on lapsen kanssa, helposti käy niin että käydään ostamassa joku tavara ja lapsi sitten alkaa touhuta itsekseen ja aikuinen on tyytyväinen että saampa olla rauhassa vähän aikaa. Mutta jokainen osoittaa tavallaan ne tunteet, pääasia että välittää eikä jätä yksin. Itsellä mennyt 25 vuotta että ymmärtää mitä on menettänyt, ollut muka pakko tehdä töitä että pärjätään. Lopputulos on sitten masennus ja kaikki muut morkkikset päälle. Nyt on läheisimmät välit meidän perheellä koskaan, nuorin on 20 vuotias ja vanhin 27. Että ei koskaan ole liian myöhäistäkään. Tulipa tässä innostuttua. Hyvää kaikille ja asiat aina selviää.

Kiitokset viesteistänne. Asiat alkaa pikkuhiljaa järjestymään jos niin voi sanoa. Koskaan ei kuitenkaan kaikki tule ennalleen. Rahallisesti ehkä jotenkin voi tuhot korvata, mutta henkinen kärsimys kaikilla osapuolilla onkin sitten vaikeampi korvata mitenkään.
Paljastuu todellakin aivan uusia puolia pojastani. Hän oli ollut voimakkaassa humalatilassa eikä muista tapahtuneesta mitään. Oli uhkaillut kaveriaan ja yrittänyt lyödäkin. Kaikkea mitä ei selvinpäin tekisi.
Kysellyt olen asioita, mutta kun ei muista niin ei muista. En tiedä sitten eikö oikeasti muista vai teeskenteekö jotain? suojeleeko itseään kohtaamasta tosiasioita.
Mutta onneksi kaverin pojan isä varsinkin on ollut hyvin vahva ja asiallinen ihminen. Hänen kanssaan olen pystynyt puhumaan ja selvittämään korvausasioita. Korvaussumma saattaa nousta suureksi, mutta hänen puoleltaan on kohtuullista että hankinnat pidetään kohtuullisina. Jotain uusia tavaroita pitää korvata, mutta siivoukset he halusivat hoitaa itse. Tarjosin kyllä apua.