Moi.

Munkin paras kaveri teki itsemurhan puolitoista vuotta sitten. Ja nyt setä on sairaalassa halvaantuneena känni sekoilun takia. En minäkään tiedä minkä takia ne kamalat asiat tuppaa tapahtumaan melkein samaan aikaan...

Tiedän ettei näitä asioita pysty ihan yksikseen setvimään päässä, kyllä jotain keskustelu apua varmasti tarvitsee.

On mulla kaikkia muitakin huolia. Lähinnä oman terveyden kanssa.

Mutta voin sanoa, että olen kokenut erittäin tuskallisia asioita ja niistä kuitenkin selvinnyt. Vuosi sitten olin jo erittäin lähellä itsemurhaa, jotenkin vaan kun aikaa on kulunut ja elänyt aktiivista elämää, niin olen taas ehkä hyvään suuntaan menossa...

Se pitää aina muistaa, että itsemurha on sen suorittajan oma valinta. Se ei ole sinun syytä. Kuten ei kaverinikaan itsemurha ole minun syytä. Jotenkin tässä on tullut sitä sitkeyttä kuitenkin lisää tämän vuoden aikana ja sellasta selviytymis viettiä. Ja aina täytyy kuitenkin muistaa se että kyllä niitä hyviä päiviä vielä tulee, kun vaan kahlaa ensin läpi nämä vaikeat. Täytyy pitää toivoa yllä...

annika70 kirjoitti 14.10.2016 12:44

Elämässäni tapahtuu jatkuvasti kamalia asioita. Ja pakostakin miettii miksi mulle koko ajan. Tällä viikolla sain kuulla että ex mieheni ja pienen poikani isä on tehnyt itsemurhan ihan järkyttävällä tavalla.
Viime vuonna kuoli äiti yllättäen joka oli minun tukipilarini ja 2013 kuoli veli yllättäen. Ja nyt sitten tämä. Tuntuu et pää hajoaa. Ei ole mitään tukiverkostoa ja pitäisi jaksaa kuitenkin kun on pieni lapsi.

Onpa kyllä kamala tilanne 🤔 .

Mun perheessä sattui itsemurhalla-uhkailutilanne pari vuotta sitten. Asuin eri paikkakunnalla, ja sain tilanteesta vain toisen käden tietoa, mutta meni kyllä vähäksi aikaa pakka täysin sekaisin. Jotain viikko sen jälkeen otin yhteyttä asuinpaikkakuntaani lähimpänä olevaan kriisikeskukseen, jossa kävin kertaalleen juttelemassa.

Kannustaisin kyllä suakin ottamaan yhteyttä esim. kriisikeskukseen, varsinkin jos sulla ei ole ihmisiä joiden kanssa jutella näistä asioista ja haluat purkaa tuntojasi jonkun "ulkopuolisen" kanssa. Toki tännekin saa kirjoitella, ja ainakin mua kiinnostaisi kuulla mitä sulle kuuluu.

Nyt on kyllä kriisihoidon paikka. Asia koskee sinua tosi paljon jo poikasikin takia. Nyt ei kannata viivytellä ollenkaan,koska on näin vakavasta ja isosta asiasta kysymys. Siellä osaavat sitten asiantuntijat neuvoa, miten jatkatte poikasi kanssa eteenpäin. Voimia!

Kiitos kaikille vastanneille. Olen tosiaankin aivan yksin eikä ole ketään kenelle purkaisin asioita. Ystävät on kummasti kaikonneet jo äidin kuoleman jälkeen. Tuntuu et jokainen elää vaan omaa elämäänsä. Nyt huomaan että kun on vaikeuksia ketään ei kiinnosta.

Olen hakeutunut terapiaan mutta tuntuu etten jaksa keskustella. Koen ettei siitä ole apua mutta käyn siellä kuitenkin. Haluaisin tällä hetkellä vaan olla yksin tekemättä mitään. Mutta kun on lapsia niin onneksi he "pakottavat" toimimaan: tekemään ruokaa ja elämään arkea...

En jaksa edes kirjoittaa mutta kiva että joku siellä vastasi ja oli kuulolla 🙂

Tiedän tuon tunteen ns "ystävien" kohdalla. Sairastuminen saa esille ne tosi ystävät. On järkyttävää huomata miten vähän jos ei ollenkaan niitä jää.

Mulla meni rikki kaikki vajaan 10 v sisällä. Tuon 10 vuoden aikana, aina joka toinen vuosi kuoli mulle joku todella rakas ihminen. He eivät tehneet itsemurhaa. Yksi kuoli vanhuuteen ja se asia on helpompi hyväksyä. Vaikeata oli muiden kohdalla.
Mun serkku kuoli 26-vuotiaana synnytykseen☹️.
Ja mulle todella rakas vaari kuoli vasta 60-vuotiaana sydänkohtaukseen omalla pihalla. Järkytys oli todella suuri kun kuulin asiasta. Tuo on virallinen kuolinsyy, mutta vaari joi itsensä hengiltä. Olin vuosia hänelle todella vihainen että hän meni riistämään meiltä sen ajan mitä olisi vielä voinut olla edessä.

Kuitenkin..en koskaan käsitellyt yhtäkään kuolemaa. Olin niin nuori etten edes tajunnut(ok15 vuotias ekan kuoleman kohdalla). En voinut puhua kenellekään. Tai olisin varmaan voinut mun ihanille vanhemmille, mutta kuten perinteisessä suomalaisessa perheessä niin ei hän tuollaisista asioista puhuttu. Sitä itki hautajaisissa ja sitten se olikin siinä.

Kuolemat ovat vain osa syy siihen miksi sairastuin itse masennukseen ym.ja toivon että olisin ajoissa älynnyt puhua.

Toivottavasti sulla alkaa elämä jossain vaiheessa helpottaa. Tuntuu että toisten niskaan kaadetaan paljon paskaa kannettavaksi.
Sanon sen että sure rauhassa. Sulla on oikeus siihen. Käy kaikki tunteet läpi ja jos vain mahdollista niin hae apua. VOIMIA!!!🙂🌻