Kaikki on ihan hyvin jos ajattelee silleen fiksusti, mutta kun alan pohtimaan elämääni, niin en ole tyytyväinen (tämä on kait tullut esiin aikaissemmistakin avauksista) tai en ole onnellinen. Päivät on vain suoriutumista eteenpäin.. Pakolliset työt tulevat tehtyä.. haluaisin tehdä muutakin, harrastaa.. nauttia elämästä!
Täällä harrastusmahdollisuudet ovat olemattomat.. käsitöitä, puu- ja pianopiiriä.. siinä tarjonta, siis oikeasti.. ja mihinkään en halua mennä sillä että vain harrastaisin jotain.
En tiedä mitä yritän kirjoittaa. Psyk.sairaanhoitaja ehdotti intensiivisempää terapiaa ja toivon että pääsen.
Haluaisin entisen minäni takaisin, entisen elämäni takaisin (sitähän ei voi saada) en jaksa tällaista nuokkumista ja vetelehtimistä kovin kauaa..
Hei Koppelo,
ihan sama fiilis: missä on se entinen minä ja koska saan sen takaisin. 😐
Ei vaan jaksais tätä rutiininomaista pävästä toiseen meinikiä.
Minusta harrastusten aika tulee sitten, kun niitä jaksaa ja niistä saa iloa ja on jo se 'entinen minä'.
Näin minä olen ajatellut.
Uskotaan, että voimat ja entinen mieliala palaavat, kun jaksaa vaan sitkeästi tarpoa päivästä toiseen. Voimia! Tsemppiä!🙂🌻
Samaa olen minä miettinyt viime vuosina. Elämässä ei oikein ole sisältöä. Elämä on pelkkää suoriutumista. Kaikki ilo on kadonnut. Tai no, ei ihan kaikki, on hyviä hetkiä, mutta ne ovat vain hetkiä. Enimmäkseen elämä on pelkkää rämpimistä. Päivästä toiseen.
Sama haikeus täälläkin. Viime aikoina olen tajunnut, että en tule koskaan saamaan samaa entistä minää takaisin. Olen muuttunut pysyvästi ja se on osittain tarpeenkin, että pääsen ylös tästä uupumuksen ja masennuksen suosta. Surullista on, että osa hyvinä pitämistä piirteistänikin lähtee pesuveden mukana.
Tuntuu oudolta ajatella, että en koskaan tule ennalleen, vaikka parantuisinkin. Uusi elämä tulee olemaan pysyvästi erilainen. Yritiän välttää vertailemasta elämää ennen ja jälkeen uupumisen, koska se teke niin kipeää. Yritän ajatella niitä vain erilaisina tapoina elää.
Mutta sitä odotan, että elämänilo ja -halu palautuisivat normaaleiksi 🙂🌻. Ehkä ne tulevat lopullisen parantumisen myötä, viimeisimpänä. Harrastukset voivat auttaa siinä, jos ne tuottavat mielihyvää. Väkisin harrastaminen ei tuo hyvinvointia. Jos voi ottaa lemmikin, sekin voi auttaa mielialaan.
Parempia aikoja kaikille toivoen🌻🙂🌻
Karhunvatukka: osuit niin oikeaan. En vain ole osannut ilmaista sitä noin, mutta juuri noin minäkin koen. Kaipaan sitä entistä minääni. Sitä iloista, aktiivista ja sosiaalista minää. Toisaalta on minulla aina ollut melankolinen ja hyvinkin introverttikin puoli. Sairastumisen jälkeen vain en enää oikein tiedä, mikä minä olen. Mitä minä tarvitsen tai haluan. Pitäisi oppia uudestaan elämään itsensä kanssa.
Sairaus on kai kuin matkaa jotenkin vieraassa maisemassa?
Itsestä tunteen kadoksissa olemista?
erakoksiko kirjoitti 1.9.2011 22:48
Sairaus on kai kuin matkaa jotenkin vieraassa maisemassa?
Itsestä tunteen kadoksissa olemista?
Hyvin sanottu. Minusta ainakin tuntuu, että olen hukassa, eksyksissä, kadottanut sen, mitä on olla minä. Nyt, kun sen alkaa ymmärtää, voisi ehkä alkaa etsiä itseään uudelleen ja opetella uudelleen elämään itsensä kanssa. Entistä ei enää ole, eikä paluuta menneeseen. Pitänee siis rakentaa elämä uudelleen ja etsiä itsen, minän uudelleen.
repukka kirjoitti 2.9.2011 10:45
erakoksiko kirjoitti 1.9.2011 22:48
Sairaus on kai kuin matkaa jotenkin vieraassa maisemassa?
Itsestä tunteen kadoksissa olemista?Hyvin sanottu. Minusta ainakin tuntuu, että olen hukassa, eksyksissä, kadottanut sen, mitä on olla minä. Nyt, kun sen alkaa ymmärtää, voisi ehkä alkaa etsiä itseään uudelleen ja opetella uudelleen elämään itsensä kanssa. Entistä ei enää ole, eikä paluuta menneeseen. Pitänee siis rakentaa elämä uudelleen ja etsiä itsen, minän uudelleen.
Niin kait se on todellakin sitä, että pitäisi opetella elämään tällä varustuksella mikä on annettu. Mutta se on niin vaikeaa ja raskasta😞 Ehkäpä pahinta on se että entisestä ei ole ystäviä tähän uuteen, joko he eivät ole olleet ystäviä tai olen muuttunut niin paljon että minun kanssa oleminen on epämiellyttävää..