Hei!
Voisiko esim koiran tai kissan hankinta auttaa yksinoloon ja ehkä keskittää ajatukset muuhun kuin juomiseen? Tulisi touhuttua ainakin enemmän ja koira on luotettavampi kuin ihminen. Hyviä ihmisiä on vaikea löytää

Teksti on kuin minun vaikka olenkin työssäkäyvä nainen ja 9.än vuotta nuorempi.
Hoidan työni vastuullisesti ja hyvin. Päivän jälkeen tulen kotia ja jään tänne yksin. Ystäviä on vaikka kuinka mutta ei vaan huvita- itsekkään en oikein saa otetta mistään ja välillä blokkaan kaikki läheltäni, puhelin lentotilaan esim-
Maanantaina otin pari siideriä, koska tiistai oli vapaapäivä. Eilen taas kävin yksin lenkillä, join 2 siideriä sen jälkeen, palkitsin itseni. Kesälomani meni aika kosteissa merkeissä myös.
En itsekkään syö lääkkeitä tms. Minulla on kyllä pieni ihmispelko, hankala selittää...
Ehkäpä tämä tästä- Tsempit sinne. 🙂🌻

Kiitos vastauksista. Lemmikkiä en voi ottaa allergian takia ja se sitoisi liikaa. Se ei korvaa aikuista ihmistä, jonka kanssa voisi puhua omaa elämää koskettavista asioista. Olla tasavertaisessa vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen olen. Enkä enää arkakaan. Jos olisin joku sulkeutunut mörökölli, saattaisin olla tilanteeseeni tyytyväinen. Olen liian nuori vähän päälle 40v:a erakoitumaan kotiini. Monia harrastuksia olen kokeillut, mutta kun mennään omaa elämää koskeviin asioihin, tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska en ole ns. "normihetero". Pidän miehistä. En käy töissä. Ystäviä ei ole kuin vapaaehtoistöissä. Tavata hekään eivät ehdi, koska asuvat toisilla paikkakunnilla ja viettävät kiireistä elämää. Heillä on perhe/kumppani/lapset/työ josta puhua ja jotka täyttävät heidän arkensa ja tuovat sisältöä ja mielekkyyttä elämäänsä. Heille se tietysti on normaalia. Itse minulla ei omista päivistäni ole paljoa kerrottavaa, koska se pyörii lähes aina itsen ympärillä. Häpeän yksinäisyyttäni ja sitä kun täytän päiviäni, en onneksi kaikkia kuitenkaan, juomisella. Ja se ei edes ole oma vika, että on yksin. Kiltti, herkkä ja iloinen mies. Joka on vaan torjuttu useasti, ymmärrety väärin ja joka on petetty niin monta kertaa. Kyllä pystyn luottamaan edelleenkin. Hoitajaksi toiselle en enää ryhdy. Valitettavasti kykyni välittää itsestäni on alentunut. Osaan tehdä kaikkea yksin edelleenkin, mutta olen täysin kyllästynyt menemään kaikkialle aina yksin. Tätä on jatkunut jo lapsesta saakka. Muutamia kavereita on ollut vuosien varrella, mutta olemme vain kasvaneet eroon. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tietty käänne huonompaan tapahtui 4 vuotta sitten, kun entinen kumppanini, siis toinen mies, alkoi seurustella. Hän oli oikeastaan ainoa ihminen, jonka seurassa saatoin olla aito ja joka oli aito. Olimmehan seurustelleet vajaan vuoden. Huonoihin ystävyyksiin ja suhteisiin en edes mene tai jää, joita onkin ollut enemmän kuin tarpeeksi. Pieniä menetyksiä mukavien harrastusten ja vapaaehtoisjuttujen kanssa on tapahtunut niin paljon, että pikkuhiljaa olen jäänyt itseni varaan. Into tehdä asioita yksin on kadonnut. Osaan toki vieläkin huolehtia itsestäni, mutta joskus tuntuu, jos tämä jatkuu liian kauan, passivoidun kokonaan. Saa olla kiitollinen, että on näinkin täysjärkinen, vaikka tukiverkostoa ei juuri ole.

Juuri nyt lähdössä tuetulle Lomalle länsirannikolle. Toivottavasti löytyisi lomalla ihan vaan lomaseuraa, ettei tarvitse olla yksin.

Hei taas. Olisi edelleen rohkaisevaa kuulla, miten te muut, lähes totaaliyksinäiset olette löytäneet elämäänne sisältöä, mielekkyyttä ja haasteita? Minullahan ei ole perhettä/ vakituista työpaikkaa/sukulaisia. Eikä tässä isossa kaupungissa ystäviäkään. Liian haasteeton elämä juuri eniten aiheuttaa pitkästymistä ja turhautumista minulle. Työhalua ja kykyä löytyisi, mutta monet vapaaehtoistehtävät ovat minule liian helppoja. Esim jossain asukastilassa tms. kahvia keitellen ja pöytiä pyyhkien pitkästyisin nopeasti. Minulla on jo useamman vuoden ollut palkallinen, joitain viikkoja kestävä 8 tunnin päivittäinen kesätyö toisella paikkakunnalla. Se on haastava, mutta töitä sieltä ei ole mahdollista saada muuten kuin kesäisin. Eli ensi kesänä aikaisintaan uudestaan. Eläkkeellä olevana en siis ole oikeutettu työllistämispalveluihin. Sen olen selvittänyt moneen kertaan. Lapsuudenperheeseen kuuluu iäkäs äiti, mutta en paljoa viitsi näistä asioista kertoa, ainakaan alkoholin käytöstäni, koska hän vain hätääntyisi ja ahdistuisi. Tarinoita olisi mukava kuulla kaikilta ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Hei,

täällä myös yksi tylsyyteen juova.

On hienoa, että huomaa missä menee raja ja myöntää ongelmansa. Ilman sitä et voisi alkaa tekemään asialle jotain.

Alkoholi lihottaa kamalasti, joten toivoisin että saisit juomisesi kuriin. Muutenkin se tuntuu vaikuttavan muistiin (ainakin itselläni; on vaikea muistaa edellis päivänä puhumiani asioita kun on tullut kännättyä) ja kyllähän sä tiedät, että se pilaa terveyden noin kokonaisvaltaisesti muutenkin.

Oletko käynyt koskaan juttelemassa kunnallisella päihdehoitajalla? Ovat ilmaisia ja tukevat juomisen lopettamisessa. Päihdehoitajan kautta sain lääkäriajan ja lääkäri määräsi minulle Antabus- lääkityksen alkoholin lopettamiseen. Toimi 3 kk, kunnes repsahdin taas juomaan. Omaa hölmöyttähän se oli.
Nyt olen siinä pisteessä, että juon viikonloppuisin. Parempi sekin kuin viikolla jatkuvasti.

Kiitos viimeisestä vastauksesta M3iju. Olen käynyt useammankin kerran puhumassa päihdeongelmasta, mutta se on minulla niin monista eri syistä johtuva asia, että vaikka joku saisi avun antabuksesta, minä en. Jättäisin ne ottamatta, että voisin juoda. Jollakin on työ/sukulaisia/kumppani/perhe/joku tai jotain näistä,joiden kanssa harrastaa ja jotka tuovat sisältöä. Minulle ei ole kyllä tullut alkoholista sairauksia. Ylipainoa kyllä.

Hei. Oletko ajatellut jotain työväenopistoa/kansalaisopistoa ? Sielä voisi opetella/opiskella uusia asioita ja ehkä löytää itselle jonkun uuden asian jonka parissa kuluttaa aikaa. Myös sosialisoitua muiden ihmisten kanssa opiskeltavan tai tehtävän asian parissa. Se voisi tuoda rytmiä ja rutiinia elämään, vähän kuin työ.
Varmasti löytyisi jotain haasteellistakin.

Luulisin, että vaikka sanot että syyt juomiseen on monet, niin se suurin syy on lääkitä sillä yksinäisyyttä. Olen sinua paljon nuorempi. Joskus itsekkin lipsahdan ja juon yksinäisyyteeni. Ei ole kuitenkaan jatkuvaa.