Mä en oikein edes tiedä mistä aloittaa…
Mun elämä, tuntuu et se on vaan sarja epäonnistumisia. Monesti oon kaatunut ja aina jotenkin ylös noussut, mut kerta kerran jälkeen se vaan tuntuu vaikeemmalle. Nyt oon viimeaikoina pyöritellyt päässä tosi vanhoja juttuja. Kuten se kun olin about 10 vuotta sitten baarissa. Mä luulen, et mun juomaan laitettiin jotain, olin ihan kujalla, en tuntenut tuttuja ihmisiä, mut muistan kaiken. Mä asun niin pienellä paikkakunnalla, et jokainen on vähintään naamatuttu. Mä muistan kun olin lähdössä, halusin taksin vaik matkaa kotiin oli ehkä puoli kilsaa. Siihen taksiin tuli myös joku mies. Ainoo mitä siitä tiedän on se, et se oli kai tummahiuksinen ja sillä oli päällä villapaita. Se paita kuvioineen on jäänyt mieleen jotenkin erityisen hyvin.
Mun pihassa mä vielä sanoin, et haluun yksin kotiin, mut tää seuras mua. Se tuli mun luo ja raiskas mut. Itse tilanteesta en muista oikeestaan muuta kuin sanat ”vitun huora, toivottavasti sulla ei oo mitään tauteja”.
Tän kymmenen vuoden aikana mulle ei oo selvinnyt kuka tämä mies oli. En asiasta ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle, mua hävettää. Mua hävettää missä kunnossa olin ja mitä annoin tapahtua.
Välillä unohdan koko tapauksen, mut sit se taas herää kummittelemaan. Katson ihmisiä ”se on voinu olla vaikka toi”. Mä en tiedä miten pääsen tästä yli..
Moikka.
En oikeastaan edes tiedä mitä sanoisi kirjoitukseesi.. Sen verran paha mieli tuli puolestasi. Mikäli käsitin oikein, et tehnyt asiasta virallista ilmoitusta, eikä sitä tutkittu mitenkään?
Kerroit yhdelle ihmiselle.. Ystävälle?
Voin hyvinkin ymmärtää, että koet häpeää tilanteesta. Ei koska sinun pitäisi - vaan koska kauan aikaa sitten minuunkin käytiin käsiksi, keskellä kirkasta päivää. Selvisin tilanteesta huutamalla ja rimpuilemalla. Mies ennätti työntää kädet puseroni sisään, ei muuta.. Mutta tunsin niin hirveää häpeää, että en pystynyt kertomaan siitä kenellekkään moneen vuoteen.
Olet liian julma itsellesi. Ei kenelläkään ole oikeutta koskea toista, olitpa sitten missä kunnossa tahansa. Harmillista, ettei taksikuski ollut tilanteen tasalla ja huolehtinut sinua kotiin.
Kuka tuo henkilö sitten olikin, on hänen käytöksensä todella järkyttävää. Ei ihme, että asia kummittelee. Tuo on jo niin voimakas hyökkäys meidän jokaisen perusluottamukseen.
Toisaalta, ei kannattaisi asian antaa pilata yhtään enempää elämääsi. Mutta ymmärrän että mietit kuka tekijä on?
Oletko ajatellut käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa asiasta? Se voisi auttaa sinua käsittelemään asian.
Lähetän sinulle ison voimahalin ja pyynnön, että annat itsellesi anteeksi sen että olet ollut kuin kuka tahansa ihminen pitämässä hauskaa. Sinulla on ollut kaikki oikeus siihen. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta huumata ja raiskata toista henkilöä. Se on sen ihmisen häpeä ja toivottavasti tämä henkilö saa vielä ansionsa mukaan.
-Salamanteri2-
Kiitos!
Sanat eivät muuta mitään, mutta ne tuntuvat hyvälle. Pitkiä aikoja on, etten asiaa ajattele, mutta jotenkin se on ollut mielenpäällä.
En ole ammattilaisen puheilla käynyt, yritin täällä, mutta en kokenutsiitä olevan apua. Käynnit olivat "voi voi, onpa sulla ollut rankkaa, haluutko lääkkeitä". Mulle jäi olo, että olen yksi potilas monista, joita vaan on pakko kuunnella. Harmittaa kun mt-puolen asiat on niin retuperällä.. Ei se niiden hoitajien vika pelkästään ole.
Mutta vielä, kiitos noista sanoista. Ja asian kirjoittaminen tänne anonyymisti helpotti hieman, sainpas sanottua sen ulos!
En hyväksy minkäänlaista raiskausta tai hyväksikäyttöä, vaikka se olisi tapahtunut kenelle.
Aina niistä ei tule ajoissa tehtyä rikosilmoitusta, mutta silti ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta
aina ajan kanssa. Suurin syy siihen ettei niistä tehdä aina ilmoitusta on varmaan se ettei tiedetä ottaako palvelu tosissaan sellaiset ilmoitukset.
Minninen olet todella rohkea kun kirjoitit tänne. Arvostan sitä suuresti. Mielestäni se on suuri harppaus parempaan. Et ole tehnyt mitään väärää. 🙂🌻