Olen tullut siihen tulokseen että kaikkivaltias taivaan ja maan herra on pötypuhetta. Että pääsis muka johonkin paratiisiin kuoltuaan. Täyttä potaskaa.
Ei ole muuta kuin tämä yksi elämä kehdosta hautaan. Kannattaa yrittää olla onnellinen sillä mitään after laifia ei ole.
Maailma on kylmä paikka jossa ihmiset hortoilevat. Kuolema on elämän loppu. Niin pian kun sen tajuaa niin voi siirtyä miettimään sitä mikä parantaa oloa ja miten olla tuskaton… Ei muuta.
Minä kyllä uskon, että Jumala on olemassa. Mutten halua mitään iänkaikkista elämää kuoleman jälkeen. Jos taivas olisikin pettymys ja sinne joutusi, niin mitäs sitten. Siinäpä eläisit iänkaikkista elämää eikä olisi mitään mahdollisuutta päästä pois. Voisi vain ajatella, että perhana kun tuli uskottuakin iänkaikkiseen elämään.
Miksi sitten uskon Jumalaan. Koska on mukava jotain kiittää, joltakin pyytää apua, kun ei ole terapiaa enää.
Uskon myös luontoon ja luonnonvoimiin.
Kyllä minäkin uskon,että se taivas ja helvetti on tässä ja nyt. Joku kokee tämän maallisen vaelluksen paratiisina ja toinen helvettinä. Sattumaako lie,miten näin eri ihmisille sattuu hyvää tai huonoa.
Pitäisikö kääntää elämän suunta siten,että saisi palan hyvääkin omalle kohdalle.
Jos oletetaan sitten, että se Jumala on tuolla jossain, niin miksei hän välitä ihmisistä. On ollut keskitysleirejä, sotia, nälän hätää, luonnon katastrofeja yms. Hän tuntuu aika julmalta.
Toisaalta jos taivasta ei ole, ei ole helvettiäkään. Joten kaikki ollaan samalla viivalla.
Kyllähän minäkin toivon että jonkinlainen oikeus tapahtuisi, mutta en saa mahtumaan tähän maailmaan Jumalaa.
En sano että olisin 100% varma jumalattomuudesta, mutta mitä elämän kokemus on tuonut on se että hän ei ainakaan minua auta. Ehkä jotain toista sitten...
Sitähän ei kukaan tiedä kuin sitten vasta kun kuolema koittaa ja se on myöhäistä enää sitten kertoa kenellekään. Oma uskomukseni on joka tapauksessa jotain seuraavaa joka on yhtä huono tai oikea arvaus kuin mikä tahansa muukin.
Ihmisten keksimää jumalaa ei ainakaan ole. Maailmassa on niin paljon uskontoja ettei pirukaan ota selvää mikä on oikea. Todennäköisesti ei mikään koska ihmiset on vain keksinyt tapoja palvella sitä ylimmäistä eri lailla.
Jos siellä jotain on tai on uudestusyntyminen tai jotain universaalista muuta niin se miten elät vaikuttaa seuraavaan tasoon. Ei mikään ihmisten keksimä laki vaan yksinkertaisesti jokainen nyt tietää mikä on väärin ja mikä ei, paitsi jos on ihan paatumaton psykopaatti. Jos varastaa nälkäänsä, jos tappaa itsepuolustukseksi yms. ei mahiksia parempaan vie mutta jos varastaa ja tappaa iloonsa niin turmio tulee. Jos tuottaa muutenkin toisille iloa jollain lailla niin se tuo plussapisteitä, enkä tarkoita sen yhden kaupan bonuskorttia. Itselläni ei paljon ole toisille mahdollisuutta iloa tuottaa mutta teen sen auttamalla eläimiä.Samaa universaalia systeemiä eläimetkin on.
Itse en todellakaan usko Jumalaan, erosin kirkosta jo vuosia sitten, mutta tuo "miksei hän välitä ihmisistä" kommentti sai sisäisen filosofini heräämään. Eli jos Jumala olisi olemassa,
hypoteesini on seuraava:
Jumalalla ei ole samanlaista käsitystä hyvästä ja pahasta kuin ihmisellä itsellään. Ihminen on keksinyt nämä käsitteet ja se, mitä ihminen pitää kamalana asiana, ei ole sitä välttämättä Jumalalle. On aivan turha yrittää saada selkoa siitä, mitä Jumala tahtoo tai ajattelee tai mistä hän välittää / miksi hän antaa kamalien asioiden tapahtua, sillä ihmisen rajallinen käsitys näistä asioista ei voi koskaan ymmärtää Jumalan omaa, laajaa katsomusta luomakuntansa asioista.
Mitä omiin uskomuksiini tulee, uskon johonkin suurempaan yliluonnolliseen luonnon kiertokulun kautta, ns. Luontoäiti ajattelu olisi ehkä aika lähellä, muttei aivan. Uskon, että ihmisen sielu koostuu luonnon energiasta ja tuo energia jatkaa kulkuaan, hajoaa ja kokoontuu erilaisina kokoonpanoina niin kauan, kuin mitään on olemassa