Olen kehitellyt päässäni ideaa: minun ei tarvitse kuulua kirkkoon voin silti uskoa Jumalaan. Tuli myös idea että ehkä taivaaseen pääsee vain siten että kärsii ja yrittää sinnitellä ja pysyä elossa tekemättä itsemurhaa ja sitten kun oikeasti kuolet niin Jumala päästää sinut taivaaseen, koska sinä olet jaksanut kärsiä etkä ole tappanut itseäsi.
Tässä minun teologiset pohdinnat. En usko hirveästi kirkkoon. Uskon vain että tuolla jossain on Jumala joka sitten loppu peleissä auttaa, kun kukaan muu ei enää pysty. Hyvää syksyä!🙂
minäitse89 kirjoitti 16.9.2017 17:17
Olen kehitellyt päässäni ideaa: minun ei tarvitse kuulua kirkkoon voin silti uskoa Jumalaan. Tuli myös idea että ehkä taivaaseen pääsee vain siten että kärsii ja yrittää sinnitellä ja pysyä elossa tekemättä itsemurhaa ja sitten kun oikeasti kuolet niin Jumala päästää sinut taivaaseen, koska sinä olet jaksanut kärsiä etkä ole tappanut itseäsi.
Tässä minun teologiset pohdinnat. En usko hirveästi kirkkoon. Uskon vain että tuolla jossain on Jumala joka sitten loppu peleissä auttaa, kun kukaan muu ei enää pysty. Hyvää syksyä!🙂
Jumala pelastaa ihan siksi, että olet hänelle niin rakas. Ei siihen tartte sinun sinnittelyä tai kärsimystä, suostumus riittää. Ja mitä taivaaseen pääsemiseen tulee niin iankaikkinen elämä on elämää yhteydessä Isään, joka on rakkaus. Se alkaa, kun vielä ollaan täällä pimeyden maailmassa ja jatkuu sitten, kun Kuningas palaa ja luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Niin kauan ku täällä maan päällä vielä ollaan, voi rakastaa toisia sillä rakkaudella, joka Isältä tulee.
Hyvää syksyä sullekki! 🙂🌻
Kyllä voi jumalaan uskoa vaikka ei kuulu kirkkoon. Itse jouduin noihin uskonnollisiin piireihin jo lapsena. Minut erotettiin kirkosta vanhempieni mukana. Kävin helluntaiseurakunnan ja Vapaakirkon tilaisuuksissa ja olin jossain vaiheessa olevinani uskossakin. Sitten meni luottamus niihin touhuihin.
Nyt uskon omalla tavallani ilman mitään yhteisöä. Uskon Jumalaan ja enkeleihin. Uskon suojelusenkeliin, joka suojelee minua. En näe sitä, mutta tunnen sen.
Kiitos viesteistä. 🙂
Kun ajattelen Jumalaa tunnen syvää rakkautta. Jotenkin tuntuu että tarvitsen hänet. En pärjää ilman. Olen muuten niin yksin. Uskon että hyvä voittaa vielä ja maailmasta saadaan parempi paikka. Muuten tämä elämä olisi aika lohdutonta...
Vielä lisäys. Joie, tuntuu että kärsin turhaan jos ei sillä ole mitään syytä. Jos en voi liittää sitä siihen että tämä on minun ristini jota kannan. Jos en voi liittää Jumalaa tähän kärsimiseen, niin miksi sitten olla olemassa?
minäitse89 kirjoitti 17.9.2017 13:25
Kiitos viesteistä. 🙂
Kun ajattelen Jumalaa tunnen syvää rakkautta. Jotenkin tuntuu että tarvitsen hänet. En pärjää ilman. Olen muuten niin yksin. Uskon että hyvä voittaa vielä ja maailmasta saadaan parempi paikka. Muuten tämä elämä olisi aika lohdutonta...
Herkkyyden hyviä puolia! 🙂👍 Tuli mieleen, kun oot kirjoittanu siitä, että koet herkkyytesi välillä taakaksi. On myös lahja tuntea syvästi. Sitä kautta voi löytää semmosia asioita, jotka muuten jäis näkemättä. Voimia hengellisiin pohdintoihisi ja elämääsi muutenki! Mä uskon vakaasti Jeesuksen sanat siitä, että "etsikää niin te löydätte ja kolkuttakaa niin teille avataan... sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää..."
Ymmärrän tuon mitä kirjotit siitä, että on tärkeää saada kokea, että omilla kivuilla ja vaikeuksilla on jotain merkitystä. Uskon, että meidän jokaisen elämällä on suuri merkitys. Olemmehan ihan ainutlaatuisia. Itse unelmoin siitä, että voisin rakastaa tosi paljon ja ennen muuta semmosia ihmisiä, jotka on elämässään saanu vaan vähän rakkautta. Vaikeina aikoina, kun en oo halunnu enää elää, se unelma on kantanu. Oon ajatellut, että vaikka en itseni tähden haluiskaan jatkaa elämää niin toisten tähden kuitenkin: jos voin edes jollekulle osoittaa rakkautta ja siten tehä Jumalaa tunnetuksi. Jos kulkisin kohti kuolemaa, en vois antaa kellekkään mitään hyvää.
Haluisin tuoda myös sen näkökulman esiin kärsimyksestä, että Jumalan läheisyydestä vois löytyä myös lohdutusta ja apua. Elämä on kumminkin tässä ja nyt ja niin on Jumalakin... ei vasta siellä jossain kuoleman rajan takana.
Joei, mitä sinusta se iänkaikkinen elämä sitten on?
minäitse89 kirjoitti 16.9.2017 17:17
Olen kehitellyt päässäni ideaa: minun ei tarvitse kuulua kirkkoon voin silti uskoa Jumalaan.
Ajattelen samoin, ja mielestäni Raamatusta tulee sama sanoma ilmi. Sitä lukemalla voi monessa kohden huomata, että seurakunnassa ei aina toimittu Jumalan tahdon mukaan, ja joskus Jumala joutui siihen puuttumaan. Myös voi kysyä, mihin kirkkoon sitä pitäisi kuulua? Kristittyjä kirkkoja ja seurakuntia on useita, ja kaikki ajattelevat olevansa oikea (jos ei ainoa oikea niin ainakin vähän oikeammassa kuin muut). Raamattua taas kun lukee niin tulee mielikuva että on vain yksi seurakunta, ja ilmeisesti siihen aikaan pitkälti olikin. Nyt kun seurakunta on ajan saatossa hajaantunut niin moneen osaan, olisi minusta aika lapsellista väittää että johonkin niistä kuuluminen olisi pelastuksen ehtona. Suomessa iso luterilainen kirkkokin on isossa kuvassa vain yksi katolisuudesta versonnut lahko eikä maailman mittapuulla erityisen iso sellainen. En ole sitä vastaan, hyvä jos jotkut kokevat sinne kuuluvansa ja sieltä saavansa voimaa elämäänsä. Itsekin voin käydä minkä tahansa seurakunnan tilaisuuksissa ja kuulunkin erääseen vapaaseurakuntaan, mutta en ajattele että sinne kuuluminen pelastaisi tai tekisi edes autuaammaksi. Usko on suora henkilökohtainen yhteys Luojan kanssa eikä siihen tarvita ketään tai mitään järjestöä väliin. Jeesuksen ristillä tekemä sovitus riittää, ja Pyhä Henki annetaan lahjana jokaiselle joka ottaa tämän mahtavan lahjan uskossa vastaan 🙂
maanvaiva kirjoitti 18.9.2017 13:12
Joei, mitä sinusta se iänkaikkinen elämä sitten on?
En nyt malta olla heittämättä tähän väliin omaa näkemystäni kun on niin hyvä filosofinen kysymys. 🙂 Mä ajattelen et jollakin tavalla meidän elämä jatkuu siinä, kun meidän ruumiista tulee meidän kuoltua mikrobien ruokaa, ja niistä edelleen sukkulamatojen, tai kasvien, ja kasvinsyöjien, ja niin edelleen. En tiedä kuulostaako tämä hirveän makaaberilta, mutta mun mielestä se on tavallaan lohdullinen ajatus. Että aine muuttaa muotoaan mutta ei häviä minnekään, ja me jäädään vaikuttamaan tänne vielä pitkään sen ihmisyksilön elämän loppumisen jälkeenkin. Ja tokihan meissä on muutakin kuin ainetta, ajatuksia ja tekoja, jotka voi jäädä elämään (vaikuttamaan) meidän jälkeenkin.
maanvaiva kirjoitti 18.9.2017 13:12
Joei, mitä sinusta se iänkaikkinen elämä sitten on?
Minusta siinä on kyse suhteesta. Jeesus sanoi näin puhuessaan Isälle: "Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh.17:3)
Jumala tuli itse ihmiseksi voidakseen ottaa ihmiskunnan edestä vastuun siitä, että ihmiset kääntyi pois hänestä. Jumala on ainoa elämän ja rakkauden lähde, joten Jumalasta irrallaan me kuollaan. Siks hän lähetti Poikansa liittämään ihmiset takas Jumalan yhteyteen (eli rakkauteen), kaikki jotka tahtoo tulla. Jumala on ikuinen, joten se, joka on Jumalassa ja se, jossa Jumala on, ei voi kuolla. Elämä Jumalassa on siis ikuista elämää. Fyysinen kuolema tai maailmanloppu tuo vaan muutoksen olosuhteisiin.
CooperX kirjoitti 18.9.2017 15:34
Usko on suora henkilökohtainen yhteys Luojan kanssa eikä siihen tarvita ketään tai mitään järjestöä väliin. Jeesuksen ristillä tekemä sovitus riittää, ja Pyhä Henki annetaan lahjana jokaiselle joka ottaa tämän mahtavan lahjan uskossa vastaan 🙂
Samaa mieltä. Ja siitä voi johtaa, että myös seurakunnassa on kyse aidoista ihmissuhteista eikä instituutioista tai organisaatioista. Mä ajattelen, että on vaan yks seurakunta, yksi perhe niinku Isäkin on yksi. Ei sitä tosiasiaa ihmisten valtataistelut ja eripuraisuus voi muuttaa. Paavalihan kirjoitti, että seurakunta on yksi ruumis ja vaikka jalka sanois, että en kuulu ruumiiseen, koska en ole käsi niin kyllä se vaan silti kuuluu ruumiseen. 😀
Tunnustan tässä että olen laimin lyönyt terveyttäni. Ahdistaa vaan niin kamalasti. Tuntuu etten kestä tätä. Verenpaineet oli kohollaan. 😭
Tuntuu että muserrun tän taakan alla. Kauhee olo...😭
Hemmetti kun itkettää...😭 Pelottaa tää elämä...