Moi Craven Redhead, sama homma mulla. Mikä juhlapyhä hyvänsä onkin, niin mulla on ihan samanlaista kuin muutenkin. Nyt kuuntelen musiikkia tässä samalla kun kirjoitan. Joskus kuuntelen korvakuulokkeilla sademetsän sadetta, vaikka sadetta voi kuunnella nytkin ihan kun menee vain ulos. Tämmöstä se vaan on, jollain tavalla täytyy yrittää jaksaa. Ymmärrän hyvin sinua.

Ymmärrän kyllä,että yksinäisyys korostuu juuri juhlapäivinä,joita mainostetaankin perhejuhlina. Yksin voi tuntea olevansa myös näissä juhlissa,jossa kokoontuu epämääräinen joukko ns.sukulaisia,jotka eivät ole mitenkään läheisiä toisilleen. Pitää ikäänkuin olla mukana,ettei pidetä "ylpeänä",kun seura ei kelpaa. Monet juhlat olisi luontevampaa viettää omassa seurassa,saisi määrätä mitä syö ja juo,keskusteleeko kenties jonkun kanssa vai onko hiljaa. Näistä pakkoseurusteluista tuskin kukaan nauttii,mutta oltava on mukana,kun näin on tehty aina ja perinne jatkuu...

Joo, sekin tietysti on ongelma, että kun joskus sitten sattuu että sukulaisten kanssa on juhlimassa (missä tahansa juhlassa) niin tuntee itsensä vaan ulkopuoliseksi ja ylimääräiseksi. Ei ole paljon mistä puhua kellekään ja sitten kun ei muutenkaan ole mikään "menestynyt" elämässä niin kuulumisten kuuntelu tuntuu vaan veitsen vääntämiseltä haavassa. Kun muilla menee hyvin, ovat juuri muuttaneet tai löytäneet uuden kumppanin tai saaneet työn tai opiskelut menee hyvin ja itse vaan junnaat sillä samalla vanhalla kaavalla eikä ole mitään kerrottavaa... Ja muut sukulaiset tuntuvat olevan toistensa kanssa tekemisissä muutenkin enemmän kuin minä ja heillä tuntuu aina löytyvän jotain yhteisiä asioita.. vaan ei minulla...