Hitto mikä joulu… Kaikki meni hyvin eiliseen iltaan asti. Olimme jouluaatto äidin kanssa viettämässä joulua veljen perheen luona ja joulupäivänä he tulivat äidin luokse jatkaa joulun viettoa. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes äiti alkoi illalla myöhään juomaan ja siitähän riemu repesi. Äiti alkoi taas haukkumaan meitä kaikkia lapsia ja omia lapsenlapsiaan myöten, yritin siinä nukkua mutta ei siitä tullut mitään, kun äiti kännipäissään raivoaa. Ainut vaihtoehto oli sitten lähteä yöllä kävellen kotiin 8 km. Taksiin ei ollut rahaa, bussit ei kulkenut. Olin kotona 02.08.
Äiskä on juonut koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän ja on kuin eri ihminen kun ei ole juonut. Pitkään asiat meni taas hyvin kunnes tuli joulu. Nyt tuntuu etten jaksa enää yhtään tätä paskaa elämää. Tänään teki mieli päättää elämä.
Ei ole ruoka maistunut, olen syönyt 3 mandariinia tänään ja kävin ulkona tunnin kävelyllä rauhoittumassa.
Huomenna pitäisi mennä töihin mutta tuntuu ettei ole voimia tehdä yhtään mitään. Käytän venlafaxinia masennukseen ja pitkään tuntui auttavan kunnes, aloin jälleen suunnitella elämää mutta nyt en näe enää mitään tarkoitusta elämällä.
En tiedä pitäisikö soittaa huomenna työterveyshoitajalle vai ei, masennusta hoidetaan tällä hetkellä työterveyshuollossa. 😯🗯️
Minulle tuli kirjoituksestasi mieleen yksi ihminen. Hänen äidistään tuli juoppo, kun miehensä kuoli. Tytär on myöhemmällä iällä muuttunut samaan suuntaan. Hän vannotti, että hänestä ei tule koskaan äitinsä kaltaista. Ei ollut häneen missään tekemisissä. En tiedä onko nykyisin, vai onko äitinsä jo kuollut. Ajattelen tuota naista. Hänellä on paljon lapsia, sekä lapsen lapsia. Heidän elämästään en sen enempää tiedä.
Tuli vain mieleen, että teissä ei ole mitään vikaa. Äiti purkaa omia turhautumiaan, jotka oikeasti kumpuavat hänestä itsestään. Valitettavaa, että alkoholi saa hänet toimimaan noin. Voisitko vältellä häntä, kun hän on alkoholin vaikutuksen alaisena? Voit myös tehdä hänelle selväksi, että et halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, kun juo. Näillä keinoilla suojelet itseäsi. Ei ole yhtään tavatonta, että lapset laittavat rajoja juoville vanhemmilleen, tai tuttavat toisilleen.
Toivottavasti viikkosi sujuu paremmin ja voit unohtaa kaiken mitä äitisi viinapäissään on suoltanut. Alkoholi vaikuttaa kaikkiin niin eri tavoin.
On ihan ymmärrettävää ottaa yhteyttä silloin hoitotahoon, kun siltä tuntuu. Voit mennä myös terveysasemalle. Ei kai työterveyshuolto ole este olla ottamatta yhteyttä terveysasemalle, niin tahtoessaan?
Voimia paljon! 🙂
Tai sitten voit soittaa työterveyshoitajalle 🙂 Äitisi juominen ei ole sinun syy, muistathan sen!
Hei!
Olen itse kestänyt sen, että joulupukki tulee kännissä jne. sen jälkeen perspektiivi on laajentunut. Mutta se vanhempien juopottelu ei ole koskaan sinun itsesi syy, se täytyy muistaa. Sellaiset ihmiset täytyy jättää taka-alalle ketkä tuottaa pahoja pettymyksiä oli ne sitten vanhemmat tai kaverit, se on fakta. Ja puhun kokemuksesta. Jaksamisia!🙂👍
Voimia! Äitisi juominen ei ole sinun syysi, mutta aiheuttaa sinulle selvästi ongelmia. Vaimoni äiti lähti viinan matkaan, vaimoni ex lähti viinan matkaan ja nyt vaimoni on lähdössä samalle matkalle. Jouluna hän joi monta pulloa viiniä ja vieraat jäivät ilman, mutta vaikka tällä kertaa ei tullut riitoja, hän vetäytyi muiden seurasta ja yritti tsempata, ettei tule kriisejä. Lapset huomauttavat äidilleen usein juomisesta, mutta hänen mielestään se ei aiheuta mitään ongelmia. Mutta käytännössä meiltä menee yli puolet vuodesta pilalle sen takia kun hän joko murjottaa tai alkaa riitelemään, eikä kestä yhtään kritiikkiä. Hän on hyvällä tuulella ehkä päivän viikosta ja muun ajan hän haluaa joko olla humalassa tai on humalassa. Alkoholisti ei näe aiheuttamaansa harmia, eikä häntä muut saa lopettamaan. Ainoa keino näyttää olevan ero, eli yhteys poikki niin toinen saa riittävän voimakkaan herätyksen joko parantaa itsensä tai vajota lopullisesti viinan mukana.
peruskallio kirjoitti 28.12.2016 15:18
Alkoholisti ei näe aiheuttamaansa harmia, eikä häntä muut saa lopettamaan. Ainoa keino näyttää olevan ero, eli yhteys poikki niin toinen saa riittävän voimakkaan herätyksen joko parantaa itsensä tai vajota lopullisesti viinan mukana.
Minulla on lähipiirissä yksi alkoholisti. Hänen suhteensa kaikkiin läheisiin - myös omiin lapsiinsa - ovat katkenneet kauan sitten. Hän sai ympärilleen uuden ihmissuhdeverkoston, johon kuuluvistä kaikki juovat enemmän tai vähemmän. Porukasta on jopa tehty dokumentti televisioon. Kyseinen alkoholisti oli aikoinaan yhteydessä entisiin läheisiinsä lähinnä apua tarvitsevan roolissa. Kun ihmiset alkoivat laittaa apuhanansa kiinni ja käskeä hakemaan apua yhteiskunnan tukipalveluista, tämä henkilö haukkui kaikki alimpaan helvettiin ja katkaisi ihmissuhteet. Yksi mielenkiintoinen juttu oli, että hän ei kestänyt kuulla tai nähdä läheistensä onnenhetkiä. Hän ei koskaan onnitellut ketään saavutuksista tms., vaan korkeintaan haukkui. Toisaalta läheistensä surun ja kriisin hetkinäkin hän lähinnä heitti suolaa haavoihin tyyliin "siitäs sait" jne. Näin hän toimi myös oman lapsensa itsemurhayrityksen aikaan. En tiedä ketään yhtä itsekästä henkilöä kuin hän. Hän oli jo lapsena itsekäs, mutta alkoholismi on virittänyt itsekkyyden huippuunsa. Jonkinlaista iloa minulle kuitenkin tuottaa se, että hänellä on elämän perusedellytykset (asunto, ruoka, terveydenhoito) kunnossa. Hän juo edelleen paljon ja kaveeraa alkoholistien kanssa, mutta hän ei ole ensimmäisenä jäätymässä kuoliaaksi ojan pohjalla. Mieluummin olisin pitänyt hänet ihmissuhdeverkostossani ei-alkoholistina, mutta se ei ole ollut mahdollista. Nykyään elämme kuin eri maailmoissa ja niissä eri maailmoissa me ehkä aikanaan kuolemmekin vailla yhteyttä toinen toisiimme. Sellaista se elämä välillä on. Minäkin siis kannatan välirikkoa, vaikka se onkin omalla tavallaan ikävä ratkaisu.
Kävin tänään Työterveyshoitajan luona ja sanoi olevan huolissaan mun puheista ☹️ Kirjoitin hoitajalle ensin s-postilla mitä on tapahtunut ja oli jo mun kirjoituksista ollut huolissaan. Pelkää et teen itselleni jotain ja pyysi lupaamaan että näemme parin viikon päästä kun seuraava aika on. Ensin lupasin mutta sitten menin möläyttää et jos mua ei näy niin oon kuollut. Ehkä ois pitänyt jättää sanomatta ☹️
Voin kyllä milloin tahansa kirjoittaa hänelle vaikka s-postia jos ahdistaa liikaa.
Viimeksi kun sanoin samalle hoitajalle että päästän itseni päiviltä niin meni pari päivää ja työterveyslääkäri halusi tehdä lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Työterveyslääkärille on kyllä aika mutta se on tammikuun lopulla. Joulukuussa lääkäri oli sitä mieltä että voin niin hyvin että aika voi siirtää vähän pidemmälle ja sitten tuli tämä äidin juominen ja vointi on nyt huono.
Milloin sitä oppii ettei toista voi muuttaa ja vaikka asiat ovat jonkin aikaa hyvin niin se on vain ajan kysymys milloin näin tapahtuu. Ja koska kyseessä on oma äiti haluaa antaa aina uuden mahdollisuuden vaikka oman mielenterveyden kustannuksella.
Kirzikka kirjoitti 28.12.2016 18:18
Viimeksi kun sanoin samalle hoitajalle että päästän itseni päiviltä niin meni pari päivää ja työterveyslääkäri halusi tehdä lähetteen psykiatrian poliklinikalle.
Ja koska kyseessä on oma äiti haluaa antaa aina uuden mahdollisuuden vaikka oman mielenterveyden kustannuksella.
Minusta olisi hyvä, jos miettisit nyt uudestaan tuota psykiatrian poliklinikkaa. Siellä on hyviä hoitajia joiden avulla saisit puida tätä asiaa kunnolla. Varmasti lääkäri tuon lähetteen kirjoittaisi, jos sitä kysyisit. Ottaisit oman elämäsi haltuun, etkä antaisi äitisi hallita sitä. Nämä on vaikeita asioita ja on hyvä päästä jonkun kanssa konkreettisesti niistä puhumaan.
Näinhän sitä tekee, joskus kuitenkin tulee se stoppi. Itse tein sen stopin. Äitini ei ole alkoholisti, vaan tekee tuota samaa ihan selvin päin. Vaikeaa on välillä ajatella asiaa, mutta näin on paras.
Eilen illalla äidin sisko sitten soitteli pariin otteeseen mutta en vastaa puhelimeen, koska tiedän että äiti on pyytänyt soittaa. Sitten tulee viestejä että äiti on vanha ja hänellä on sairauksia joten minun pitäisi sitten soittaa ja sopia asiat. Ei kuulemma pysty syömään ja on hyvin hermostunut. Laitoin tänä päivänä sitten vasta viestiä etten soita, enkä vastaa vaan kärsikööt ja miettikööt mitä on tehnyt.
Aina sama juttu, kännipäissään saa loukata toisia niin paljon kuin haluaa ja pitäisi antaa anteeksi. En todella anna anteeksi, tuntuu että sisällä on niin paljon vihaa tällä hetkellä etten tiedä mitä tekisin.
Ei tällä hetkellä jaksa oikeastaan jutella siksi en ole halunnut mennä psykiatrian polille uudestaan. Oli raskasta mennä aina bussilla sinne joka viikko, tosin loppuvaiheessa kävin vain 3 viikon välein & mulla ei ollut hyvä hoitaja siellä.
Kyllähän aikuinen ihminen on vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan oli kännissä tai ei. Kyllä mäkin olisin tosi vihainen tuollaisen jälkeen, ja on ilman muuta ok, että menee aikaa päästä yli tai antaa anteeksi. Eikä anteeksi antaminen minusta ainakaan tarkoita sitä, että pitäis heti olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut tai ikään kuin se, mitä on tapahtunut ei olisi satuttanut ja ollut väärin.