Pian on taas jouluaika valon ja rauhan juhla. Minulle se ei tänä vuonna ole mikään iloinen juhla vaan pikemminkin pelkään hiljaisia pyhä päiviä kotona. Jouduin lokakuun alusta lomautetuksi työstäni ja lomautus kestää vuoden loppuun. Yksinkertaisesti iski masennus joka jatkuu nyt lievänä. Teen osa-aikatyötä tehdäkseni jotain työtä. Pelkään jouluaikaa jonka joudun pakosta viettämään mieheni ja lasteni kanssa kotona. Paniikissa mietin jo kaikki jouluruokia ja lahjoja joita joudun pakosta hankkimaan. Onneksi ei tarvitse tavata muita sukulaisia kuin mies ja lapset.
Nyt jo suunnittelen mitä teen missäkin aikataulussa. Ehkä jätän siivoamisen vähemmälle ja teen vain välttämättömimmät.
Onko kenelläkään muulla tälläista ahdistusta joulusta?
Hei!
Tilanteeni on vähän eri kuin sinun, mutta halusin silti vastata. Olen ollut viimeiset 10 joulua töissä ihan siitä syystä, etten pidä joulusta. Tai ainakaan en ole halunnut viettää sitä "perheeni" kanssa. En ole suostunut menemään lapsuudenkotiini jouluksi teeskentelemään, että nyt on kaikki hyvin. Koko vuonna ei juuri olla tekemisissä ja sitten yht äkkiä pitäisi muka olla läheisiä toisilleen.
Tämä joulu on erilainen, sillä olen sairaslomalla enkä mene töihin. Jo syksyllä ahdistuin asiasta, mutta nyt olen tullut vähän toisiin ajatuksiin. Vietän joulun yksin kotona omassa rauhassani, leivon (rakastan leipomista!) ja laitan itselleni ja kissoille hyvää ruokaa. Jos ilmat sallivat käyn ulkoilemassa. Päätin olla ottamatta joulusta mitään asiaa, ja uskon selviytyväni siitä jos vaan muut antavat minun selviytyä. Tiedän, että sukulaiset ihmettelevät ja kyselevät miksi ihmeessä aion olla jouluna yksin, mutta se olkoon heidän ongelmansa.
Sinulla on lapsia, joten et ehkä pääse joulua pakoon mihinkään. Mutta älä ota liikaa stressiä. Ei kai kotia ole pakko puunata joka nurkkaa myöten ja joululahjatkin voit käydä ostamassa ennen kamalaa ruuhkaa. Vai kuinka? Anna itsellesi aikaa äläkä vaadi itseltäsi liikaa vaikka perhettä onkin. Ja hehän voivat varmaankin auttaa kaikessa, ei kai sinun ole pakko siivota ja laittaa ruokaa yksin?
Toivotan sinulle mukavaa talvea ja kovasti voimia!
Minulla oli joskus nuorempana kova stressi joulusta, vaikka pidinkin joulusta. Kaikki valmistelut veivät paljon aikaa ja aina tuli joulun alla kamala kiire.
Muistan vuosien takaa Marttojen lausahduksen, joka naurattaa minua vieläkin: Älä suotta siivoa komeroita jouluksi, ellet aio viettää jouluasi siellä 😀 Sen jälkeen aloin ottaa rennomman asenteen.
Teen ruokaa vain sen verran kuin tarvitaan (aiemmin tein ihan liikaa). Nykyisin teemme itse vain joulupuuron, piparit, laatikot, kinkun ja sekahedelmäkiisselin. Valmiina ostamme pienen palan savukalaa, muutaman siivun graavilohta ja rasian rosollia. Tortut (1/syöjä) leivomme valmiista torttutaikinalevyistä. Muita makeita herkkuja emme leivo, koska niitä syödessä tulee vain raskas olo. Karkkeja voi ostaa kukin makunsa mukaan. Iso hedelmävati on oiva joulupöydässä.
Teemme ihan tavallisen viikkosiivouksen jouluksi. Jos jokin kohta pistää silmään, valoja himmentämällä saa senkin häivytettyä...😉 Kun kotiin laittelee joulukoristeita, huomio kiinnittyy niihin, ei niinkään epäkohtiin. Kynttilät valaisevat kauniisti riittävän himmeästi!
Joulukyläilyt lopetimme vuosia sitten. Alkuun sitä suvussa vähän oudoksuttiin, mutta me sanoimme, että haluamme rauhoittua kotiin jouluksi. Nyt siihen on jo totuttu, että me olemme aina kotona omalla joukolla.
Lahjoja ostamme / teemme lukumääräisesti vähän. Siihen oli kyllä lasten hankala sopeutua, koska kaverit saivat enemmän lahjoja. Selitimme asian niin, että pukki tuo muutaman kunnon lahjan ja se vastaa montaa pientä. Näin vältimme krääsää ja saimme keskittyä kestävämpiin lahjoihin, joista on ollut iloa vuosiksi eteenpäin. Isoihin lahjoihin osallistuivat kummit ja mummit, jolloin saatiin kokoon isompi rahasumma, esim. legoja varten. Sen myönnän, että näihin vakiintuneisiin suvun lahjakäytänteisiin on aika hankala tuoda muutoksia. Jos on totuttu, että jokainen antaa jokaiselle jotakin, niin siitä kierteestä on vaikea päästä pois. Ehkä yhteiskeskustelu ja -sopiminen auttaisi?
Hyvää ja mahdollisimman stressitöntä joulua kaikille. 🙂👍
Itseäni ei niinkään ahdista, mutta pelottaa miten syvälle kerkeän vajota joulun ja välipäivien loman yksinolon aikana. Varmaan on ihan lopussa kun pitäisi töihin palata.
Hei Leijonamieli!
Sinulla on kivaa kun saat viettää joulua kuinka itse haluat.
Minulla on kaksi poikaa, toisen pojan tyttöystävä ja mies joiden kanssa joudun viettämään joulun. Pääasiassa se on vain oleilemista, mutta kuitenkin pitää jotain lahjoja ja ruokia hankkia. Miehen kanssa on joskus ristiriitaa miten koti koristellaan yms. Tänä jouluna olen jo laittanut kyntteliköt ikkunoihin, mutta muut jouluvalot saa mies päättää miten haluaa laittaa. Joskus tulee jouluaikaan otettua olutta ja viiniä liikaa ja sitten tulee sanomista yms. mutta kai tästäkin jonkinlainen joulu tulee....
hei, Joulu ahdistaa, ahdistaa vieläkin, se ahdisti vuosia ja vuosia sitten. Olen yrittänyt päästä irti joulun tohinoista. Yksinhuoltajana kerroin lapselleni jo pienenä että joulupukkia ei todellisuudessa ole ja että lahjat ostan minä ja "joulupukki" tuo ne. Meillä ei käynyt joulupukkia vaan lahjat heitettiin kuusen alle salaa. Myöhemmin olemme joitakin jouluja viettäneet erillämme. Jouluisen tunnelman tuo Joulurauha. Kynttilä, hiljaisuus, hyvää syötävää ja kenties lapset, hyvä ystävä jne. Lahjoja tuskin tarvitaan silloin kun voi jakaa rakkautta ja hyvää mieltä.
Kierrän keskikaupungin joulun aikaan kaukaa. Vältän tavarataloja joissa tavarat pursuu ja ihmispaljous.
Joulu ruuatkin ovat yleensä niin runsaita että ne voi kohtuudella ostaa valmiina, juuri ne ruuat joita haluaa tarjota. Leivonnaisia voi ostaa ennakkoon joulumyyjäisistä. Piparit ja tortut voi leipoa jouluaatton aamuna, se tuo lämpöisen joulutunnelman. Kun vielä laittaa nuo valmistuotteista, taikinoista, ei se vaadi isoja summia, kai. Keskittämällä joulu aattoon ja joulun pyhiin, se ehkä vähän helpottaa, typistettynä. Sopimalla että lahjoja otetaan vastaan ainoastaan omatekoisina tai kirppistuotteina tai lahjashekkinä, se helpottaa. Hyvää joulun odotusta.