Mitä, jos vastaisit ettet vietä tänä vuonna joulua laisinkaan.

Mun joulua et pilaa. Kiva saada seuraa kun tämä mun Joululamani (muilla kai Joululoma) alkaa sekin tuntua nyt tylsältä. Tuolla on toinenkin aloitus Jouluasioita, jossa kerroin vähän omasta surkeasta joulustani, joten jos kiinnostaa, lue sieltä.

Yksi syy Jouluahdistukseeni saattaa johtua lapsuudestani kun meitä oli kuus sisarusta eikä mulla ole yhtään omaa lasta. Ei olla saatu vaikka sitkeesti yritetty, eikä mitään keinojuttua haluttu sillä lapset pitää tulla luonnostaan. Joulu ilman lapsia ei ole oikea joulu. Ei näe kenenkään iloa ja riemua. Ei ihme että ahdistaa.

Kerro pipsa66 lisää. Haluttasi tietää millä tätä tylsyyttä vois vähentää?!

Niin millä tää tylsyys ja tyhjyys poistetaan ...Siinäpä kysymys.... Itse olen eronnut 6 vuotta sitten... Ja jotakin törmäämisiä on ollut miehiin ....Mutta ei sitä ihanaa oikeeta jonka kanssa jaksaa ilot surut murheet kaikki ..... En tiijä tuleeko sitä koskaan enään kun ikääkin on ja osaanko ottaa vastaan ketään....

Ehkä mulla paistaa katkeruuskin elämään ja siihen mitä se on tuonut tullessaa entisessä p....ssa ja tässä nykysessäkin jotakin ....

Olen kyllä nauttinut tästä uudesta elämästäni mutta on joitakin asioita jota suren että miten kaikki olisikaan voinut olla toisin jos ex mieheni se toinen puolikin olisi ollut hyvä..

Elämä koittelee välillä ja tälla Jouluna ja juhla aikoihin se koittelee kovasti....

Voihan tää olla sitä itsesääliä ...Pitäs jaksaa ottaa niskasta kiinni ja eikä vajota mustiin syövereihin... Mutta en jaksa.... Ja nyt oo ollut pitkällä saikullakin niin sekin ottanut mieleen..

Kyllä tää tästa ...mä oon noussut aika syvältä tavallaan ex mieheni oli todella narsistinen kaveri ja teki minusta harmaa hiirulaisen ....Mutta onneksi en enää oo se...

pipsa66 kirjoitti 21.12.2014 16:35

Niin millä tää tylsyys ja tyhjyys poistetaan ...Siinäpä kysymys....
Elämä koittelee välillä ja tälla Jouluna ja juhla aikoihin se koittelee kovasti....

Mulla pitäis periaatteessa olla kaikki kunnossa mutta tämä Jouluahdistus ei meinaa mahtua päähäni. Muutakin päävaivaa on sekä ollu aiemmin, että edelleen mutta se ei liity parisuhteeseeni. Olen ollut naimisissa jo aika kauan ja koska kestimme vaikeimmat vuodet niin tuskin hankalampia aikoja on enää tulossa. Parisuhde vaatii loputtomasti joustamista jotta se toimii. Siinä olen mielestäni hyvä tai ainakin tyydyttävä ja siippa tuntuu sietävän minua vaikka olen nytkin ihan lamassa.

Joskus olen lukenut että talvipäivän seisauksella olis jotain tekemistä tämä ajankohdan ahdistuksen kanssa mutta aika kaukaa haetulta se kuullostaa. Myönnän olevani "kuuhullu" eli nouseva kuu vaikuttaa mielaloihini, enkä siitäkään pysty käsittämään miten se vois muka ihmisen sielunelämään vaikuttaa mutta joka tapauksessa täyden kuun syntyessä nukun huonosti.

Muut juhla-ajat ei näytä minuun vaikuttavan passivoivasti mutta sukulaisten tapaaminen monimutkaista.

Tänään se sitten alkoi, nimittäin joulumasennus, pitkien pyhien masennus, mikälie. Jo vuosia pimein aika vuodesta on ollut masentavaa aikaa mutta nyt tänä vuonna olikin poikkeus ja toiveita oli että joulukin maistuisi joltain ekaa kertaa vuosikausiin. vaan ei. Aina ne samat asiat alkaa pyöriä päässä, kuten yksinäisyys ja ihmisten esittäminen ja vaikeiden asioiden peitteleminen. Inhottaa ajatus mennä lapsuuden perheeni keskelle jossa pitää tekovirne ottaa naamalle. Ja erityisesti yks joukosta on niin katkera että välttelee olemasta samaan aikaan paikalla eräiden kanssa.

Olen viime vuosina käsitellyt pääni sisältöä runsaasti ja siksi tämä syksy onkin ollut valoisampi kaikin puolin. Ongelma tuleekin siinä että mitään en enää hautaa mieleni perukoille ja haluan käsitellä kaikki "vanhat kaunat" (tai uudemmatkin) niiden kanssa, jotka jotenkin elämääni liittyy. Mutta kun ei. Toiset ne vaan haluaa siinä pumpulissaan elellä ja olen pelkkä riidanhaastaja jos haluan käydä läpi niitä vaikeita menneisyyden asioita. En todellakaan halua riidellä, en esitä asiaani suu vaahdossa huutaen, vaan haluan että voin kertoa tunteeni ja ajatukseni ja jokainen on valmis katsomaan peiliin ja miettimään omaa osuuttaan. Myös minä itse, mutta ei hele mitä pumpuliväkee tää yhteiskunta on täynnä! Elävät siis mielummin katkerana, muita/menneisyyttä syyllistäen mutta peiliin päin ei katota, vaikka ainut oikea ratkaisu löytyy sieltä.
Onneksi minulla on omakin pieni perhe, mutta me ollaan niin paljon keskenään, vähän semmonen yksinäinen perhe että joulunaikaan jotenkin tosi hyvin tajuaa sen että ei ole niitä muita ihmisiä, joiden kanssa voisi mukavaa yhdessäoloa viettää. Se ei kertakaikkiaan onnistu, jos en saa käsitellä näitä asioita pääni sisällä! Tulis jo arki ja normaali päivärytmi pääsis käyntiin... 😯🗯️

Yee yee yee....joulu ohitse mä selvisin siitä kuitenkin ....

pipsa66 kirjoitti 28.12.2014 16:6

Yee yee yee....joulu ohitse mä selvisin siitä kuitenkin ....

Onpa hyvä kuulla, että selvisit joulusta. Herätti ajattelemaan, että niinhän minäkin selvisin. Vaikka mustaa ja raskasta on ollut; ahdistus johtuu minullakin osin noista kertomistasi asioista. Kaikesta voi selvitä askel kerrallaan. Nyt se askel oli joulu, seuraavana uusi vuosi. Kevättä ja kesää en uskalla ajatellakaan, mutta onneksi nyt ei tarvitse.

Eihän Joulu ole vielä ohi, vasta loppiaisen jälkeen voi alkaa herättelemään itseään. Vaikka joulu meni lähes toimettomana niin muuten pääsin vähällä stressillä kun en tavannut muita sukulaisia kuin äitini.

Vaikka ei joulunajasta pääseminen ole kovin iso helpotus kun nyt on kestettävänä kovat pakkaset. Lauhalla sentään pystyi ulkoilemalla luonnossa nostamaan vireystasoa mutta nyt ei viitsi ulkona käydä kuin pakollisilla asioilla.

Vasta keväällä alkaa elämä oikeasti maittamaan. Auringon tehdessä päivä päivältä pidempää kaarta. Keväällä ei ahdista mikään kun odottaa ilmojen lämpenemistä. 🙂👍