Aika synkkä alku? Synkkyys lähtee itsestään (joku tullut tieto saa masentumaan) tai lähellä oleva ihminen voi myös latistaa omaa tunnelmaa (masentunut). Jos jotain haaveita on ruvennut päässä syntymään tai jopa suunnitelmia. Ikävä kesää ja asioita kutrn linnut laulavat kunnolla ja kukat kukkivat värikkäinä.

Olen joku aika sitten jäänyt pois työelämästä. Ehkä lopullisesti, en tiedä. Sopivaa työpaikkaa ei vain tunnu löytyvän. Touhukkuutta olisi välillä vaikka jotain työtä tehdäkin. Häpeän kanssa kamppailin monta viikkoa, kuukautta. En ole enää työntekijä, uurastaja, päämäärä elämässä. Olin vihainen ja katkera pomolle, kun toimitti minut lääkäriin. Hänen tapansa ilmaista asia: hän ei vain sovi tänne. Oli siinäkin sanaratsu! Olin jatkuvasti sitä mieltä että palaan töihin. Olin ahdistunut. Ja häpeissäni.. jokaisessa työterveyspalaverissa olin valmistautumassa työhönpaluuseen. Kun työhönpaluusta ei edes puhuttu, olin ymmälläni. Mutta, kun aikaa kului ja viimein minulta kysyttiin hauaisinko takaisin töihin. Olin niin että nyt se kysymys tuli jota olen odottanut. Liiba laaba jaksaako kukaan lukeakaan mutta tajusin että enhän minä kykene siihen työhön tunnista toiseen päivästä päivään. Hyvin päivinä jaksaisin (jaksoin) päivän tehdä töitä enkä edes koko päivää jaksaisi tehdä. En pystyisi fyysisten oireiden tai henkisten esteiden takia. En enää ajatuksissani pyrkinyt takaisin työpaikalle.

Otin tämän ajatuksen yhdestä kirjasta: tämä oli ajatukseni, että saisin vain keskittyä olemiseen. Tekisin mitä haluaisin, lähtisin ulkoilemaan koska se olisi hauskaa, löytäisin ehkä jopa liikunnan ilon uudestaan. En suorittaisi KAIKKIA asioita koska ne vain pitää suorittaa. Mutta häpeä että ei ole enää "työn raskaan raataja" ja mitä muut ajattelevat ja blaah. Mutta työpaikalla esiintyi kiusaamista, syrjimistä. Kamalaa enkä toivo kenellekään sellaista kohtaloa! Katselen kateellisena ja hyvillämielin työyhteisöjä joissa työntekijä oikeastaan uskaltaa jatkuvasti pomoltaan varmistaa asioita. Siinä on sydäntä mukana. Kyllä tämä kirjoittaminen auttoi vähän tunteisiin. Jos joku vielä noteeraa tämän.