..olisiko ilta päivän jälkeen toisenlainen? Olisinko yhä minä minä?
Nyt kankeaa kaikki, takkuja kaikissa asioissa. Olenko elossa vaikka teen asioita mutta kuin sumussa kuin se en olisi minä joka tekee. Jos alkaisin - tänään - elää, mikä olisi toisin?

Miksi koen vieraantuneeni siitä joka olen joskus ollut... joskus, joku joskus joo..
Upposinko diagnoosin suohon, annoin kuin periksi, luovuin olemasta se joka olin?
Nyt leimattuna ikiajoiksi, elämää määrittää lääkitys joka on muuttunut kuin rytmiksi veressä, aamulla sitä ja illalla tätä ja tuota, yöksi kolmatta... Jotta olisin toimintakykyinen, tarvitseisin muuta kuin nappeja nappien perään... ?

Elämän halu kaukana, kuka postittaisi sitä paketillisen -? Siitä kaikki alkaisi uudelleen-?
Turtana, varresta poikki lähes, elämä vieressä mutta niin kaukana kuitenkin.
Elämä - tule ja tee minusta elävä

Hei Josmine

Olipa sulla hyviä kirjoituksia. Löysin paljon itseäni. Elämä lipuu ohi .
Mitä väliä. Unettomiaöitä. Päivät töissä olen kuin sumussa. Yritän
hoitaa työni . Välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Ei tule mitään.
Nappeja aamulla, nappeja illalla väliin päivälläkin että pysyy kasassa.
Tätäkö on elämä. Ei kovin ruusuista. Haluaisin olla se iloinen reipas ihminen
joka ennen olin. Sitä ei enää ole. Poissa on elämänilo jota joskus tunsin.
Olen vain tyhjä kuori.

Tsemppiä Josmine ei vielä luovuteta🙂👍

Samanmoisia tunteita minullakin tällä hetkellä, mutta tähän saakka olen selvinnyt ilman mitään nappeja. Olen monesti kyllä harkinnut lääkärille menoa. Joskus olen saanut rauhoittavia kun vatsa on oireillut stressin takia. Ovat auttaneet hetken.
Tällä hetkellä opiskelen ja teen töitä välillä. Muuten elämäni on yhtä turtunutta yksinäisyyttä kotona. Asun kyllä mieheni kanssa, mutta paljon muuta sosiaalista elämää minulla ei ole. Ainoat "kaverini" ovat työ- ja opiskelukaverit. Olen hiljainen luonteeltani enkä niin kaipaakaan jutteluseuraa. Haluan mielummin olla yksin ja rauhassa.
Kuin elämänilo ja tunteet olisivat karanneet kehostani. Joskus joku pieni ilon läikähdys tuntuu jossain syvällä, mutta häviää samassa hetkessä. En todellakaan tiedä kuinka elämänilon taas saisi takaisin. Voisi nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, joulusta, keväästä, kesästä... ??? Kertokaa viisaammat jos osaatte.