Jonkinlainen taistelu tämä elämä on.

Jonkinlainen taistelu tämä elämä on.

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 24.03.2024 klo 12:15 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 24.03.2024 klo 12:15

Itse taistelen väsymystä vastaan. Jotenkin sieltä sängystä on noustava aamuisin. Jotenkin vain käytävä kaupassa. Ei ole vaihtoehtoja. Välillä nukun melkein kellon ympäri. Tolkuton väsy kyllä ajottain. Yritän vain puskea eteenpäin. Tuntuu että elämä on ollut jo monta vuotta ”puskemista”.  Väkisin menen sinne kauppaan. Väkisin saatan vaihtaa pari sanaa myyjän kanssa. Väkisin palaan kotiin. Ja kaikki tämä tuntuu kidutukselta. Mutta mitä muutakaan elämältä voi odottaa? Elämän laki on se, että täytyy näytellä tämä näytelmä loppuun eikä saa luovuttaa. Oli tämä näytelmä sitten komedia tai tragedia. Vaikka sitten sisulla loppuun. Kunnes loppu tulee. Eikä mitään palkintoa saa. Karua… Mutta olkoon sitten…

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 31.03.2024 klo 12:39

Philosybiini dokumenteissa puhutaan että aine avaa "aivojen solmut". "Matkan" aikana aivoja kuvataan "erittäin joustaviksi". Aivoissa/mielessämme olevat "opitut estot" esää meitä näkemästä "olennaissia juttuja". En tiedä olivatko sana valintani hyviä, mutta näin olen käsittänyt jutun.

Sama asia voi tapahtua ääri oloissa - mitä se sitten onkaan? Jonkinlainen äärikokemus joka murtaa estot, ja sen jäkeen näkee asiat toisin. Waltari kuvasi " suomut tippuivat silmiltäni ja näin asiat toisin". Onkohan jotkut kuoleman rajatila kokemukset nyt niitä joita tarkoitan ääri kokemuksilla?

Sähkösokit ja ketamiini hoidoilla varmaan myös haetaan sitä äärikokemusta joka murtaisi aivojen "solmut". Luulen en tiedä?

 

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 4 viikkoa sitten. Syy: Lisäys
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 31.03.2024 klo 19:54

Tuntuu että itse tarvisin sellaisen äärikokemuksen. Jotta ns."lukot" avautuisivat, enkä olisi koko ajan ahdistunut.

Tuo ketamiini myös mielenkiintoinen aine.

Luulen, että minulla oli nuorena kuoleman rajatila kokemus. Se oli fantastinen. Ehkä se sitten oli äärikokemus...

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 01.04.2024 klo 13:02

Tai ehkä se oli ennemminkin mystinen kokemus. Eikä kuoleman rajatila kokemus. Ei minulla hengen lähtö silloin lähellä ollut kai... Mutta kuitenkin, se oli ihmeellinen. Mutta siitä on jo melkein 20 vuotta.

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 01.04.2024 klo 14:00

Jotkut tarvii yhden äärikokemuksen toiset useamman, luulisin? Missä kohtaa Eedenistä itään olet?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 01.04.2024 klo 14:52

Näin se varmaan on. Siinä kohdassa missä Adam ja Charles löytävät murjotun Cathyn heidän kuistiltaan.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 01.04.2024 klo 17:35

Aika jees kirja kyllä. Tämän jälkeen luen varmaan Steinbeckin Helmi -romaanin. Ei ole ainakaan liian paksu. Sitten pitäisi lukea vielä Huxleyn Uljas uusi maailma. Ootko lukenut sitä?

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 02.04.2024 klo 16:58

En o lukenut Huxleytä - katson löytyykö se celianetistä? Mä olen jo Salinasinlaaksossa missä sykomoriapuut tarjoaa varjoaan. Steinbeck asui Salinasinlaaksossa ja siellä hän seikkailuttaa henkilöitään kirjoissa. Helmen olen lukenut joskus kauan sitten - ehkä uudestaankin voisin lukea?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 02.04.2024 klo 17:32

Okei. Tämä Eedenistä itään kyllä hyvä, mutta minusta Vihan Hedelmät oli vielä parempi. Toki olen vasta 170 sivua lukenut. Uljasta uutta maailmaa aloittelin. Kuvaa dystopiaa.

Ajattelin että jossain vaiheessa lukisin Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 02.04.2024 klo 20:16

Mä olen tainnut kuunnella Hiiriä ja ihmisiä kahdesti, ja elokuvakin oli hyvä. Oletko lukenut Thomas Mooren; Utopian?
Vihan hedelmät oli kyllä hyvä - sen voi lukean mauutaman vuoden välein. Ajattele että Vihan hedelmät oli kirja joka kiellettiin jenkeissä useissa osavaltioissa sitä poltettiin rovioilla, aikoinaan.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 03.04.2024 klo 12:27

En ole Utopiaa lukenut. Täytyy katsella jos löytyisi kirjastosta.

Aika erikoista, että kiellettiin, kuitenkin ihan klassikoksi muodostunut kirja.

Musta Steinbeckin kirjoitustyyli on sellainen lämmin henkinen ja filosofinen. Ja varsinkin hän kuvaa luontoa hienosti. Voisi sanoa että hänellä oli humaani kirjoitustyyli. Esimerkkinä vaikka sitten se Vihan hedelmien loppukohtaus. Siis se imettäminen. Jotenkin vaan se jäi tonne alitajuntaan. Siinä oli jollakin tavalla symboliikkaa...

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 03.04.2024 klo 18:35

Kirjassa kritisoidaan sitä miten pientilalliset ajettiin ahtaalle keskilännessä, ja ajettiin halpatyövoimaksi californiaan.

 

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 04.04.2024 klo 10:56

Joo. Karua oli heidän elämä. Poimivat välillä puuvillaa, hedelmiä yms. Ja rahat eivät meinanneet riittää ruokaan. Luulen että siihen maailman-aikaan perhe oli ihmisen tuki ja turva kaikissa tilanteissa. En tiedä onko enää asia niin... Mietin vain sitä Joadin perhettä. Esimerkiksi Tomia. Tappoi ihmisen ja joutui pakoilemaan viranomaisia, niin silti hänellä oli täysi perheensä tuki ja äitinsä kävi viemässä hänen piilopaikkaansa ruokaakin aina välillä. Toki se Tomin kohtalo jää auki kirjassa... Mun mielestä se loppukohtaus missä nuori tyttö imettää vanhusta joka on kuolemassa nälkään, kuvastaa sitä että hädän hetkellä ihminen on kuitenkin lopulta hyvä olento. Ainakin luulen että Steinbeck uskoi niin...

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 04.04.2024 klo 15:15

Siinä kirjassa tapahtui monenlaisia asioita en muista kaikkea... Saarnamiehen joka ei halunnut enään saarnata muistan. Eikö kirja alkanut sillä että joku tuli linnasta istumasta kotiseudulleen? Oliko se Tom joka palasi? No ei kai sillä ole väliä - hyvä kirja se oli. Eedenistä itään on välillä lähes yhtä hyvä, ja sitten välillä semmoista asioiden "maalailua".

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 04.04.2024 klo 19:28

Joo, kirja alkoi juurikin niin, että Tom palasi kotiseudulleen.

Olen Eedenistä itään kirjassa nyt siinä kohdassa, että Cathy on raskaana ja he ovat Adamin kanssa muuttaneet Salinasin laaksoon.

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 05.04.2024 klo 11:54

Salinasin laaksossa alkaa sitten tapahtua - kuin täysin uusiluku kirjassa. Aloin kuuntelemaan Helmeä saman aikaisesti vaikka en päässyt loppuun Eedenistä itään...