Joka päivä on erilainen.
Miten tästä pääsee eteenpäin, kun tuntuu et saa taistella oloaan vastaan koko ajan. Mulla on keskivaikea masennus ilman psykoottisia oireita, ahdistushäiriö, joku persoonallisuus häiriö ja epäillään dissosisaatio häiriötä.
Mies sanoo jonka kanssa oltu yli 2 vuotta, eikä asuta yhdessä, et kukaan muu ei voi mua auttaa kuin minä itse. Joo niinhän se on mut ei sitä aina jaksa taistella. Pitäisi saada itsensä parempaan kuntoon, mut en mä osaa. On niin paljon jotain, et voin huonosti. Jokainen päivä on erilainen.
Mulla tälle vuodelle kuollut helmikuussa ystävä joka olisi täyttänyt 40 v, koira 12,5 v piti lopettaa ja mummu 7.9. Tuntunut et ihan liikaa surua. Mummun kuolema oli mulle kova pala ja tuntui etten pääse eteenpäin mitenkään. Ei jaksaisi et aina on paha olla. ☹️ Kuljen psykoterapiassa ja tuntuu ettei sielläkään päästä eteenpäin millään, kun koko ajan vointi heittelee. 😭
Eikö kukaan vastaa mulle jotain ja tue mua? ☹️
Hei katti. Älä pahastu jos sinulle ei vastata. Minullekaan ei kukaan kommentoinut mitään (ketjuni on tuolla vähän alempana, voit sieltä lukea jos jaksat mun tarinaani).
En osaa sinua lohduttaa kun itsekin olen aivan seinää vasten, nurkassa suorastaan, eikä mitään ulospääsyä tunnu löytyvän. Mulla vaikea masennus, dissosiaatiota, traumaperäistä stressihäiriötä, jatkuva ahdistus, syömishäiriö. Jne. Olen oikea sairauden ja kurjuuden ja heikkouden perikuva. Olen taistellut vuosia ja enää en jaksaisi.
Sulke toivon voimia ja lähetän lämpimän ajatuksen jos se yhtään lohduttaa.