Jep

Jep

Käyttäjä Harri R aloittanut aikaan 21.04.2009 klo 05:39 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Harri R kirjoittanut 21.04.2009 klo 05:39

Allekirjoittaisin Syyskaunosilmän sanomiset myös.

Olin itsekkin tuossa tilanteessa joskus. Ajattelin joutuvani olemaan yksin ikuisesti,
koska kukaan ei halunnut minua. Ongelma taisi olla kohdallani juurikin siinä, että en
itse rakastanut tai hyväksynyt itseäni sellaisena, että minussa olisi ollut myös jotain
ulospäin suuntautuvaa, sellaista johon tuo etsimäni rakkaus voisi tarttua ja ihastua.
Itse ehdin jo luovuttaa sen oikean etsimisen ja niinhän siinä kävi niin kuin kaikki
muutkin sen on sanonut, että ihan sattumalta se löytyi, yrittämättä. Toisaalta pidän sitä
luovuttamista kohdallani jonkinnäköisenä käännekohtana, koska sen jälkeen aloin
keskittyä itseeni, omiin ominaisuuksiini ja itseni kehittämiseen sosiaalisena ihmisenä.
Suurinpana asiana pidän hyvän, terveen itsetunnon rakentumista. Hyväitsetuntoiset
ihmiset säteilevät ympäristöönsä ja vetää myös muita ihmisiä puoleensa.

Rakkautta ei voi eikä pidä pakottaa, se kyllä vain jostakin tulee, kun sinä olet siihen
valmis. Sinussa ei ole mitään vikaa, kaikkia jännittää jollakin tasolla uudet
ihmissuhteet. Mutta mitä enemmän sitäkin taitoa harjoittelee, niin ajan myötä tulee
tietoisemmaksi, että ihmisiä kaikki muutkin vain ovat ja ihan kaltaisessasi tilanteessa,
jos ei nyt niin joskus ollut. Itse olin erittäin ujo ja treffit kauniin naisen kanssa oli
todellista piinaa jännityksen takia, ”osaanko nyt sanoa jotakin viisasta jne”… Ulkoisilla
seikoilla kun ei ole juurikaan tekemistä sen ihmisen luonteen kanssa.

Kehottaisinkin vain tutustumaan varauksettomasti monenlaisiin ihmisiin, joista saattaa
löytyä ystäviä, työsuhteita, pettymyksiä mitä tahansa, jopa se rakas. Enkä näe mitään
syytä puuttuvaa onnellisuutta rinnastaa siihen että sinulta puuttuu se rakas, jolta saisit
läheisyyttä. Se oikea löytyy jokaiselle, ennemmin tai myöhemmin!