Järki vai tunteet?
Hei.
Olen aivan rakastunut taas poikaystävääni. Olimme noin kuukauden erossa ja yritin löytää toisen miehen siinä onnistumatta. Tapasin mukavia miehiä mutta sain aina pakit.
Nyt näen selvemmin kuin pitkään aikaan kuinka olenkaan kaivannut poikaystävääni. Hänen kanssaan kaikki on helppoa, eikä tarvi enää leikkiä vaikeastitavoiteltavaa yms.
Tunteet välillämme ovat siis kunnossa. Rakastamme toisiamme paljon.
Käytännössä taas juttumme on vähän ongelmallinen.
Poikaystäväni ei nimittäin ole arjessa oikein jämpti. Hän unohtaa joskus ottaa lääkkeensä tai käydä suihkussa yms. Haluan vain hänet, mutta en haluaisi joutua olemaan suhteessa ns. Äiti.
Mitä olette mieltä? Kuinka voisin tukea toista arjessa, silti tekemättä kaikkea valmiiksi jne..
Emme asu yhdessä.