Mitä järkeä on elämässä, jossa ei ole läheisiä ihmisiä eikä mistään saa mitään iloa? Työkin tuntuu kuolettavan tylsältä ja työkaveri viljelee raivostuttavia piristy-käskyjään, jotka ovat kuin myrkkypistoksia. Pystyn olemaan töissä vain siksi, että pelkään niin paljon työttömyyttä. Pelko on aina ollut mun suurin toimeenpaneva voima. Mitä mieltä on pelkässä elämän suorittamisessa ilman, että siitä saa mitään iloa? Eikä iloa voi teeskennellä jos siihen ei ole mitään syytä. Mikään ei tunnu miltään ilman läheisiä ihmisiä eikä niitä voi hankkia jos ei pysty olemaan paremmalla tuulella. Olen vain vihainen ja katkera. Toivoton noidankehä. Paha olo ja pinnan alla vaaniva paniikki on pahimmillaan aina aamuisin. Tahtoisin vain nukkua enkä herätä enää ollenkaan.
”Apteekin hyllyltä” lehdessä oli artikkeli masennuksesta ja otsikkoja olivat esim. ”Yksin ei selviä” ja ”Tukiverkko on tärkeä”. Just. Eli kun on yksin, niin sitä sitten on ja on turha kuvitella että mikään muuttuisi koskaan paremmaksi. Ei niin ole käynyt viimeiseen kymmeneen vuoteenkaan, vaikka olen asioille yrittänyt jotain tehdäkin. Mikään ei vain johda mihinkään. Loputonta ketämistä, sietämistä ja jaksamista koko elämä. Miten korkealta täytyy hypätä, että varmasti pääsisi pois?
Hei, LonelyWolf,
minullakin ovat aamut karmeita. Pääsen niistä läpi vaan uskomalla, että kyllä se päivä aina jossakin vaiheessa lähtee käyntiin. Kummallista kyllä,minä olen tyytyväisin, kun saan vain olla omissa oloissani.
Sinähän käyt töissä, vaikka pelon voimalla, mutta kuitenkin: olet päivittäin osa työ-yhteisöä🙂👍
Entäs sukulaiset? Olet siis osa sitäkin ihmisjoukkoa, vaikka sinusta tuntuukin, ettei ketään ole🙂👍
Samoin tässä netissä olet osa meistä ja kuulut joukkoon🙂👍
Näistä huolimatta, ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin sinun fiiliksesi!
Hei, LonelyWolf! Tuntuu pahalta sinun puolestasi ja voin samastua moniin kirjoittamiisi asioihin. Haluaisin antaa sinulle jonkin hyvän neuvon, joka helpottaisi tilannettasi, mutta en tiedä, osaanko. On hyvä, että purat pahaa oloasi kirjoittamalla tänne, mutta minusta tuntuu, että sinun voisi olla hyvä puhua pahasta olostasi myös ammattiauttajan kanssa. Muistelen kuitenkin sinun kirjoittaneen tuolla minun aloittamassani ketjussa jotenkin niin, ettei terapeuteista enää ole sinulle apua, kun tiedät jo valmiiksi, mitä he aikovat sanoa. Hankala tilanne ☹️
Toivon, että et ajattelisi itsemurhaa, vaikka kyllähän se itse kullakin käy välillä mielessä kaiken ahdistuksen keskellä. Niin, en ehkä osaa auttaa, mutta halusin kertoa, että tunnen sympatiaa sinua kohtaan ja toivon, että paha olosi helpottuisi 🙂🌻
väsynyt5 ja Vermillion,
kiitos ymmärryksestä ja kannustuksesta.
Parempaa huomista teillekin!
Niin, elämässä ei tosiaankaan tunnu olevan mitään järkeä. Jos mikään ei tunnu miltään. Jos mikään ei tuota iloa. Jos jokainen päivä on vain rämpimistä loputtomalla suolla. Vaikea sanoa mitään lohduttavaa, koska en kykene itsekään sellaista näkemään.