Hei.
Olen sairastanut todella pitkään ja monipuolisesti. Olen silti kuntoutunut huonoimmista ajoistani todella paljon.
Huomasin jossain vaiheessa, että kuntoutumisessa on monia tärkeitä osa-alueita jotka täytyy saada tasapainoon, jotta kuntoutuisi.
Näitä ovat vaikkapa arjessa pärjääminen, kodin ja taloudenhoito, hoitoonsa sitoutuminen ja väylä toteuttaa luovasti itseään.
Se että on jokin rakas harrastus on hurjan iso elämässä kiinnipitävä voima.

Olen myös huomannut, että kun on huonossa kunnossa fyysisesti tai psyykkisesti tulee pyörineeksi oman napansa ympärillä. Omissa kivuissa ja ahdistuksissa.
Sitä ikäänkuin liian herkästi reagoi omiin sisäisiin tuntemuksiinsa.
Joskus me ihmiset analysoimme liikaa omia sisäisiä tuntemuksiamme. Joskus voisi olla hyvä yrittää tehdä asioita ja ajatella intuitiolla. En kyllä tiedä miten toteuttaa tuollainen intuitiolla eläminen.
Tiedän, että itsekin analysoin ihan liikaa omia ajatuksia ja tunteita.
Olisiko jollain jotain näkökulmaa tuohon oman sisäisen maailman liika-analysointiin ja intuitiolla elämiseen. Ovatko ne kaksi vsstakkaista ääripäätä tai edes ylipäänsä vastakohtia?