Jaksatko elää Iänkaikkisen elämän?

Jaksatko elää Iänkaikkisen elämän?

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 21.03.2013 klo 06:27 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kirjoittanut 21.03.2013 klo 06:27

Näin pääsiäisen aikaan juhlitaan, kun Jeesus kärsi meidän puolestamme ja lunasti meille taivaspaikan.
Minä siihen uskon mutta samalla mietin kuinka ihanaa olisi vaan kuolla ja se olisi siinä. Ei tarvisi nousta taivaaseen, kohdata kuolleet lähimmäiset ja elää iänkaikkisesti iänkaikkisuuteen heidän kanssaan.

Lähinnä minä kai tässä ajattelen kysellä mielipiteitä uskovaisilta mutta voihan sitä kertoa mielipiteensä nekin jotka eivät usko taivaspaikkaan. Miltä se tuntuu, kun tietää, että kuoleman jälkeen saa rauhassa vaan maata tai olla tuhkana.

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 21.03.2013 klo 15:28

Hei Maanvaiva. Maallinen on maallista mitään me ei viedä mukanamme. Itse uskon että siirrymme iänkaikkiseen elämään. Se makaammeko haudassa vai olemmeko tuhkana emme tiedä emmekä tunne enää. - Raamatussa kerrotaan iänkaikkisesta elämästä. Minulla on vanha käännös jossa Evankeliumi Johanneksen mukaan 10 luku ja 27-30 jae sekä 11 luku 25-26 jae kertovat selkeästi mitä Jeesus sanoo.
Mielestäni asiaa selkeyttää enemmän se että alkaa lukemaan evankeliumin. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanakautta. Jumala puhuu meille sanansa kautta.☺️❤️

Käyttäjä kirjoittanut 22.03.2013 klo 13:33

Siis olenhan minä uskossa, ollut syntymäsalista asti.
En minä tarvitse vahvistusta uskooni, sen verran hienosti olen elänyt, että mua odottaa taivaspaikka.
Mutta en tiedä haluanko sitä.
Voiko Jumalaan uskoa ja toivoa ettei tarvitse mennä taivaaseen vaan, kun kuolee sitä vaan lakkaa olemasta.

Minua on ennenkin ahdistanut pääsiäisen aikaan vaikka lopuksi se muuttuu iloksi.

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 22.03.2013 klo 16:58

Jaa no sitähän voisi aina pohtia ett tapahtuuko minulle niinkuin itse toivon ja tahdon. Pääsiäisen sanoma on juuri tuo - kaikki muuttuu vihdoin riemuksi kun Kristus nousi kuolleista ja voitti kuolemallaan kuoleman eikö tuo juuri ole ilo ja iänkaikkisen elämän toivo - evankeliumi kertoo siitä. Siihen vastataanko meidän toiveisiimme olla pääsemättä iänkaikkiseen elämään tuskin tiedämme. - Itse henkilökohtaisesti uskon että taivas on ihanampi paikka elää kuin tämä maailma. Ihanampi ja kiinnostavampi. Meidän raamattumme kyllä kertoo taivaasta mutta kokemuksia heidän kertomanaan jotka ovat ns. käyneet taivaassa kuuntelen kyllä mielenkiinnolla. - Noita kertomuksia kyllä löytyy netinkin kautta mm. tv7 (googlettamalla) ohjelma-arkistosta. - Oma henkilökohtainen toivo on iänkaikkinen elämä kaikkine evankeliumin mukaisesti luvattuine etuineen. Itse olen kokenut pelkoa siitä että elämä päättyisikin johonkin tuntemattomaan niinkuin se nyt varmaan tekeekin mutta odotan kyllä että Minun Isäni kodissa olisi se luvattu paikka minullekin ja saisin tavata hyvin monta minulle rakasta ihmistä jotka siellä jo ovat ja joita ikävöin kaivaten lähes päivittäin.☺️❤️

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 22.03.2013 klo 17:09

Minä henkilökohtaisesti uskon taivaan olevan juurikin paratiisi, viemme tieoisuutemme mukanamme mutta emme tätä tuskaa ja surua. Se on kuin palkinto tästä koettelemuksesta, jota elämäksi kutsutaan. Ikuisuus on pitkä aika, emme me pysty sitä nyt käsittelemään.

Tiivistettynä: taivaassa kaikki on paremmin, luottakaamme siihen.

Käyttäjä kirjoittanut 25.03.2013 klo 15:08

Jos minä vien mukani taivaaseen tietoisuuteni, niin olenko minä taivaassa yhtä yksinkertainen ihminen mitä olen maan päällä?

Mitä on paratiisi? Voisin luulla, että se on monille vihreitä niittyjä, aurinkoa ja pilvenhattaroita ja lämmintä.
Entä, kun minä pidän tuntureista, pakkasista ja lumesta?
Onko siellä sitä?

Mitä kun kohtaan kuolleet läheiseni, minkä ikäisiä he ovat? Äitini ja isäni kuolivat aika nuorina, minä ehkä elän vanhemmaksi. Jos menen taivaaseen, olenko siellä vanhempi kuin äitini?

Onko järkeä uskoa Jumalaan mutta sanoa Hänelle etten halua taivaaseen?

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 25.03.2013 klo 15:58

Voih maanvaiva rakas, onpa sinulla tosiaankin kysymyksiä. Minä en mieti minkänäköisiä tai ikäisiä jo taivaankotiin muuttaneet läheiseni ovat en todellakaan. Uskon että sillä ei ole merkitystä koska kaikki muu mikä täällä maanpäällä on ollut tärkeää menettää taivaassa merkityksensä.
Minäkin rakastan luontoa, vaaroja ja tuntureita, tähtisiä taivaita pakkasöinä ja sateisia syysiltoja, ukkosta ja kesäisiä hellepäiviäkin. Minulle luonto on yksi tapa kuunnella Jumalan puhetta. Raamattu kertoo hyvin kauniisti luonnon ihmeellisyyksistä jopa jokaisella tähdelläkin on oma nimi ja Jumala tietää niiden luvun. Jumalan lunto on ihmeellinen mutta meidän tulee muistaa että meidän ei pidä tehdä toista Jumalaa vaan meillä on yksi Jumala joka ei jaa kunniaansa muille.
Minulle Jumala puhuu luonnossa, omassatunnossa ja sanansa kautta. Juuri eilen kun istuin kirkossa Jumala kertoi kuinka hän täyttää meidän kaikki tarpeemme rikkaudessaan - tuo sana löytyy raamatusta Filippiläiskirjeen 4 luku jae 19, meillä on ihmeellinen Isä taivaassa ja koti jossa ei todellakaan tarvitse miettiä näitä maallisia kujeita. 🌻🙂🌻

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 25.03.2013 klo 16:07

Olen samaa mieltä Vangin kanssa siinä, että ajattelen ja uskon taivaassa kaiken olevan toisin, paremmin kuin koskaan täällä maan päällä voisi olla.

maanvaiva kirjoitti 25.3.2013 15:8

Jos minä vien mukani taivaaseen tietoisuuteni, niin olenko minä taivaassa yhtä yksinkertainen ihminen mitä olen maan päällä?

Mitä on paratiisi? Voisin luulla, että se on monille vihreitä niittyjä, aurinkoa ja pilvenhattaroita ja lämmintä.
Entä, kun minä pidän tuntureista, pakkasista ja lumesta?
Onko siellä sitä?

Mitä kun kohtaan kuolleet läheiseni, minkä ikäisiä he ovat? Äitini ja isäni kuolivat aika nuorina, minä ehkä elän vanhemmaksi. Jos menen taivaaseen, olenko siellä vanhempi kuin äitini?

Onko järkeä uskoa Jumalaan mutta sanoa Hänelle etten halua taivaaseen?

Olen omaksunut sellaisen tavan katsoa taivaaseen, että uskon ja ymmärrän siellä olevan kaiken jumalallista, ei ihmismäistä niinkuin täällä maan päällä. Ajattelen taivaan olevan valoa, rakkautta, hyvää iankaikista elämää. Ikäkin siellä on ikuisuusasia, jokainen ikäänkuin ei tällainen ihminen kuin täällä maan päällä, vaan iankaikkisuudesta osa. Jokaisen tietoisuus on yhtä iankaikkista tietoisuutta.

Käyttäjä kirjoittanut 25.03.2013 klo 16:43

Olen kyllä vähän eri mieltä eli että taivaassa pitää olla ihmismäistä jotenkin.
Miten minä muuten tuntisin vanhempani siellä?
Enkä minä halua elää iänkaikkisuudesta iänkaikkisuuteen tuntemattomien hahmojen kanssa.
Vai miksi kutsutte taivasasukkeja?

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 25.03.2013 klo 17:20

Joo ja taivaassa ei ole vajaavaisuuksia. Minullakin on omat puutteeni ja vammani ja kiitos Isälle siellä kaikki on täydellistä. Syntymästäni saakka kaksi puuttuvaa etuhammasta jes ne ovat silloin paikallaan. - Taivas on valoa ja kirkkautta ja uskon etta saamme olla osa sitä kirkkautta. Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleemme eikä kuolemaa enää ole...kaikki entinen on mennyt.
En itse tunne sitä tapaa jossa täällä maanpäällä olevat kaipaavat ja toivovat näkevänsä omaisensa - ihminen ei palaa kuoltuansa. Iänkaikkinen elämä on taivaassa - kirkkaudessa ja se on aivan toinen asia kuin että elämä olisi maanpäällä iänkaikkista. - Kun ihmiselle tulee ikää ja ihminen ns. vanhettuu (tuota sanaa käytti eräs uskova veli) hän käy elämässään lähemmä taivasta ja sitä ajatusta että pääsee kirkkauteen. Vanhuudessa ihminen ei pelkää kuolemaa vaan hyväksyy sen että pian pääsee iänkaikkisuuteen, näin uskon.
Nyt eletään pääsiäisen aikaa ja on hiljainen viikko. Meille aukeaa ihana pääsiäisen sanoma ja iänkaikkisen elämän toivo.

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 25.03.2013 klo 17:29

🌻🙂🌻Maanvaiva, olet saanut noilla kysymyksilläsi minut vakuuttuneeksi siitä että haluan saada taivaskokemuksen, unen jossa saan käydä paikassa josta kerrotaan raamatussa, sittenpä voisin kertoa omanakin kokemuksena sen millainen paikka taivas on - mikäli uskoisit silloin kertomaani. Kaikkea hyvää sinulle ja Hyvää Pääsiäisen aikaa.☺️❤️

Käyttäjä Wolferina kirjoittanut 25.03.2013 klo 18:14

Jaksan elää iankaikkisen elämän jos Jumala minut sillä palkitsee.😍

Koska Jumala on luvannut että se on ihmeellisyyksineen paikka täynnä vertaa, uskon myös ettei nämä maalliset vaivat ja koettelemukset jatku siellä.☺️

Joskus vain on vaikea jaksaa uskoa siihen, että tämäkin vaikeina hetkinä ylitsepääsemättömän mahdottomalta tuntuva vaellus päättyy.😎

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 25.03.2013 klo 21:16

maanvaiva kirjoitti 25.3.2013 16:43

Olen kyllä vähän eri mieltä eli että taivaassa pitää olla ihmismäistä jotenkin.
Miten minä muuten tuntisin vanhempani siellä?
Enkä minä halua elää iänkaikkisuudesta iänkaikkisuuteen tuntemattomien hahmojen kanssa.
Vai miksi kutsutte taivasasukkeja?

Koetan sanoa vähän tarkemmin mitä viimeksi sanomani itelleni merkitsi.
Kirjoitin jotain iankaikkisesta tietoisuudesta, josta jokainen taivaassa on osa.
Ei niin osa, että oma tietoisuus itsestä olisi hukkunut kaikkien muiden kanssa johonkin yhteiseen määrättömään tietoisuuteen, vaan niin että se koettu elämä elämän ihmisineen olisi jollain lailla mukana jokaisella siinä tietoisuudessa, josta jokainen on omalla laillaan osa.

Taivaskäsityksiä on kai niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin. Mikä kenellekin on taivasta? Harmonia ja hyvyys kuvaavat lyhyesti minun taivastani. Isän Kaikkivaltiaan Jumalan 'koti', ääretön ikuisuus, iankaikkisuus.

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että jaksan, en tällä keholla mutta sielulla Kristuksessa. Pidän vaan kiinni siitä, mistä olen varma ja minkä olen oppinut.

Taivasasukki on kuvaava sana, vaikka jotenkin mun sanat ei riitä kuvaamaan millään sanalla taivaan 'kansalaisia'.

Käyttäjä kirjoittanut 27.03.2013 klo 11:01

Kiitos samoin purppuraenkeli. Monia Armorikkaita vuosia sinulle, uskallankohan sanoa niin kaikille muillekin ketjuun osallistuville? (sanon).

Minusta on hienoa lukea kuinka te luotatte iänkaikkisen elämän hienouteen.
Minä vieläkin mietin haluanko taivaaseen vai en. Jos olisi varmaa, että se olisi ainainen talvi ja kunnon tunturit, voisin harkita asiaa. Mutta jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että paratiisissa ollaan vähissä vaatteissa vihreillä niityillä ja syödään omenia suoraan puusta.
Jos sellaiseen taivaaseen joutuisin ja siellä pitäisi elää iänkaikkisesti ilman kuolemista, ei se olisi mikään paratiisi minulle.
Siis pelottaa ajatus että joudun jonnekin missä pitää olla lopottumiin, enkä siellä viihtyisi.

Miten te näette Jumalan roolin taivaassa? Hassu kysymys.
No kuitenkin täällä maan päällä Häntä on helppo lähestyä, tekemällä ristin merkki tai rukoilemalla muuten. Jos taivaassa kaikki asiat on kunnossa, katoaako Jumala jonnekin, kun Häntä ei tavallaan enää tarvitse?

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 28.03.2013 klo 06:44

"Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi..."
hyvää pääsiäistä sinulle Maanvaiva ja kaikille muillekin, pitkänperjantain ahdistuksen kautta pääsiäisaamun riemuun
🙂👍🙂🎂☺️❤️☺️😍

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 28.03.2013 klo 09:45

Maanvaiva, en voinut olla vastaamatta viestiisi. Kiitos toivomastasi. Sain niin ihanan voimakkaan Hengen läsnäolon kokemuksen että on aivan ihana tuulettaa täällä nimenomaan sinulle. Sanoillasi on syvä vaikutus koska olet kokenut elämässäsi enemmän kuin moni lapsi/nuori/aikuinen. Kuuntelin Hilja Aaltosen lauluja You Tuben kautta ja koin niin valtavaa paloa sillä nuo iäkkään ihmisen kokemukset ja laulujen sanat tarttuivat sisimpääni ja toivat taivasta lähemmä. - Asettamiisi kysymyksiin on vaikea vastata, tuskin kukaan ihminen voi antaa täydellistä vastausta. Jumala on kirkkaus ja niinkuin eräässä laulussakin sanotaan "aurinkona siellä Jeesus on". Uskon itse että Jumala todellakin on valtavaa läsnäolon kirkkautta. Siihen että Jumala olisi vanha harmaaparrakas iso mies tai hahmo en edes lapsena uskonut. Olen aina tiennyt että Jumala on jotain niin valtavan suurta pyhyyttä ja hyvyyttä että pienimmässäkin mittakaavassa Hänen kohtaamisensa voi tehdä syvän vaikutuksen ja saada aikaan muutoksen. - Sitä ja taivasta odotellessa Ihania aurinkoisia Herranpäiviä keväthangilla. ☺️❤️