Mitään ihmeellistä tai erikoista ei ole tapahtunut elämässäni. Uuden lääkkeen takia ( ? ) jonka aloitin n.3-4 viikoa sitten oon ollut enemmän tai vähemmän pohjalla kuin aikoihin.

Tuntuu ettei olo tasaannu millään. Äitini ja mun sisko oli vierailulla 4 päivää ja oli kivaa ja kaikki paska unohtu. En vaan tiedä että johtuuko tämä siitä uudesta lääkkeestä vai siitä että istun taas tässä sohvalla yksin. Huudan: Mä en jaksa enää. Ahdistaa ja kyyneleet valuu pitkin poskia. En tiedä enää miten olla. Miks mulla ei auta mikään?
Haluan pois mun ”elämästä”. Jonnekin missä olen terve ja onnellinen.
Tiedän ettei se ole mahdollista, mutta tuntuu että jo pelkkä liikkuminen paikassta toiseen tuo helpotuksen. Jonkinlaisen pienen muutoksen että ehkä jaksankin taas tänään.

Elämä vaan tuntuu loputtomalta suolta. Hissiltä joka ei tiedä pysyäkö alhaalla vai kuuluuko mennä ylös. Mistä ne voimat taas voi kaivaa.

Oon niiiiiiin yksin, niin yksin..😭.

Olotilan laukaisee jokin yksinkertainen asia. Vaikka että huomaan jättäneeni lautasen olohuoneeseen vaikka olin viemässä sen juuri keittiöön. Ja kun tajuan etten tehnytkään niin purskahdan itkuun. En osaa ennustaa noita. Niissä ei oo mitään tiettyä kaavaa. Ihan mikä tahansa juttu laukaisee ”kohtauksen”. Mistä ihmeestä tämä herkkyys johtuu? En oo luonteeltani oikeasti tällainen….

Voimia kaikille vaikeuksien hetkellä!