Ja taas pitäsi aloittaa laihdutus...
Taas on se aika vuodesta kun pitäsi saada liiat läskit pois. Tai siis minä olen yrittänyt saada noita läskejä pois koko ikäni. Joka päivä näen kuinka ihmiset tuijottavat että siinä se läski taas menee. Ja monet jopa nauravat. Olen aloittanut opiskelun vanhoilla päivilläni ja joudun liikkumaan paljon nuorison keskuudessa. Siellä eivät kaikki osaa käyttäytyä vaan nauravat ihan avoimesti. Olen yrittänyt olla välittämättä, mutta katse ja nauru voivat tuntua uskomattoman pahalta varsinkin kun ne on tarkoitettu loukkaamaan. Toivosinkin että ihmiset joilla on paino ongelma voisitteko kertoa jos olette saaneet painoa pois tai kuinka suhtaudutte ivaaviin ihmisiin.
Nauravatko nuoret todella juuri sinulle? Oletko varma, vai tuntuuko se vain siltä, että kun joku nauraa että kohde olet sinä?
Laihduttamista ei kannata aina aloittaa ja ajatella että se on hetken juttu ja sitten taas joskus. Suosittelen vaihtamaan vain elämäntapoja, eli terveellistä hyvää ruokaa, paljon vihanneksia ja hedelmiä (joita voi napostella iltaisinkin jos tulee himo saada jotain syötävää), sellaisen liikuntaharrastuksen aloittamista joka tuo iloa elämään. Tai vain pitkiä kävelylenkkejä vähintään 3x vko.
Laihduttaminen ei ole mikään ratkaisu vaan terveisiin elämäntapoihin opettelu. Samalla kilot lähtevät kuin itsestään ja turvallisella tahdilla.
Voimia ja intoa uuden elämän alkuun. Älä ajattele että sinun pitäisi muuttua että muut hyväksyvät sinut. Kaikki lähtee itsestä, sinä olet arvokas juuri tuollaisena, mutta jos sinusta itsestäsi tuntuu että kehossa on paha olla, silloin vaan pienin askelin kohti tavoitetta. Tsemppiä! 🌻🙂🌻
HEI Piakristiina!
-Nauravatko ne todella sinulle? Näin sinulta jo kysyttiin.
-Mä olen myös läski ja niin on vaimokin.Meitä jopa kerran onniteltiin perheen lisäyksen tulosta.Ei kielletty asiaa ja meilläkös oli hauskaa emännän kanssa.Mentiin syömään kunnolla.Aina,kun onnittelijat tapaamme siitä on jo ainakin 10v kerromme:Kyllä kohta syntyy,mutta hiljaa hyvää tulee ja hepäs ovat noloina meillä hauskaa.
-Jokaisen oma asia itse olen mielummin hyvän ruuan ystävä,kun kurttu niskainen väkisin laihduttaja se ei kuitenkaan kaikilta onnistu hermot menee vaan enemmän.
-Yritä muuttaa asia huumoriksi.
On hyvä taito jos asian voi ottaa huumorilla, mutta minulle se on ongelma varsinkin kesällä. Toiset pukeutuu lyhythihaisiin ja paljastaviin vaatteisiin ja itse joudun peittelemään makkaroitani. on todella ahdistavaa huomata ihmisten katseet kun he katsovat läskejäni. Ilmeistä kyllä huomaa sen halveksunnan ja voi melkein lukea ajatuksetkin. Että miksihän tuo ei ole liikkunut tarpeeksi ja syönyt kevyesti yms. Ja varsinkin nyt kun olen aloittanut koulutuksen. Siellä kaikki muut ovat suht normaalikokoisia. Ja puhe kääntyy jatkuvasti laihduttamiseen ja ruokavalioon.
Yritän kyllä olla välittämättä muiden katseista ja puheista, mutta vaikeaa se on. Ehkä vika on omassa päässäni, mutta en vain pääse siitä pois.
Moi Piakristiina!
Pakko kyllä sanoa, tiedän tasan tarkkaan mistä puhut ja mitä tunnet! Olen ollut jo monta vuotta ylipainoinen ja jo sen myöntäminen on ollut vaikeaa. Jotakin kuitenkin tapahtui pari vuotta sitten ja palaset niin sanotusti loksahtivat kohdalleen, tiputin painoa 20 kiloa eikä se ole tullut takaisin - ainakaan kokonaan. Harrastan liikuntaa 3-5 kertaa viikossa ja vaikka ihannepainooni on vielä matkaa, enkä ole täysin sinut itseni kanssa, on minulla silti paljon helpompi olo kuin pari vuotta sitten.
Silloin ennen laihtumistani ajattelin, että olin kokeillut kaikkea eikä mikään auttanut. Aina kun ajattelinkin vaikka pullaa tms, tuntui että sen rasvat olivat jo takamuksessani. Sitten sain vihiä, että kropassani saattaisi olla joku ns. jumi, joka estää laihtumista. Kävin kiropraktikolla muutaman kerran ja se todella auttoi. Selässäni oli mm. nikamia jumissa ja se vaikeutti lihaskuntotunnilla käymistä. Älkää nyt sitten käsittäkö väärin - ei se mikään ihme parantuminen ollut ja kyllä sen painonpudotuksen eteen sai silti tehdä töitä ihan hullun lailla! Helppoa laihdutus ei ole ikinä ollut, eikä ole vieläkään, siitä saa helposti itselleen pakkomielteen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos todella et ole sinut itsesi kanssa ja tunnet jatkuvaa häpeää, asialle on tehtävä jotakin. Ajattelen itse jatkuvasti niin, että en halua vanhainkodissa muistella elämääni niin, että en ole painoni takia kehdannut käydä missään enkä ole elänyt ns. täysillä. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan häpeilemiseen. Kliseistä tai ei, se ensimmäinen askel on pahin, muistan hyvin ekan ryhmäliikuntatuntini. Joka puolella oli peilejä enkä kehdannut katsoa yhteenkään niistä. Sitten kun tajusin, että kukaan ei oikeasti katso pahalla, rentouduin.. Eikä sen jälkeen ollut väliä vaikka olisi katsonutkin!
Oletko monesti yrittänyt laihduttaa? Totta on sekin, että laihdutus ei saisi olla ns. kausi luontoista vaan terveelliset elämäntavat ja elämänmuutos olisi paras tapa, mutta se ei ole helppoa. Esim, kesällä tulee syötyä ja juotua aina vähän mitä sattuu ja yleensä otan silloin vähän rennommin, sitten syksyllä alkaa taas pudotus. Ehkä se on väärin, mutta sopii minulle, en pidä sitä katastrofina jos kerään muutaman kilon kesän aikana. Liikunta on kuitenkin kaiken a ja o, suosittelen sitä kovasti. Uskon, että jokaiselle löytyy oma lajinsa eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa! Hyvän lihaskunnon hankkiminen kantaa pitkälle. Nyt vaan kovasti tsemppia! Haistatat mielessäsi kaikille haukkujille pitkät ja näytät niille närhen munat 🙂