Itsemurhayrityksen jälkeen
Yritin viime viikolla itsemurhaa ja lähes onnistuin. Olisin onnistunutkin, ellei omainen olisi sattunut pelmahtamaan paikalle ja soittamaan ambulanssia. Jouduin suljetulle viikoksi ja pääsin sieltä pari päivää sitten pois.
Nyt olen viikon ollut todella ahdistunut, haluaisin vain kuolla. En jaksa elää. En halua hoitoa enää, haluan vain pois täältä. Ei ole ketään, kelle puhua, eikä minulla olisi mitään sanottavaakaan. Koko ajan tuntuu paino rinnan päällä ja vatsassa, kun ahdistaa niin kovin.
erakoksiko kirjoitti 6.3.2013 17:56
Jardin Prive kirjoitti 2.3.2013 12:50
Mä tunnen nyt syyllisyyttä, kun mietin, että toteuttaisin itsemurhan. Eli ilmeisesti voin niin paljon paremmin, että ajattelen muita. Mutta tunnen myös kiukkua: Miksi mun pitäisi elää, että muiden olisi parempi?! Ja varsinkin, kun musta tuntuu, että niiden olisi oikeasti parempi olla ilman minua! Ihan oikeasti.
Jardin Prive,
miksi et eläisi, että sinun itsen olisi parempi? Parhaimmat kortit on vielä kääntämättä, sinullakin!
Ehkä hänellä ei riitä rohkeutta julkisesti kertoa, että voi niin paljon paremmin, että haluaa elää ihan itsensä vuoksi.
Minä aikoinani, nuoruudessani, täällä elvistelen kovastikin itsemurhayrityksilläni ja halulla mennä taivaaseen äitini luo.
Sitten aloin voimaa paremmin ja se vasta vaatikin rohkeutta, että uskalsi kerto voivansa paremmin ja haluankin elää.
Marttyyrikuolema on hieno asia, marttyyrielämä oksettavaa suorastaan.
Kävelen usein hautausmaalla ja siellä on todella paljon hautoja joissa ei kukaan koskaan käy. Sitä voi itsellekin käydä niin, eläessä on tärkeä monelle, kuolleena ei kukaan sure ja kaipaa.