Itselläni on ollut elämäni aikana kolme itsemurha yritystä.
Eli haluasin keskustella tästä erittäin vakavasta asiasta. Itselläni on käytännössä ollut elämän aikana kolme vakavaa itsemurha yritystä ja yleensä ne ovat johtuneet psykoottisesta masennuksesta. Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Elämä on se ratkaisu. Jos sinua ahdistaa, stressaa, masentaa tai on paineita esim. työssä. Ajattele, että aina voit ottaa pienen breikin kaikesta. Voit vaikka olla muutaman viikon lomalla ja yrittää ottaa mahdollisimman rennosti. Ei elämän tarvitse olla sitä pakko pullaa koko ajan, että kasilta töihin neljältä kotiin ja sitten siivousta plus muuta. Pitää irrottautua välillä ja tehdä jonkin aikaa sitä mikä oikeasti kiinnostaa ja vapautta. Eikä saa koko ajan ajatella, mitä toiset sinusta ajattelevat. Tarkoitan sitä että tätä elämää eletään kumminkin yksin, tietenkin toiset on siinä rinnalla, mutta toisen puolesta ei voi elää. Sinun pitää tehdä omat päätöksesi ja sitten vaikka hakea sairaslomaa jos olo on liian stressaava. Kyllä ne asiat sitä järjestyy, muistaa vaan sen että elämässä kyllä on todella monia mahdollisuuksia ja siitä ei kannata ainakaan omatoimisesti lähteä. Toivottavasti tämä jotenkin auttaa ahdistuneita. Voimia!🙂👍
Mä yritin kerran, mut tulin kuitenkin katumapäälle ja soitin sit apua. Sit olinkin viikon sairaalassa ja päätin, etten tee enää toiste tommosta, oli sen verran kauhee kokemus. Ensiapuun päästessä taju meni ihan kankaalle. Mielummin haen apua, ku yritän mitään.
Tyttönen vaan kirjoitti 21.11.2015 19:19
Mä yritin kerran, mut tulin kuitenkin katumapäälle ja soitin sit apua. Sit olinkin viikon sairaalassa ja päätin, etten tee enää toiste tommosta, oli sen verran kauhee kokemus. Ensiapuun päästessä taju meni ihan kankaalle. Mielummin haen apua, ku yritän mitään.
Millä menetelmällä yritit ja millä tavalla kokemus oli kauhea?
Desper kirjoitti 22.11.2015 3:29
Tyttönen vaan kirjoitti 21.11.2015 19:19
Mä yritin kerran, mut tulin kuitenkin katumapäälle ja soitin sit apua. Sit olinkin viikon sairaalassa ja päätin, etten tee enää toiste tommosta, oli sen verran kauhee kokemus. Ensiapuun päästessä taju meni ihan kankaalle. Mielummin haen apua, ku yritän mitään.
Millä menetelmällä yritit ja millä tavalla kokemus oli kauhea?
Menin ottaa lääkkeitä. Oli vaan siks kauhee olo, ku kaikki moitti ja syyllisti sen jälkeen. Jäi vaan yksinkertasesti huono kokemus siitä.
Aihe jakaa mielipiteitä voimakkaasti.
Olen myös yrittänyt itsemurhaa useasti vielä siinä onnistumatta, mutta yritän sitä uudestaan heti kun tarvittavat välineet kasassa. Pakko se on joskus natsattava.
Ymmärrän että elämä on lahja ja kaikkihan me kuollaan jossain vaiheessa.
Olen vammautunut leikkauksessa kirurgin virheen vuoksi ja kärsin erittäin voimakkaista kivuista ja lisuke sairauksista. Jokainen päivä on yhtä tuskaa enkä pääse pakoon tätä kipua joka seuraa mua hamaan tappiin saakka. Elämäni on päivästä toiseen vain makuulla oloa sohvalla, ystävät kaikkosivat sairauden myötä ja lähin omainen on nykyään viranomainen. Menee helposti viikkoja kun en ole puhunut sanaakan kelleen. Itekseen mietin syntyjä syviä ja tulevaa helvettiä joka edessä odottaa. Etäisyyden ottaminen omaan sairastumiseen on hankalaa koska sairastuminen toi mulle köyhyysloukun ja kaikkihan nykyään maksaa ja tyhjästä on vaikea ottaa. Mulle kuolema merkitsee armoa tästä helvetistä jossa olen nyt jo useamman vuoden joutunut elämään. Mielipiteeni saa tyrmätä, mutta voin olla varma että joka joutuu menettämään elämässään kaiken ympäriltään, eikä parannusta sairauteen löydy alkaa miettimään toisenlaisia vaihtoehtoja. Ihan tilastoja seuraten kipupotilaat tekevät itsemurhia normiväestöä useammin.
zerolady kirjoitti 22.11.2015 18:1
Ihan tilastoja seuraten kipupotilaat tekevät itsemurhia normiväestöä useammin.
Ei varmaan johdu yksin kivuista vaan siitä, että kipupotilaan on helpompi tehdä itsemurha kuin normiväestön. Esim. mulla on n 200 erilaista kovaa kipulääkettä tällä hetkellä kotona ja jos olisin luuseri ja antaisin periksi ei kukaan ehtisi minua pelastamaan, jos haluaisin kuolla. Sen verran syrjässä asun ja vasta huomenaamuna töissä alettaisiin ihmetellä missä olen.
Ja taas aloin viiltelee, on semmonen olo et vois tehä itelleen jotain pahempaakin pian. Ei liittyny kyllä aiheeseen.