Nyt mä en tiedä mitä tapahtuu.. Musta tuntuu että lääkkeet ei enää tehoakkaan. Mua pelotti jo aiemmin se että niitten vaikutus lakkaa ja mulla on taas huono olla. Ahdistaa ja panikoin. Eilen itkin illalla mies ystävälleni. Ahdisti todella paljon. Tänään itkin myös. Tuntuu ettei lääkkeet tehoa ja pelottaa itkeä. En halua missään nimessä takasin sitä samaa mitä kärsin. Kyselin nettifarmaseutilta 5-htp.n käyttöä ja autolla ajamista. Sain vastauksena ettei usko lääkkeen vaikuttavan enää seuraavana päivänä ajoon jos ottaa iltaisin. Tänään otin illalla viimeisen tabletin ekasta 60kpl hyperiforce nova purkistani (annostuksella 3/päivä syöny). Huomenna illalla aloitan tuon 5-htp.n. Nyt lääkärillekkin meno tuntuu jo ihan järkevältä ja oikeenki hyvältä ratkaisulta. Ahdistaa ja pelottaa valtavasti. Töihinkin lupauduin tällä viikolla. Pelottaa että sielläkin purskahdan vaan itkuun ja kaikki näkee. Tulee itku jo kun aattelen että miksi nuo ei voineet tehota kunnolla pidempään.. Perjantaina menen lääkäriin jos tuo 5-htp ei auta. Nyt en löydä ulospääsyä tästä ja pitkä yö on edessä.... Koko viikosta puhumattakaan.... 😭 😭 😭

"Perjantaina menen lääkäriin jos tuo 5-htp ei auta. "
Niin nyt on keskiviikko, ja jos tänään aloitat, niin tuskin mikään asia auttaa parissa päivässä.
Kun luin tätä ketjua, tuli vaan mieleen miksi ihmiset rääkkäävät itseään näinkin paljon.
Kokeillaan Jeesusta, olutta, luontaistuotteita sun muita, kun kaikkein järkevintä olisi mennä lääkärille ilman kallliita kokeiluja.

Kun itse olen vaan fyysisesti sairas ja täysin riippuvainen lääkkeistä, ei järkeni valitettavasti riitä ymmärtämään tätä mitä täällä jaetaan.

Moi maanvaiva.
No viimeisessä lauseessasi kirjoititkin sen olennaisimman miksi en ole mennyt lääkäriin ja ottanut "kunnon"pillereitä, niihin jää koukkuun. En ajatellut lopun elämääni elää pelkkien pillereiden voimalla. Aiemmin olen elänyt normaalia elämää, nyt alkuvuodesta avioero romahdutti mielen. Kaikki on minulle uutta mitä mulle tapahtuu.

Auttaahan lääkäreidenkin määräämät lääkkeet heti, esim. unilääke. Ei tarvinne odotella kauaa että tehoaa. Tätä uutta pilleriä otetaan yksi per päivä joten oletan että huomaan edes jonkilaisen muutoksen koska ahdistus on valtavaa. Tieto siitä että tehoaa auttaa jo eteenpäin ja asiaa katsoo eri silmin. Mäkikuismasta kerrottiin että vaikutus alkaa vasta 2-4 viikon käytön jälkeen, itse huomasin jo JOTAIN muutosta kahdessa päivässä. Olin odottavaisin mielin ja selvisin. Nyt mieli on toinen kun oireet tulevatkin takaisin, hätä iskee mitä teen kun taas alkaa ahdistaa.
Nämä tuotteet ei onneksi ole kalliita, oletan että lääkärin määräämät myrkyt on kalliimpia + käyntimaksu + pidempi aikainen käyttö.

Kynnys mennä lääkäriin on korkea kun on pienestä asti laitoksilla peloteltu, silloin ei ajattele mikä olisi järkevintä vaan elää pelkojensa mukaan. Tästäkin kyllä kirjoitin aiemmin jo ketjussa... Mua pelottaa suunnattomasti se että mut lukitaan jonnekkin kun menen hakemaan ammattimaista apua. Ja tähän ei vakuuttelut valitettavasti auta. Niistä käynneistä jää aina merkinnät ja ne tulee seuraamaan lopun elämää. Valitettavasti.

Minusta te mt-sairaat olette onnellisessa asemassa, kun voitte valita elättekö lääkkeiden avulla koko lopun elämänne vai ette.
Enpä sitten viitsi vakuutella lääkäristä mitään.

Minäkin kyllä käytän kaikenlaisia luontaisravinteita oikeiden lääkkeiden lisäksi, lähinnä kuuriluonteisesti. Rukoilen Jumalaa mutta en maksa siitä, että joku rukoilee puolestani. Olutta en juo mutta kossua tekisi useinkin mieli ottaa mutta siitä menee vaan pää sekaisin.

Hmm.. Enpä ole aiemmin mitenkään aatellutkaan tuota että olen tosiaan nykyään mielenterveys sairas. Kun ihan "normaali" kadun tallaaja aiemmin ja nyt kauheita mielenterveys ongelmia. Olipa aika mieltä ja silmiä avaava kommentti, kiitos siitä.

Mulla onneksi on äiti uskossa ja rukoilee puolestani päivittäin. Itekkin uskon kyllä Jumalaan ja Jeesukseen mutta harvoin tulee rukoiltua, seurakunnassakin käyn vaan joulujuhlissa ja muissa vastaavissa. En ole koskaan kuullutkaan että rukoilemisesta tulis maksaa..? 😐 Toivottavasti ei kuitenkaan, jokainenhan voi rukoilla just vaikka itekkin ihan ilmatteeksi. Tai mennä kirkkoon ja pyytää sieltä ilmasta rukousta papilta.

Minä käytän nykyään aika vähän alkoholia kuitenkin loppupeleissä. Nuorena tuli juotua tosi paljon ja viina piru on vienyt osassa elämää ihan huolella mukanaan. Ehkä siksi se oli sellainen eka vaihtoehto se ryyppääminen (kossua veteen että saa pään äkkiä sekasi) kun alkoi nämä kauheat ahdistukset. Luuli että se turruttaa ja pääsee hetkeksi pois. Ei menny niin kuitenkaa.. Onneksi kuitenkin uuden työpaikan myötä viinan himo laantui, sain sisältöä elämääni ja löysin myös näitä lääkkeitä. Nyt olen ollut vesiselvä lähes pari kuukautta. Mutta viinaa en vastusta, käyn ulkona tanssimassa kavereiden kanssa ja olutta otan. Noin kerran kuussa tulee lähdettyä, toki voi olla useankin kuukauden taukoja.
Perheessä on aina ollut viina läsnä, äiti ja isä oli juoppoja kumpikin. Isä rauhoittui vanhalla iällä kun sille tuli syöpä, äiti tuli niiden avioeron jälkeen uskoon. Kaikki veljet käyttää viinaa paljon, yksi myös muutakin. Se kuningas alkoholi on aina ollu läsnä meikänkin elämässä ja siksi varmaan niin mukanaan vievä asia etten ees ihmettele sitä.

Tänään aloitin sitten tuon 5-htp.n Mieli on siis aika avoin siltä osin. Päivä on ollu tosi kurja ja oon itkenyt tosi paljon. Eilen illalla otin viimeisen mäkikuisman joten tänään olen ollut ilman nyt iltaan asti. Pelotti kyllä koko päivän miten selviän. Onneksi oli pakko mennä töihin ja illallakin piti paeta kotoa kun alkoi ahdistaan, menin tekemään sitten autoremppaa kun en muuta päähäni saanut. Pakotin itseni tekemään ja toimimaan kun pelotti niin. Toivon todella paljon että tämä olisi nyt hyvä vaihtoehto mulle ja se toimisi. Tätä siis farmaseuttikin suositteli oireiden perusteella.

Ihan pa**a päivä. Ei tehonnu eka pilleri yhtään mitenkään. Koko päivän vaan vi*****nu ankarasti ja ahistanu. Nyt iltaa kohen taas tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä ja itkettää vaan koko ajan. Viinapullo houkuttaa kovasti.. Eihän se auta mitään kyllä tiiän mutta koko ajan piru loikkii olkapäällä ja huutaa että JUO PER**LE! Koitan kituuttaa maanantaihin asti ja jos ei siihen mennessä ole mitään havaittavissa marssin suoraan terkan päivystykseen ja pyydän jotaki tähän oloon. En jaksa kertakaikkiaan enää, en vaan jaksa.. 😭

Nyt on perjantai vasta. Miksi odotat vielä kolme päivää?
Muuta kannustavaa en sitten osakaan sanoa.

Kävin lääkärissä. Tuntu että maailma romahti. Olin lyöty maahan ja hävinnyt tän pelin kun tähän tämä on menny.

Neuvottiin soittamaan mielenterveys yksikköön. Soitin ja sinne pääsen 2-3 viikon päästä.

Soitin uudelleen tk.hon ja antoi lääkäriajan jo puolen tunnin päähän.
En saanut apua. Melatoniinia antoi. Kertoi että jos 8kk olet kestänyt ei kahdessa tai kolmessa viikossa asiat niin voi paheta ettetkö kestä sinne asti. Lääkkeitä ei kannata heti pumpata. Tämä alkaa väsyttämään ja auttaa nukahtamista. Mua on väsyttänyt 8kk.

Kaikki tämä turhan vuoksi. Olisinpa jättäny vaikka menemättä.. Niin pahalta tämä tuntuu.

Itkin eilis illan ja yön. Aamulla aloitin itkemisen heti kun silmät avasin. Itkin matkalla lääkäriin ja lääkärissä, kyllä hävetti ja koitin pidätellä. Hävetti niin paljon. Itkin kotimatkan. 4tuntia oon ollut hereillä ja koko ajan vaan itken. Ahdistaa todella paljon. Seuraava tunti tuntuu mahdottomalta, miten jaksan kaksi tai kolme viikkoa.

"Puhumalla ne asiat täytyy selvittää, ei lääkkeitä heti." Ymmärrän. Kelle puhun kun ei ole ketään ja ammattiapua saa kahden kolmen viikon päästä.
Huomenna töihin.. En tiedä mitä tässä vielä tapahtuu.. Nyt tuli seinä vastaan.

Skandaali - Ei pysty youtubesta.

Päivällä nukuin pätkittäin 5 tuntia. En jaksanu enää itkeä ja onneksi sain torkuttua. Koko hereillä olo aika meni itkiessä sängyssä maaten. Tabut ei siis enää tehoa, ainakaan kuten aiemmin ja toivotulla tavalla. Illalla otin melatoniinia 2 tablettia ja nukahdin puoli kymmenen tienoilla. Ahdisti niin kovasti että toivoin vaan nukahtavani. Kahdelta yöllä heräsin ja siitä asti valvonut ja itkenyt pätkittäin.
Ensi yöksi pitäis jaksaa töihin.. En tiedä miten siihen pystyn. En halua nähdä ketään, tehdä mitään. Pelottaa että tänne tulee joku käymään, vaikka sukulainen.
Mies ystävää pyysin menemään omaan kotiin kun tänään reissusta palaa. En jaksa nyt näytellä normaalia kenellekkään..
Miten tässä voi selvitä vielä kaksi tai kolme viikkoa..

Aamuisen viestin jälkeen en enää kestänyt, en ajatusta siitä että yöksi pitäisi kyetä töihin. Pelko valtasi mut ihan täysin, että alan itkemään asiakkaiden nähden. Päätin että nyt tarvin oikeasti apua ja menin päivystykseen.
Kyselin asiasta veljen tytöltäni joka on ammatiltaan lääketeknikko, töissä paikallisessa apteekissa että osaako sanoa auttaako ne päivystyksessä mitenkään "oikeasti" vai kuulostellaanko vain ja sanotaan että odota ensi viikkoon. Kerroin hänelle suoraan tilanteestani. Hän ymmärsi ja lupasi pitää salaisuuden, kertoi ettei osannut aavistaakkan että minulla on tällainen tilanne. Sanoi että tulee mielellään kahvittelemaan joskus jne.

Ex mieheni kuskasi sitten päivystykseen ja oli tukena, se helpotti pelkoa sinne menosta. Mut laitettiin heti psykiatriselle hoitajalle. Hän kyseli todella paljon ja juteltiin yi puoli tuntia. Sain kerrottua itkien kaikesta sellaisestakin joita en olisi iki päivänä uskonut sanovani ääneen vieraalle saati täysin tuntemattomalle. Voin sanoa että helpotti. Hän pyysi tekemään (muistaakseni BS tai muu vastaava) testin ja tuloksena tuli vakava masennus. Kysyi haluaisinko mennä visalaan mutta kieltäydyin, kerroin pelostani joutua laitokseen ja lukkojen taakse. Hoitaja kertoi että siellä on myös avo osastoja joissa ovet ovat avoinna jne. Jälkikäteen tuli hyvä olla kun tietää että sekin vaihtoehto on minulle avoinna jos todellinen hätä tulee.

Siitä jouduin sitten odottamaan lääkäri aikaa ainakin tunnin. Itkin koko aamunkin tauotta mutta odotus aulassa istuskellessa kyyneleet rauhoittuivat ja olin todella väsynyt. Lekuri antoi työvuoroon sairasloman ja määräsi mielialalääkkeitä.

Lääkkeenä on nyt Escitalopram Actavis 10mg annoksella 1tabletti/päivä. Kertoi että jotain vaikutusta voi huomata kahden viikon päästä, neljän viikon kuluttua pitäisi jo olla selvillä vaikuttaako ja kuuden viikon päästä lääkkeessä on täysi teho. Iltaisin nukahtamiseen edelleen melatoniinia koska ei kuulemma liikaa uusia lääkkeitä kannata kerralla aloittaa.

Psykiatrinen hoitaja kysyi haluaisinko keskustelu apua ennen mielenterveys yksikön aikaa ettei jää ihan tyhjän päälle kun aika vasta usean viikon kuluttua. Suostuin vaikka pelottaa ja jännittää sellaiset puhumiset. Ajattelen kuitenkin että vain puhumalla tämä vyyhti alkaa selviämään ja lääkkeet tukevat tervehtymistä. Minulla on sitten ONNEKSI jo maanantaina aika hoitajalle juttelua varten ja samalla katsotaan vaikuttaako lääkkeet jne.

Mielialalääkkeen alku sivuoireet pelottaa. Sanoi että voi ilmetä itsetuhoisia ajatuksia, tällöin heti hakeuduttava lääkäriin. Myös ahdistus voi pahentua kahden ensimmäisen viikon aikana. En kuitenkaan löydä muuta ulospääsy tietä joten se on vain jotenkin kestettävä, en tiedä miten mutta..

Pelkäsin myös työpaikan puolesta. Kerroin että kyseessä mentaalinen juttu ja etten toivo muiden työkavereiden tietävän. Kumpikin pomo oli ymmärtäväisiä ja kannustavia. Ensi viikolla uskon pystyväni taas normaalisti vuoroihin kun miesystävänikin on tässä.

Nämä oli varmasti elämäni raskaimmat kaksi ja puoli päivää. Tuntui että olin pohjalla. Pelkään että noin voi käydä vielä ennenkuin lääkkeet vaikuttavat. Saan kuitenkin keskusteluapua ja minulla on aina mahdollisuus akkujen latailuun tarvittaessa. Nyt olen todella todella väsynyt, olen itkenyt tauotta lähes kaksi päivää. Nyt tuntuu että saan oikeaa apua jota tarvitsen.

Hei, Mini-mii!☺️❤️☺️

Varmaan tosi hyvä, kun hakeuduit päivystyksen. Se, etä sait masennustestista (mahdollisesti BDI) vakavan masennuksen pisteet, kertoo paljon. Olet nyt sairas, ja saat sairastaa! Siihen on nyt lupa! Kaikkea ei tarvitse edes yrittää jaksaa!

Hyvä, että sinulla on tukea ympärillä. En tunne lääkettäsi, joka nyt aloitettiin, mutta jollain lääkkeillä on aika vaikeat aloitusoireet. Niistä kun selviät, alkaa helpottaa. Mutta koska aloitusoireet vaihtelevat eri ihmisillä, voit selvitä helpollakin.

Toivon sinulle voimia!😍

Kiitos!
Tänään on ollut heikkoa myös. Oon itkeskellyt ja kaikki on ahdistanut. Päässä ajatus etten jaksa. Mitään. En kerta kaikkiaan mitään. Viimme yön sain nukuttua normaalisti melatoniinilla, se tuntuu nyt kahden illan jälkeen tehoavan kuitenkin. Nukahdin noin puolen yön aikaan ja aamusta heräsin puoli kymmenen. Oli todella outo olo kun heräsi.

Mies ystäväni tuli eilen reissusta ja on ollut tukena. Päivällä sain jonkulaisen ahdistus kohtauksen ja oli pakko paeta sänkyyn maate tyynyjä pään päälle, tärisin ja vapisin ja itkin. Hän tuli lohduttamaan ja sain hieman juteltua. Nyt oon huomannut että juttelu auttaa. Huominen hoitaja aika kyllä siltikin jännittää. Koko päivän oon ollut ihan poikki ja väsynyt. Ei todellakaan oo jaksanu yhtään mitään. Pukeminen oli jo saavutus. Olis pitäny siivota, tiskata, hoitaa eläimet ja muuta. En kyennyt ja kysyin ex miestäni hoitamaan eläimiä viikoksi. Tulin mies ystävälleni olemaan kun täällä ei tarvi tehdä mitään onneksi.
Ihmisiä en tahdo oikeen nähdä, oli pakko hakea röökiä huoltsikalta ja johan ahdisti. Tuntuu että kaikki näkee että mä en oo terve, että kaikki näkee että mä olen täysin lyöty, hävinnyt ja mä vaan itken.. En tiedä. Kirjoitin eläimiä varten hoito ohjeet ja jatko toimenpiteet jos mulle sattuu jotain, jos vaikka kuolen. Oli aika rankkaa mutta sain kirjattua sen.
Seuraavat työvuorot pelottaa.. Tuntuu etten voi ottaa enää saikkuakaan. Toivon että viikko tekisi tehtävänsä edes sen osalta että jaksan töihin..

Viimme yön sain nukuttua taas melatoniinillä. 11 tuntia. Oon niin väsynyt että olisi mennyt varmaan toinenkin 11 tuntia. Heräsin vasta noin tuntia ennen hoitajan aikaa ja olin ihan töötti. Oon koko ajan tosi väsyny. Sain kupin kahvia ja lääkkeen alas herättyäni. Hoitajan kanssa puhuminen tuntui ihan hyvältä. Kyseli juttuja ja koitin vastata, antoi neuvoja mitä kannattaa hankalissa hetkissä yrittää tehdä. Itkinkin ja se helpotti hieman. Eilis illan itketti koko ajan mutta en saanut itkua enää tulemaan, sekin jo huoletti että miksen itke. Onko nyt kaikki menetetty kun itkuakaan ei tuu. Mietin voiko ihmiseltä loppua kyyneleet.. Hoitaja jutteli taas laitoshoidosta, sanoi kuitenkin että mihinkään ei pakoteta mihin ei halua. Se tosiaan houkuttelee mutta vielä en oo siihen valmis. Sitä kummastelin kun hoitaja kysyi lääkkeestä olenko huomannut mitään vaikutusta. Jotenki nyt aattelen sen niin ettei kahteen viikkoon tapahdu oikeen mitään siis vaikutusta.. Että on pitkä aikanen juttu ennenko näkee toimiiko ees mitenkään.. En osannu sanoa mitään sitten. Väsyttää vaan koko ajan. Ruokaa painotti että jotain täytyis pystyä suuhun laittamaan. Iltasin leipä tai pari ei riitä, no tajuan sen. Ja siihen ehkä ajattelin nyt alkuun panostaa. Että sais ees jotain suuhunsa muutamia kertoja päivässä. On ehkä se konkreettisin juttu jota voin itse nyt itseni hyväksi alkaa tekemään ja siksi ehkä helpoinkin aloittaa siitä.. Olo on outo yleisesti. Hävettää tajuta että on sairas ja että kaikki tämä tapahtuu just mulle.. En tiedä. Ehkä tämä tästä. Seuraava hoitaja aika on perjantaina. Työt jännittää edelleen..

Eilen illalla käytiin pitkällä kävelyllä mies ystävän ja hänen poikansa kanssa. Oli ihan kivaa mutta kauppa reissu pelotti. Tuntu että jok ikinen tuijotti mua ja näki että tuo ei oo terve, kohta se pillahtaa kyllä varmasti itkuun.
Melatoniinilla oon saanut nukuttua edelleen, viime yönä 9 tuntia. Se on jännä kun sen ottaa niin kun tunteroisen päästä laittaa ihan sänkyyn maate ja nukkumaan niin on fiilis että ei mua silleen nukuta (väsyny oon koko ajan) että en varmasti saa unta ja sitten aamulla heräät että jaa meni filmi poikki tosta noin vaan.. No pääasia että toimii.

Eilen mies ystävä sanoi että olin ollut jotenkin reippaamman oloinen, hymyilinkin ja nauroin. Sanoi myös että huomaa mun tärisevän aika ajoin.. En tiedä johtuuko mistä, pelosta vai lääkkeestä vai mistä.

Tänään jaksoin siivota mies ystäväni luona. Pyyhin pölyt ja imuroin ei siis mitään suur siivousta. Oli kiva tehdä jotain kun teki omaan tahtiin eikä kiirehtinyt. Täällä ei ole esim. lemmikkejä joten kovaa sotkua ei onneksi edes ollutkaan. Kotona siivoaminen ahdistaa kun kämppä on ihan läävä monen viikon sotkuista.. Huoh. No ehkä viikonloppuna kotiin palattua jaksan siivoilla edes jonkun verran.

Anoppi oli pyytänyt meitä tänään kylään, heti alkoi ahdistaa ja jännittää. En jaksais esittää normaalia ja pelottaa että tutisen.. No saa nähdä mennäänkö.. Poikakin tahtoisi mummulaan.. Aamulla kun heräsin niin päähän tuli hirveesti kaikkia ajatuksia. Kyllä ahdisti ja piti ihan toitottaa itselle että älä ajattele älä ajattele ja maata ihan hiljaa sängyssä silmät kiinni.

Hei, Mini-mii!☺️❤️☺️

Tuntuu varmasti hyvältä, kun lääke vaikuttaa toivotulla tavalla. Ja että miesystäväsikin on sen huomannut! Hienoa! Kumpaa itsehoitolääkkettä sinä nyt käytät? Ei muisti pelaa. Miltä lääkkeen vaihto tuntui?

Mulla on niin paljon fyysisiä sairauksia, etten uskalla kokeilla itsehoitolääkkeitä juurikaan. Jos sotkisivat tämän muun lääkityksen. Mutta sinulle ne näyttävät sopivan. Hienoa!

Saisinpa minäkin aikaisksi pitkän kävelyn! Olen sinulle ihan kade!😉

Hyvää päivän jatkoa!😍