Hei,

Kerron tässä vain esimerkin eräästä sukulaisestani, josko siitä olisi apua. Hän on noin 60-vuotias ja aikuiset lapset saivat hänet psykiatrille raivokohtausten takia. Koko perhe oli vuosikymmeniä kärsinyt hänen lyhyestä pinnastaan ja raivareistaan, nyt hänellä on käsittääkseni jonkinlainen lääkitys.

elinkelvoton kirjoitti 24.9.2010 20:10

Olen aikuinen nainen, kahden pienen lapsen äiti. Olen aina ollut leimahtavaa sorttia, mutta stressi lyhentää pinnaani entistäkin enemmän. Lapsille tiuskin, hoputan, raivoan. Mutta senkin vielä saa jotenkin paremmaksi, kun lapsille pystyn vihaisenakin selittämään miksi raivoan, ja miten lapset voivat auttaa äiti rauhoittumaan. Säälittävää... aikuinen ihminen joutuu pyytämään lapsiltaan apua rauhoittumiseen.

Muiden aikuisten kanssa poltan siltoja takanani hyvin helposti. Olen mm. saanut opiskelutoverini itkemään ja jään todennäköisesti valmistumatta ammattiini vain yhden raivarin ja sen seurausten takia. Valmistumiseen olisi ollut enää muutama viikko.

Olen todennäköisesti alkoholin väärinkäyttäjä. Nuorena olin selvästi riskikäyttäjä. Lyhyen ajanjakson käytin myös alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. Nykyään en juo humalaa, mutta juon 3-4 pulloa siideriä 3-5 päivänä viikossa. Se on minun tapani hellittää. Alkoholi tekee minusta leppoisamman, rennomman.

Isäni oli väkivaltainen alkoholisti, äitini on sanonut suoraan, että narsisti. Äitini ei käytä alkoholia. Onko isäni aggressiivisuus periytynyt minulle, olenko tuhonnut aivoni alkoholilla, vai mistä tämä voi johtua?

Oletko tutkinut ADHD-ilmiötä? Käsittääkseni näihin asioihin on olemassa apua, jotain tällaista olen lukenut... jostainhan tuo rauhattomuus johtuu...