Hei.

Ahdisti niin paljon, että googlasin mitä voi tehdä kun ahdistaa hulluna ja löysin tämän sivuston.

Olen jotenkin aivan loppu. Tuntuu, että olen vain ihmisraunio, vaikken olekaan. Vietimme juuri ystävieni ja lasten kanssa ihanan loman ja palasimme arkeen jälleen tänään. Omaan vaativan ja melko raskaan työn. Lisäksi suunnittelen samalla isoa projektia kevääksi. Pyöritän yksin lapsiperhearkea ja koitan kituuttaa arjessa velkaantuneella palkallani. Vuosia sitten eron ja olosuhteiden pakottaman muuton sekä synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi velkaannuin koska hävisin talomme myynnissä tuhansia. Elin maanpäällisessä helvetissä. Nyt vielä vuosia jälkeenpäin maksan kaikesta.

Ihmettelen toisinaan, miten yhden ihmisen voimat voivat riittää tähän kaikkeen? Pelkään niin paljon, että masennun uudelleen. Onneksi nykyään osaan tunnistaa masennuksen merkkejä paremmin. Ajattelin aina, että olen viimeinen ihminen maailmassa, joka koskaan voi masentua. Niin kuitenkin kävi ja se on pelottavaa näin jälkeenpäinkin. Parantumisestani on jo vuosia aikaa. Lääkityksen lopetin viime kesänä.

Ulospäin näytän aina pärjäävältä ja iloiselta, sekä koitan kannustaa muita ihmisiä positiiviseen ajatteluun. Toki yritän kannustaa itseänkin. En vaan aina pysty siihen, kuten tänään.

Kuinka kauan vielä (lapseni ja minä) joudumme kärsimään toisen ihmisen aiheuttamasta pahasta? Tuntuu niin väärältä, että yritän usein liikaakin ja aina kuitenkin palaamme samaan pisteeseen. Tämä on loputon oravanpyörä.

Mieleni on usein onneksi muuten melko valoisa, ja pyrin löytämään arjestakin ilonhippuja, tartun niihin päivittäin. Silti tuntuu, että jokin aina painaa minut lyttyyn.

Kiitos kun sain jakaa asian kanssanne.

Valoa ja rakkautta teille kaikille ☺️❤️.
Aamu2016