Olen 31-vuotias nainen ja ongelmanani on se ettei minulla ole ystäviä..ja ystävillä tarkoitan pidempää kaveruussuhdetta, vuosia kestävää. Lapsena olin koulukiusattu ja silloin jo luovutin ystävien suhteen. Opiskelujen aikana uusia tuttavuuksia on ollut monia mutta ei sellaista ystävää jonka kanssa viettää aikaa ja kertoa syvimmistä tunnoista. Töissä on niinsanotut työkaverit mutta olen jo saanut tuntea nahoissani etten kuulu heidän joukkoonsa. Olen naimisissa ja mieheni kanssa meillä ei tällä hetkellä ole yhteisiäkään ystäviä. Aikaisemmin oli,mutta ne ystävyydet lopahtivat pariskunnan eron takia ym. Olen luonteeltani hiljainen ja uusien ihmisten kanssa ujo..kuuntelen mielelläni ja kun minulla on sanottavaa sanon sen kyllä. Olisi niin ihana löytää samanhenkinen ihminen ja tuntea että joku välittää minusta ja kuuntelee aidosti mitä minulla on sanottavaa.
Moikka Tanna,
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet ettei sulla ole ystävää. Ole onnellinen, kun sinulla on mies. Vaikutat mukavalta, moni olisi onnellinen saadessaan sinunlaisen ystävän. Ole rohkeampi!
Hei Tanna! Täällä toinen yksinäinen 35v nainen. Elelen avoliitossa ja minullakaan ei ole muita ystäviä kuin mieheni. Olen niin ujo luonteeltani ja uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeaa.Tunnen olevani niin erilainen kuin muut esim.mieheni on niin sosiaalinen tapaus samoin ovat hänen sukulaisensa.
🙂
Täällä kolmas samanlainen, ikää 30 vuotta. Ei yhtään ystävää, ei oikeastaan edes kaveria. Aiemmissa ystävyyssuhteissa on kiltteyttäni ja hyvää sydäntäni käytetty niin usein hyväksi, että olen tullut melkeinpä allergiseksi ihmissuhteille. Mies minulla on ja 2 lasta, onneksi...
Täällä myös. Pari ystävää on, mutta hekin asuvat niin kaukana, ettei juuri näe. Eivätkä pidä yhteyttä juurikaan, paitsi toinen heistä kyllä. Hyvänpäivän tuttuja mulla on täällä pari. Muita ei sitten juuri olekaan. Tai on suht lähellä hyväkin ystävä, mutten häntäkään usein nää kun menee menot ristiin. Kovasti kaipais samanhenkistä ystävää, muttei niitä tällä iällä enää noin vain löydä.. 😞
Ilmottaudun joukkoon. Olen lapseton 30v. sinkku. Ystäviä muutama, mutta se ei riitä ystävänkaipuuseen. Illat ovat pitkiä kun yksin niitä viettää. Yritän täyttää vapaa-aikani kaikenlaisilla harrastuksilla, mutta aina ei jaksa olla menossa varsinkin jos olen opiskelujen ja työn uuvuttama. Minusta on tullut varovainen ihmisten suhteen kun jotkut ystävinä pitämäni ihmiset ovat jostain syystä kääntyneet minua vastaan. Toivon, että minulla olisi joskus laajempi ystäväpiiri jossa voisin tuntea olevani hyväksytty. Haluaisin ystäviä, joiden kanssa matkustella, juhlia, pitää hauskaa ja harrastaa erilaisia asioita.