Ihmisen niin sanottuja perusemootioita ovat onnellisuus, viha, pelko, suru, inho ja yllättyneisyys. Perusemootioiden kokeminen, tunnistaminen ja ilmentäminen ovat melko samankaltaisia kulttuurista riippumatta. Monimutkaisempia sosiaalisia eli ihmissuhteisiin liittyviä emootioita ovat esimerkiksi rakkaus, ylpeys, kateus ja halveksunta. Sosiaalisten emootioiden rooli poikkeaa kulttuurien välillä.

Olen kuullut kerrottavan että on vain kaksi tunnetta rakkaus ja pelko ne muut ovat noiden kahden johdannaisia?

HerKaramazov kirjoitti:
Olen kuullut kerrottavan että on vain kaksi tunnetta rakkaus ja pelko ne muut ovat noiden kahden johdannaisia?

Kyllä nämä ovat kaikki tunteita joilla on merkitystä elämässä. Muuten eläminen olisi aistien varaista haparoitia, kuin sokeana metsässä. Epäilen ettei silloin tietäisi mitä pelkää ja miten rakastaa, mutta ei se tarkoita ettei esimerkiksi vihalla olisi sinänsä merkitystä, tai ylpeydellä.

Tunteet voidaan jakaa myönteisiin ja kielteisiin. Tämä tunteiden jako on kehityksellisesti vanha ja liittyy muihinkin eliöihin kuin ihmiseen. Selvitäkseen elinympäristössään eliön on tärkeä tunnistaa, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Hyvät asiat tuovat esimerkiksi ravintoa ja lämpöä, joten niitä voidaan lähestyä. Pahat asiat uhkaavat hyvinvointia, joten niitä pitää välttää. Uudemmat toiminnalliset järjestelmät tukevat ihmisellä maailman tietoista ja entistä yksityiskohtaisempaa hahmottamista. Ihmisen tunnerepertuaarin laajenemisen syyksi on arveltu lajinkehityksen aikana syntynyt paine tiivistää ryhmissä elävien yksilöiden sosiaalisia siteitä. Myönteiset tunteet luovat yhteenkuuluvuutta, ja kielteiset tunteet voivat tukea moraalikoodeja ja käyttäytymisen hallintaa.

Kaikki tunteet ovat tarpeellisia! Pelkillä aisteilla eläminen olisi kaoottista.

Omalle ahdistukselle on silti vaikea löytää merkitystä, vaikka se on ns. vain tunne - tunne joka peittää alleen lähes kaikki muut tunteet.
(siis miksi ahdistus tunne jatkuu, ja jatkuu...järjellä pääteltynä edellä mainittu tunne vaatii/ohjaa minua tekemään muutosta elämässä?)

Samaan aikaan ahdistus vie kaikki voimat tehdä jokin muutos -

Ahdistus on tilapäisenä tunteena täysin normaalia. Jokainen ihminen kokee jossakin elämänsä vaiheessa ahdistusta. Yleensä ahdistukselle löytyy jokin syy - esimerkiksi pitkään jatkunut stressi tai se, että elämässä tapahtuu liikaa asioita yhdellä kertaa. Ne voivat olla myös positiivisia, kuten uusi parisuhde, työpaikka tai muutto uuteen asuntoon.

Hetkellisesti ahdistus lisää suorituskykyä. Voimakas ahdistus kuitenkin vaikuttaa päinvastoin – se lamaannuttaa ja aiheuttaa ongelmia töissä tai opinnoissa sekä sosiaalisissa tilanteissa. Ahdistus voi pistää jumiin esimerkiksi ihmissuhteet.

Onnellisuus on yksi ihmiselämän ikuisuuskysymyksistä. Se esitetään yleisesti auvoisena tilana ja jonakin tavoittelemisen arvoisena, usein jopa ainoana asiana mihin ihminen pohjimmiltaan pyrkii. Kaikkihan me haluamme olla onnellisia, toteaa mies kadulla, ja monet akateemiset filosofit ovat samaa mieltä.

Romanttinen rakkaus on syvää eroottista kiintymystä toiseen ihmiseen. Syvää kiintymystä ilman eroottista puolta ovat esimerkiksi äidinrakkaus, lähimmäisenrakkaus, sukurakkaus, rakkaus synnyinmaahan sekä kristillinen rakkaus.

Inhon kokeminen on kehittynyt evoluutiossa suojaamaan ihmistä taudeilta ja myrkyttymiseltä. Ihminen kokee inhoa muun muassa haistaessaan tai maistaessaan pilaantunutta ruokaa tai muuta bakteeripitoista ainetta kuten ulostetta. Sen seurauksena hän jättää ruoan koskematta tai sylkäisee sen suustaan, jolloin hän välttyy tauteja aiheuttavilta bakteereilta. Puolustusreaktioon voi kuulua myös oksentaminen. Ihminen voi myös nyrpistää nenäänsä, mikä estää taudinaiheuttajien pääsyn elimistöön nenän kautta. Inhoa kokeva ihminen myös välttää yleensä avaamasta suutaan ammolleen.

Halveksunnasta sinänsä ei ole mitään erityistä haittaa. Se voi olla hauskaa ajankulua, ihan minkälaista tuulenpieksämistä vain, tai helppo tapa jutella ystävien kanssa. Välillistä haittaa on kuitenkin jos jonkinlaista. Ihmiset sitoutuvat halveksumiinsa, jolloin niistä tulee osa ihmisen vapaudenrajoituksista. Usein oma mielipide muuttuu, mutta sosiaalinen velvollisuus halveksia jotain pysyy, koska ajatuksiaan on helpompi vaihtaa kuin ajatustensa nimeä. Pahimmillaan syvästi sisäistetty halveksunta jotain toimintatapaa tai olemistapaa kohtaan estää jatkuvasti kokeilemasta mitään erikoista ja ihmisen oma tekemisenvapaus kärsii.

Halveksunnassa ongelma ei ole se puhe, jolla halveksuntaa ilmaistaan ja välitetään eteenpäin. Kieltämättä halveksunnan ongelmaa ei olisi ilman tällaista puhetta, mutta puhe sinänsä ei ole vaarallista. Se, mitä oikeasti pitää miettiä, on ihailun ja halveksunnan peruste. Katteeton halveksunta luo turhaa vihamielisyyttä ja rajoittaa ihmisiä; katteeton ihailu voimistaa ihanneminää, lisää tyytymättömyyttä itseen tai muihin ihmisiin ja aiheuttaa itsepetosta tai elitismiä. Molemmat ovat esteitä oppimiseen.

Suru on henkilökohtainen kokemus, ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua.​

Suruun vaikuttavat muun muassa ihmisen persoonallisuus ja aiemmin koetut menetykset, surun aiheuttaneen menetyksen luonne sekä suruprosessin aikana muilta ihmisiltä saatu tuki.

Kateus voi kohdistua yhtä hyvin materiaaliseen kuin aineettomaankin kohteeseen. Kadehtia voi niin toisen autoa tai kotia kuin persoonan ominaisuuksia, esimerkiksi taitoja tai kykyjä. Joskus kateus voi vallata voimakkaana mielen, vaikka haluaisikin iloita toisen mukana. Esimerkiksi vastentahtoisesti lapsettomat ovat kertoneet voimakkaista kateuden tunteista liittyen toisten lapsiin. Kateutta kokeva ihminen ei myöskään kykene myötäelämään toisen iloja, vastoinkäymisiä tai vaikeuksia, koska hän keskittyy siihen, mitä häneltä itseltään puuttuu. Pitkäaikainen kateus voi viedä elämänilon ja lamauttaa toimintakykyä.

Joskus kateuden kohteen saavuttaminen voi auttaa. Tämä kertoo siitä, että kateus auttoi tunnistamaan ja tyydyttämään oman tarpeen. Mikäli taas on kysymys pysyvämmästä omanarvontunnon puutteesta, kateus etsii itselleen helposti uuden kohteen, kun yksi kateuden kohde on hankittu. Kateuden vaihtoehtona on mahdollisuus iloita hyvästä, mitä toisella on, vaikka sitä ei itsellä olisikaan. Tämä vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä. Aina se ei suinkaan ole helppoa, jos itseltä tuntuu puuttuvan jotain olennaista.

Tunteet nousevat tietoisuuteen vain kun tunteiden muuttamat mielen ja kehon suhteet ympäristöön ovat riittävän voimakkaita. Tiedostamattomatkin tunteet kuitenkin ohjaavat ihmisen toimintaa. Ihmisen päätöksenteko perustuu järjen ja tunteiden yhteistyöhön. Moni ihmisen yksinkertaisistakin päätöksistä perustuu asioiden herättämiin myönteisiin tai kielteisiin tunnereaktioihin. Päätösten teko pelkästään järjellä voi olla hankalaa ja hidasta. Jos ihminen esimerkiksi aivovaurion johdosta menettää kykynsä kokea tunteita, hänen päätöksentekokykynsä voi heikentyä huomattavasti. Ihmisellä on aivojensa kehittyneen kuorikerroksen ansiosta myös kyky vaikuttaa tunteisiinsa järjellä ja analysoida niitä

Tunteisiin liittyy voimakkaita ja tahdosta riippumattomia muutoksia. Tunteet aktivoivat autonomista hermostoa saaden aikaan fysiologisia reaktioita kuten muutoksia sydämen sykkeessä, hengityksessä ja lihasjännityksessä. Esimerkiksi voimakas onnen tunne voi aiheuttaa sydämen pamppailua ja lämpimiä aaltoja kehoa pitkin, ja ahdistus voi saada kädet hikoilemaan ja vapisemaan sekä lihakset jännittymään. Ihmisen tietoisuus omasta tunnetilasta syntyy vasta näiden fysiologisten reaktioiden myötä.

Emotianaalinen välinpitämättömyys.

Se on ilmiö, jolle on luonteenomaista kyvyttömyys tuntea iloa, surua, pelkoa, vihaa tai mitään muutakaan tunnetta, joka kävisi järkeen kyseisessä tilanteessa. Vaikka tunteet ovat meille kaikille tuttuja, tämä ei tee niistä yhtään vähemmän monimutkaisia kun pysähdymme hetkeksi analysoimaan niitä.

Emotionaalinen välinpitämättömyys on suurinpiirtein sitä mitä olen nuoruudestani asti tavoitellut, kuin hukkuva pelastusrengasta. Tunteet ovat olleet myrskytuulen kaltaisia ja vaarantaneet etenemiseni ulapalla. En ole pudonnut kyydistä, mutta se on ollut lähellä. Emotionaalisesta välinpitämättömyydestä huolimatta olen joutunut tunne myrskyjen kouriin, ja selviytynyt siitä aina jotenkuten ilmiömäisellä tavalla. Monien tämänkaltaisten kokemuksien kautta olen luonut ilmiömäisellä tavalla toimivan tunneherkkyyden olotilan, jossa ollessani koen näitä tunteita lähinnä normaalilla tavalla, iloa, surua, pelkoa, ja monia muita tunteita. Nämä tunteet vaikuttavat minuun lähinnä normaalilla tavalla, nauran, itken, ja olen peloissani, muutamia tunteita ovat alakuloisuus, riittämättömyys, välinpitämättömyys, jotka kuuluvat arkeeni, ja viikonloppuihini.

Kukaan ei tahdo tulla miksikään, jokainen tahtoo jo olla jotakin. Laiskuus on ruumiin tyhmyyttä, ja tyhmyys - hengen laiskuutta. Suuriin tekoihin kyetäkseen pitää ihmisen olla hyvin laiska samoin kuin hyvin ahkera. Ahkera tytär kasvattaa laiskaa äitiä. Ahkeruus on ilomme. Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin.

Mielikuvitus on aistihavaintojen pohjalta järjestetyn tiedon uudelleen muokkaamista. Mielikuvitus johtuu aivoalueiden eri osissa sijaitsevien aistitoimintojen vuorovaikutuksesta.

Mielikuvitusta pidetään lähinnä ihmisen ominaisuutena, joka auttaa sitä selviytymään ympäristössään aiemmin oppimansa perusteella. Mielikuvitus auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja elämän eri osa-alueita. Tieto, jota mielikuvituksen avulla jäsennetään voi itsessään olla osittain kuvitteellista eli muun mielikuvituksen tuotetta.

Mielikuvitus on kyky simuloida todellisuutta, ja löytää siitä uusia piirteitä tai ilmiöitä, joita ei sisälly henkilön ja yksilön aiempaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan. Mielikuvitukseen liittyy olennaisena osana muistaminen. Mielikuvituksessa kyky käsitellä havaittua aisti-informaatiota olemassa oleva aistitieto muokataan haluttuun ja itseään miellyttävään muotoon. Mielikuvitus on uuden löytämistä yksilön omien aivoalueiden käsittelemän aisti-informaation seurauksena. Mielikuvitus on keskeinen luovuuden lähde, osa innovatiivista ja jo olemassa olevaa sekä opittua tietoa uudelleen jäsentävää ja muokkaavaa yksilöä.

Muun muassa leikki, keksiminen, luovuus ja luova ongelmanratkaisu vaativat mielikuvitusta. Mielikuvitusta tarvitaan useimmiten luovaa mieltä vaativissa työtehtävissä, mutta myös koko ihmislajin sisäisessä kehityksessä.

Mielikuvitus on osa ihmisen biologiaan liittyvää sosiaalista selviytymistä, jolloin yksilö pyrkii luomaan jotain uutta. Ihmiskunta ja yksilöt kehittyvät sosiologisesti ja yhteiskunnallisesti vain mielikuvituksen eli uudelleen käsitellyn ja jäsennetyn tiedon vaikutusten myötä. Mielikuvitusta eli siis aivoalueiden toimintaa tutkivat tieteenalat ovat biologia, lääketiede, psykologia ja sosiologia. Mielikuvitus eli aistitietoa uudelleen muokkaava selviytymismekanistinen ilmiö on osa informaatioyhteiskuntaa ylläpitävää, ihmisyksilöitä verkostoivaa, ja tiedollisesti uutta luovaa tutkimustoimintaa, jolloin ihmisyksilö aiemmin havaitsemansa ja oppimansa perusteella luo uutta tietoa, joka on mielikuvituksen eli aivotoimintojen ja aistihavaintojen käsittelemän ja uudelleen jäsentämän aivotoimintaprosessin tulosta. Mielikuvitus on aivojen toimintaa eri aivoalueiden keskinäisessä vuorovaikutteisessa suhteessa ilmenevänä biologisena prosessina ja mekanismina.

Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Tätä elävien maailmaan jäämistä kutsutaan kummitteluksi. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään esimerkiksi helvettiin tai taivaaseen. Kummitustarinoita esiintyy ympäri maailmaa.

Kummittelun katsotaan liittyvän lähes aina johonkin paikkaan, jossa kummitus on ollut eläessään. Joskus harvemmin kummituksen myös väitetään seuraavan elossa olevia sukulaisiaan.

Haamut kuvataan usein läpinäkyvinä, varjomaisina, sumumaisina tai luurankoina. Haamu voi myös välillä näkyä kuten elävä ihminen, mutta kadota sitten oudosti. Yleensä ajatellaan, että haamu voi kulkea aineen läpi, eikä sitä voi koskettaa, mutta että se voi koskettaa ihmisiä tai siirrellä esineitä. Väitetään, että haamun läpi kulkiessa saattaa tuntua erittäin kylmältä. Kummitustaloissa kerrotaan usein olevan poikkeuksellisen kylmiä kohtia, jotka liikkuvat, vaikka itse olentoa ei näkyisikään. Jotkut ajattelevat haamun olevan ektoplasmaa.