Minusta Tanssi yli hautojen oli tylsä kirja. En lukenut sitä loppuun. Waltarin kirjojen taso vaihtelee kyllä todella paljon. Sinuhe Egyptiläinen oli loistava, samoin Suuri Illusioni.Mutta muut lukemani Waltarin kirjat eivät kolahda. Toisaalta Tanssi yli hautojen, on ehkä jossain määrin kevyempi kuin Sinuhe. Mutta itse en siitä pitänyt, ehkä juuri sen keveyden takia. Mutta makuja on monia.

Olen lukenut jonkin verran Tolstoita mutta venäläisistä kirjailijoista ykkös suosikkini on Dostojevski.

En tiedä mistä tuo lause on, mutta veikkaan Anna Kareninaa.

Ehdottaisin, että jos haluat kevyttä luettavaa, niin lue Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi tai Joen yli puiden siimekseen.

Itse en ole lukenut Ferrantea tai Follettia.

Olen lukenut Dostojevskin koko tuotannon, joitakin pariinkin kertaan. Ferrantea myöskin ja pidin kyllä. Suuren vaikutuksen minuun on tehnyt Haruki Murakami ja olen lukenut häneltäkin kaikki. Aivan erikoislaatuinen tunnelma ja salaperäisyys. Suosittelen.

Itse pidän kyllä Dostojevskista mutta hän on välillä liian poliittinen joissain romaaneissaan. Mielestäni Hesse kuvailee ehkä vieläkin paremmin kuin Dostojevski, ihmisen sielun liikkeitä. Ja Hesse ymmärtää ihmisen mieltä aivan mystisellä tavalla. Olen lukenut nyt "Narkissos ja Kultasuu" romaania ja on kyllä todellakin ollut tähän mennessä hyvä. Suosittelen sitäkin.👍

Yksi hyvä kirja taas tullut luettua: Marcel Proustin: Kadonnutta aikaa etsimässä osa 1.

Proustin teksti oli kuin veden virtausta. Se hiveli jo runoutta. Tai se oli jotain vielä enemmän, kuin runous. Mutta silti kirjassa puhuttiin ihan oikeista kokemuksista. Subjektiivisessa mielessä toki, mutta silti jotenkin siinä aisti että tässä todellakin kuvaillaan jotain ihmisluonnon kaipausta lapsuuteen ja kuvattiin julman maailman kauneutta ja jotain universaalia ihmisyyttä, joka ei siis ole vain subjektiivista.

En siitä nyt muuta sano, mutta kirja oli kyllä todella hieno kokemus. Suosittelen.👍

Aloitin eilen katsomaan Ruusun nimi -minisarjaa. Se vaikuttaa vähän puisevalta, mutta herätti mielenkiintoni Umberto Econ samannimistä alkuperäisteosta kohtaan. Onko kukaan lukenut sitä? Onko se helppolukuinen vai raskassoutuinen?

-Mistä minä tiedän mitkä ovat ajattaroita, männiäisiä tai Borkan rylväreitä? Kysyi Ronja.

-Kyllä sen huomaa, sanoi Matias.

- Ja sitten pidät varasi ettet eksy metsään, sanoi Matias.

-Entä mitä teen jos eksyn metsään? Kysyi Ronja.

-Etsit oikean tien, sanoi Matias.

Jo vain sitten, sanoi Ronja.

- Ja sitten varot ettet putoa jokeen, sanoi Matias.

-Mitä teen jos putoan jokeen? Kysyi Ronja.

-Uit, vastasi Matias.

-Jo vain sitten, totesi Ronja.

Ja seuraavina päivinä Ronja ei muuta tehnytkään kuin varoi kaikkea vaarallista ja harjoitteli olemaan pelkäämättä.

Kaikki varmaan tietävät tämän kertomuksen.. Ronja ryövärintytär, Astrid Lindgrenin kirjoittama.