Moi! Eli tänne voisi laittaa semmoisia kirjoja esim. jotka ovat vaikuttaneet omaan ajatteluun ja elämään. Tai muuten vain hyviä kirjoja, joita voi lukea moneen kertaan kyllästymättä. Voi laittaa myös joitain sitaatteja. 🙂
Kiva aihe. 😊
Minä olen niin laiska lukemaan että hävettää - lukulistan kerryttäminen sen sijaan on harrastukseni 😅 - mutta heti aloituksen luettuani mieleen tuli Cheryl Strayed - Villi vaellus. Kirja ei ole mikään maailmankirjallisuuden klassikko, mutta viihdyttävä ja inspiroivakin se on. Elokuvakin on kirjan pohjalta tehty, mutta sitä en ole nähnyt.
Kirjaa voisi kuvata nykyajan pyhiinvaellukseksi, vaikkei se uskonnollinen olekaan. Äitinsä kuolemasta, vaikeasta lapsuus- ja nuoruusajasta ja parisuhdeongelmista toipuva sekä huumeista irti pyristelevä Strayed saa päähänsä lähteä yksin vaeltamaan Pacific Trail Crestille ilman aikaisempaa vaelluskokemusta ja aivan liian suuren tavaramäärän kanssa. Ruhjeilta, vaaratilanteilta ja vastoinkäymisiltä ei siis voi välttyä, mutta sisulla (tai itsepäisyydellä...) ja kohtaamiensa ihmisten avuliaisuudella Strayed selviää ja vaelluksen kuluessa henkiset haavatkin alkavat parantua.
Kirjan lukemisesta on aika tarkalleen kaksi vuotta. Yhden lainauksen kirjoitin itselleni ylös, mutten osaa sanoa, että miksi juuri tämä tuntui silloin niin tärkeältä:
"Siitä mikä on hyvää, ei synny elokuvaa. Ainekset eivät riitä. Se mikä oli hyvää, on runo, tuskin haikua pidempi." (s. 174)
Odotan mielenkiinnolla mitä kirjoja muut nostavat esille. Ties vaikka saisin kirjavinkkien lisäksi lukuinspiksen. 🙂
Hei.
Täytyypä lainata tuo kirjastosta.
Itse nostaisin Mika Waltarin: Suuri Ilusioni
Kertoo nuoruuden huumasta ja ihmisten välisistä ristiriidoista.
Tuo kirja tuntui siltä kuin sitä pystyisi lukemaan loputtomasti. Se virtasi kuin vesi. 🙂
Tavallaan Waltarin kirjassa ei ollut mitään hirveän mullistavia uusia ideoita, mutta kun siihen paneutui, niin se vei kokonaan mukanaan. 🙂
Toinen hyvä kirja on Dostojevskin Idiootti.
Se käsittelee ihmisen sivullisuutta maailmassa ja ihmisen tehtävää ja paikkaa. Ja kuinka ihminen on vain heitetty maailmaan. Se käsittelee myös ihmisten persoonan ominaisuuksia ja sitä että miten ihmisen tulisi toimia että elämä olisi jotenkin moraalisesti hyvää. Myös Jumala ja luonto ovat esillä kirjassa. Kannattaa lukea se sillä se käsittelee ihmisyyttä syvällisesti. 👍
Tässä yksi sitaatti kirjasta: "Hyttynenkin auringossa laulaa samassa kuorossa maailman kanssa, mutta ihminen on kuolleena syntynyt."
😆 Hesarissa oli tänään asiaa sivuava Fingerpori. (Pitäisi näkyä ilman tunnuksiakin, jos ei suoraan linkistä näy, niin etusivun lopussa näkyy)
Juhani Mattilan Uupunut nainen, Katri Rauanjoen Jonain keväänä herään. Onhan noita. Nii, ja itselleni avartava oli vuosia sitten klassikko Lokki Joonatan!
Mua "auttaa" luonteeltaan psykologiset kirjat, joissa kuvataan päähenkilön psyykkistä (muutos)prosessia, plussaa on jos siihen osallistuu terapeutti tms. En jotenkin enää pysty keskittymään dekkareihin tms. Mutta kirjan ei tarvitse olla raskas, esim. viihdytin itseäni myös lukemalla Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.
Jos joku tietää tämäntyyppisiä kirjoja, kevyitä tai raskaita, vinkatkaa!
Moi. 🙂
Dostojevskin Valkeat Yöt kuvaa naishenkilön mielen romahtamista kyllä todella juurta jaksaen ja oli ihan luettava kirja kyllä. Suosittelen! 👍
Dostojevski, muissakin kirjoissaan, kuvaa usein henkilöiden tunnetiloja ja ajatuskulkuja erittäin ansiokkaasti. Esim. Kirjoituksia Kellarista -kirjassaan hän kuvaa erään mieshenkilön mielenterveys vaivoja erittäin syvä luotaavasti, suosittelen sitäkin.
Oikeastaan eipä Dostojevski montaakaan huonoa kirjaa kirjoittanut. 🙂 Välillä aika raskasta tekstiä, mutta sinnikkyys palkitaan usein hänen romaaniensa kanssa. 🙂
Marian Keyesiin pitäisi varmaan tutustua. Olen muistaakseni lukenut Idiootin, ja Rikoksen ja rangaistuksen, mutta ainakaan niissä elämäntilanteissa eivät erityisesti kolahtaneet. Muista venäläisistä klassikoista Sodan ja rauhan jatkamista odotan innolla, mutta en tiedä milloin saan seuraavan osan käsiini.
Juna on kuutisen tuntia myöhässä, joten sain viimeisteltyä Madame Bovaryn, jonka olin joskus napannut kirjanvaihtohyllystä. En tiedä oliko sen lukeminen hirveän suuri elämys - aika on laimentanut tarinan skandaalimaisuutta melkoisesti (mielestäni perus-tv-sarjan tasolla). Lopulta kuitenkin taisin päästä hahmoihin sen verran sisälle että pystyin myötäelämään heidän tuntojaan, ja yleensä sen pisteen jälkeen tarina alkaa koskettaa ja elää niin että lukeminen rullaa kuin itsessään.
Seuraavaksi sit taas tuttua, turvallista ja helppolukuista fantasiaa, Robin Hobbin Liveship tradersejä 😏 (en ikinä tiedä miten englanninkielisiä nimiä pitäisi taivuttaa suomeksi kirjoittaessa.)
Kiitos tuosta Marian Keyes -vinkistä! Pitää laittaa lukulistalle. 🙂
Onko kukaan lukenut Paulo Coelhon kirjoja? Ovat roikkuneet omalla lukulistalla ties jo miten kauan, mutten ole saanut aikaan tarttua niihin(kään). Ovatko ne niin elämää mullistavia kuin mitä jotkut hehkuttavat?
Luin jo teininä ensimmäisen kerran Dostojevskin Idiootin ja Karamazovin veljekset ja ne teki suuren vaikutuksen. Olen kirjojen suurkuluttaja ja aina on menossa joku kirja. Margaret Atwoodin Orjattaresi oli suuri lukuelämys, mutta siitä tehty tv-sarja ei miellyttänyt, katsoin vain yhden jakson. Nyt kesälomalukemiseksi valitsemani Camilla Greben Lemmikki on kevyempää sarjaa, hyvin kirjoitettu mukaansa tempaava dekkari, jonka rakennekin on poikkeuksellinen.
Itse en pitänyt Coelhosta. Toki joku voi pitääkin. Ainakaan Alkemisti ei säväyttänyt. 🙂
Olen lukenut kaikki Haruki Murakamilta ilmestyneet kirjat ja pidin jokaisesta. Jos joku kirja miellyttää pyrin lukemaan kaikki kirjat, jotka kyseinen kirjailija on kirjoittanut.
Luin Lauri Viitaa. Hänen ydin ajatuksensa elämästä ja ihmisestä oli: "Kaksi on miehellä mahdollisuutta raivata reitti tai haihtua pois." Jokin tässä näkemyksessä puhuttelee.
Olen lukenut nyt Hermann Hessen kirjaa: Arosusi. Erittäin hieno teos mielestäni. Suosittelen.👍
Oletko, minäitse89, lukenut Tolstoita? Tällainen onnellisuus-aiheinen lainaus tuli vastaan, tiedätkö mistä kirjasta tämä on:
" Then he thought himself unhappy, but happiness was all in the future; now he felt that the best happiness was already in the past."
Otan nyt taas projektikseni lukea jotain romaania, pitkästä aikaan. Haluaisin aloittaa jollain sopivan kevyellä ja helpolla, mutten tiedä, että mikä olisi sellainen. Minulla on ollut hyllyssä jo pari-kolme vuotta jostain divarista ostettu Jane Austenin Emma, mutta Austen on ollut niin ristiriitainen tapaus, että ehkä pitäisi aloittaa jostain sellaisesta, josta varmennin pitäisin. Elena Ferranten kirjoja kehutaan, mutta ovatko ne todella niin hyviä? Entä Ken Follettin kirjat, kuten Taivaanpilarit tai Paikka nimeltä Vapaus?
minäitse89, sinä kun olet lukenut Waltarin kirjoja, niin onko Tanssi yli hautojen tuttu? Se vaikuttaisi minua kiinnostavalta tarinalta.