Hyväksytäänkö ihminen silloin vain osaksi yhteiskuntaa, jos hän käy töissä?
Itse olen ollut vain muutaman kerran ns. oikeissa töissä. Ja vain lyhyen aikaa. Oli fyysisesti niin raskasta. Olen kuntoutustuella tällä hetkellä. En tiedä jaksaisinko tehdä oikeastaan mitään työtä. Olen ajatellut, että ehkä olemassaolo on kuitenkin se tärkein asia. Vaikka yhteiskunta painostaa töihin yms. En vain enää haluaisi olla osa mitään. Miksi ihmisen muka täytyisi olla osa yhteiskuntaa tai jotain muuta suurempaa ryhmää? Ymmärrän toki, että niillä joilla on energiaa yms. he voivat rakentaa työuran jne. Mutta on niin paljon ihmisiä joille työ on olemassaolo. Siis ihan se että syö säännöllisesti, nukkuu, käy kaupassa, ulkoilee. Siis elämässä on jo muutenkin niin paljon kaikkea, ainakin minusta tuntuu siltä, ja sitten pitäisi vielä käydä töissä. Pitäisi vielä polttaa itsensä loppuun työllä. Toki ihmiset on erilaisia. Jotkut jaksaa paiskia hommia aamusta iltaan. Mutta mun mielestä yhteiskunnan pitäisi myös ottaa juuri se huomioon, että kaikki eivät jaksa. Ja vaikka kuinka tienaisi rahaa, niin ei niitä hautaan saa sitten mukaan. Toki jos kävisin töissä, niin olisi siinä ainakin se hyvä puoli, että tulisi jokin rytmi tähän päivään. Tuntuu välillä että elämä on tällä hetkellä tietynlaista venailua, vaikka en tiedä mitä venailen… Luin jostain muusta ketjusta, että jos olisi jokin helppo tapa lähteä tästä maailmasta, niin että tietoisuus vain lempeästi sammuisi, niin en tiedä valitsisinko tuollaisen tavan… Mutta tiedän että ihmisen keho taistelee kuolemaa vastaan niin kovasti (itsesuojeluvaisto), että on turha yrittää mitään im-juttua. Parempi vain kuunnella kehoa ja elää elämää. Vaikka sitten syrjässä kaikesta. Minun ei tarvitse lopulta ottaa osaa mihinkään maailman tai yhteiskunnan asiaan. Ei mun tarvitse oikeastaan muuta tehdä kuin mennä kehon ehdoilla. Jos keho tarvitsee ruokaa, niin sitten syön jne. Oikeastaan mulle alkaa olla ihan sama, mitä lähipiirini enää mua käskee tekemään. Olen kuitenkin 33 v. ja jonkin verran jo elämää kokenut. Ja tiedän että tämä on ainut elämä melkein sadan prosentin varmuudella, joten ehkä pitää tehdä vain sellaisia asioita jotka ovat omasta mielestä mukavia… No tällaista tällä kertaa….