Sinä ehkä olet henkilö joka ei osaa surra kuolemista. Eikä surusta pääse eroon ennen kuin on surrut.
Ehkä voisit vaikka kirjottamalla yrittää suremista, kertoa siskostasi eli muistella. Kirjottele vaikka tähän ketjuun tai tukihenkilölle.

Minullakin on läheisiä kuollut, vuosia sitten. Pääsääntöisesti minä heitä surin tänne tukinetiin kirjottamalla.

Hei Yönkyyhky!

Se on hyvä, jos jaksat mennä hymyillen eteenpäin. Et kai yritä liikoja. Suru on hyvä surra. En ole hyvä esimerkki siinä. Mullakin on surutyö vielä kesken. Vuosi sitten kuoli äiti enkä pääse ikinä yli pikkusiskoni kuolemasta.

Tsemppiä!🙂

Moi! Kiitti vastauksistanne maanvaiva ja pala lasia. Mun on niin vaikea kertoa mun jutuista. Mielummin meen vaan ja hymyilen. Ei tarvii selitellä mitään.😑❓
Mie oon niin yksin. Ei oo enää ketään kelle purkaa huolia. Sisko oli niin läheinen. Myö itkettiin ja naurettiin.☹️
Mua vähän niinkuin ahdistaa. Halluisin irti tästä tuskasta. Yrittelen tässä vain pikkuhiljaa. Elämä pelottaa.

Yritätkö sä jotenkin liikaa? Ja miksi?

Minusta ihmisen täytyy tuntea tunteita, jopa niitä vaikeimpia esim. surua.

Tottakai tuo hymyily yms. on yksi tapa selvitä eteenpäin, mutta ennemmin tai myöhemmin tuo naamio tulee pirstoutumaan ja romahdat (ehkä se on jo alkanut).
Et voi ikuisesti pakoilla välttämätöntä, eli surua ja tosi asioiden hyväksymistä. Sun pitää surra.

Minusta ne ihmiset on rohkeimpia ja aidoimpia, ketkä uskaltaa itkeä jos siltä tuntuu (olipa syy mikä tahansa -ilo tai suru -tai mikä tahansa) jos aina esittää vahvaa ja elää järjellä -ei hyvä seuraa. Ihminen tarvitsee tunteita.

En väitä, ettei sinulla olisi tunteita. Tottakai sinulla on, mutta sinulla on myös uskomattoman hyvä kyky pitää tuota panssaria yllä. Miten jaksat?
Vahvinkin meistä murtuu joskus...eikä se haittaa, koska se on vain elämää ja sitä nousee vain entistä vahvempana ylös.

Osanottoni siskosi puolesta. En osaa kuvitellakkaan millaista olisi menettää sisar, mutta tosi asia on, että kaikki mesitä kuolee joskus, eikä sitä kuolemaa pidä muistella vaan sitä millaisen elämän hän sai elää..kaikkia niitä kauniita ja hyviä hetkiä! Vain ne on tärkeitä ja merkittäviä! 🙂

Kaikkea hyvää!

Moi!
Kiitti kovasti Silentdespair, kun vastasit mun viestiin. Voipi olla, että yritän liikaa. Mun on kuitenkin vaikeaa puhua mun siskosta. Enkä halua näyttää mun surua/tuskaa muille.

Ulkopuoliset eivät edes aavista, miten tuskailen. Vaikeaa ilmaista sanoin. Ei mulla oo oikein ketään kelle purkaa mun murheita. Kuka niitä edes kuuntelisi? Kuka niistä edes välittäisi? Mua on joskus kouluaikana kiusattu ja pilkattu ihan tarpeeks. En ota enää sitä riskiä, että näytän heikkouteni ja saisin taas pilkan päälle.☹️

Jotenkin on vaan parempi olla yksin. Mun on niin vaikeaa saada ystävä. En uskalla. Naurakaa vaan! Kuitenkin siellä joku nauraa.