HerKaramazov kirjoitti:
Olisko järkevää mennä terapiaan ja opetella itse auttaan ja käsitteleen itseään?
Kukaan muu ei tule sitä tekemään. Ikävä juttu. 54-vuoden kokemus.
Tietty joku voi tukea sinua, mutta ei rakentaa. Itse joutuu opetteleen itsensä hyväksymisen.
<ul id="bbp-topic-revision-log-408170" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-408170-item-408171" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 1 päivä sitten. Syy: Korjaus
<li id="bbp-topic-revision-log-408170-item-408172" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 1 päivä sitten. Syy: Korjaus
Kiitos vaan, mutta mä osaan kyllä käsitellä näitä asioita. Mun koko elämä on ollu näiden asioiden käsittelemistä. Ajattelen myös, että terapiasta on silloin hyötyä kun ei ymmärrä omaa tilannettaan. Tosin terapian ratkaisu kaikkiin ongelmiin on oppia olemaan yhtä välinpitämätön kuin kaikki muutkin, enkä mä halua olla välinpitämätön. Mä haluan olla minä. Ikävä kyllä mä en voi olla minä, koska ihmiset ei osaa käsitellä mun ongelmia, vaan ne aina hylkää mut. Ne ei osaa käsitellä mun voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa. Ne ei ole samalla tavalla henkisesti vahvoja ku mitä minä olen. Ne juoksee samantien karkuun kun ne kuulee miten vaikeaa mulla on.
Ikävä kuulla, että kukaan ole auttanut sua käsittelemään itseäsi. Mut voin kertoa, että sellaisia ihmisiä on ainakin maailmassa yksi olemassa, nimittäin mä olen sellainen ihminen. En tietenkään pysty tekemään asioita kenenkään puolesta, enkä siksi sitä muiltakaan odota, mut mä pystyn tukemaan, ymmärtämään ku toisella on paha olla, kertoa mikä mättää ja löytää niitä ihmisen itsensä näköisiä ratkaisuja niihin sen ongelmiin, mut Ikävä kyllä muut ihmiset ei pysty tähän.
Se on myös totta että itse joutuu itsensä hyväksymään, mut se itsensä hyväksyminen on miljoona kertaa helpompaa, jos ympärillä on sellaisia ihmisiä jotka hyväksyy sut omana itsenäs ja vahvistaa sitä hyvää sussa, kun että jos sä joudut yksin sen kaiken kohtaamaan.