Hylätyksi tulemisesta

Hylätyksi tulemisesta

Käyttäjä a-mies7 aloittanut aikaan 13.04.2023 klo 00:45 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä a-mies7 kirjoittanut 13.04.2023 klo 00:45

Koko ikäni olen yrittänyt löytää ihmistä joka osaisi käsitellä ja auttaa minua ongelmissani, mutta kaikki kohtaamani ihmiset ovat aina lopulta sanoneet minulle, että sori mutta en osaa auttaa ja hylänneet minut. Juuri äsken mulle kävi taas näin ja vaikka näitä kertoja onkin ties jo kuinka monta, niin aina se vaan tuntuu yhtä pahalta. 

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 13.04.2023 klo 07:30

Olisko järkevää mennä terapiaan ja opetella itse auttaan ja käsitteleen itseään?

Kukaan muu ei tule sitä tekemään. Ikävä juttu. 54-vuoden kokemus.

Tietty joku voi tukea sinua, mutta ei rakentaa. Itse joutuu opetteleen itsensä hyväksymisen.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus
Käyttäjä Eop kirjoittanut 21.04.2023 klo 12:20

Tarkoitatko nyt siis (myös) ammattilaisia vai tavallisia ihmisiä?

Harmillista, että et vielä ole löytänyt apua. Minkälaisia ongelmia sinulla on?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 21.04.2023 klo 15:17

a-mies7 kirjoitti:
Koko ikäni olen yrittänyt löytää ihmistä joka osaisi käsitellä ja auttaa minua ongelmissani, mutta kaikki kohtaamani ihmiset ovat aina lopulta sanoneet minulle, että sori mutta en osaa auttaa ja hylänneet minut. Juuri äsken mulle kävi taas näin ja vaikka näitä kertoja onkin ties jo kuinka monta, niin aina se vaan tuntuu yhtä pahalta.

Tuo hylätyksi tuleminen aika tuttua. Ainakin nuoruudessani tapahtui paljon sitä. Olen vähän niin kuin kulkenut välillä kaiken ulkopuolella. Välillä minut on hyväksytty porukkaan, mutta sitten olen itse taas hylännyt porukan. En varsinaisesti nykyään enää etsi mitään porukkaa mihin kuulua tai henkilöä jonka kanssa olla. Vaeltelen vaan tuolla ihmis-massojen mukana... Tuntuu että ei ole enää mitään saavutettavaa elämässä... Ei enää ihmistä, jota etsiä... Kunhan vain olen olemassa... Kunhan vain muistaa syödä ja ulkoilla... Siinäpä se sitten... Voihan toki pahalta tuntua, että ei voi yhteenkään ihmiseen ns. kiinnittyä... Että usein hylätään ihminen... Mutta tuntuu että maailman luonne on välillä sellainen... Elämän luonne... Minulla on kaiken lisäksi myös fyysisiä kipuja... En tiedä miten pääsen niistä eroon... En varmaan mitenkään... En jaksa koko ajan ravata terkussa yms. Antaa kipujen tulla... Ehkä en kuulu oikeastaan mihinkään ryhmään... En tiedä täytyykö ihmisen kuulua sitten? Pitää vain jotenkin elää tämä elämä loppuun asti. Kaikkien vaikeuksien keskellä... Ja yritän olla menemättä terkkuun... En halua olla taakka yhteiskunnalle...

Käyttäjä a-mies7 kirjoittanut 21.04.2023 klo 18:01

HerKaramazov kirjoitti:
Olisko järkevää mennä terapiaan ja opetella itse auttaan ja käsitteleen itseään?

Kukaan muu ei tule sitä tekemään. Ikävä juttu. 54-vuoden kokemus.

Tietty joku voi tukea sinua, mutta ei rakentaa. Itse joutuu opetteleen itsensä hyväksymisen.
<ul id="bbp-topic-revision-log-408170" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-408170-item-408171" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 1 päivä sitten. Syy: Korjaus
<li id="bbp-topic-revision-log-408170-item-408172" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 1 päivä sitten. Syy: Korjaus

Kiitos vaan, mutta mä osaan kyllä käsitellä näitä asioita. Mun koko elämä on ollu näiden asioiden käsittelemistä. Ajattelen myös, että terapiasta on silloin hyötyä kun ei ymmärrä omaa tilannettaan. Tosin terapian ratkaisu kaikkiin ongelmiin on oppia olemaan yhtä välinpitämätön kuin kaikki muutkin, enkä mä halua olla välinpitämätön. Mä haluan olla minä. Ikävä kyllä mä en voi olla minä, koska ihmiset ei osaa käsitellä mun ongelmia, vaan ne aina hylkää mut. Ne ei osaa käsitellä mun voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa. Ne ei ole samalla tavalla henkisesti vahvoja ku mitä minä olen. Ne juoksee samantien karkuun kun ne kuulee miten vaikeaa mulla on.

Ikävä kuulla, että kukaan ole auttanut sua käsittelemään itseäsi. Mut voin kertoa, että sellaisia ihmisiä on ainakin maailmassa yksi olemassa, nimittäin mä olen sellainen ihminen. En tietenkään pysty tekemään asioita kenenkään puolesta, enkä siksi sitä muiltakaan odota, mut mä pystyn tukemaan, ymmärtämään ku toisella  on paha olla, kertoa mikä mättää ja löytää niitä ihmisen itsensä näköisiä ratkaisuja niihin sen ongelmiin, mut Ikävä kyllä muut ihmiset ei pysty tähän.

Se on myös totta että itse joutuu itsensä hyväksymään, mut se itsensä hyväksyminen on miljoona kertaa helpompaa, jos ympärillä on sellaisia ihmisiä jotka hyväksyy sut omana itsenäs ja vahvistaa sitä hyvää sussa, kun että jos sä joudut yksin sen kaiken kohtaamaan.

Käyttäjä a-mies7 kirjoittanut 21.04.2023 klo 18:07

 

Eop kirjoitti:
Tarkoitatko nyt siis (myös) ammattilaisia vai tavallisia ihmisiä?

Harmillista, että et vielä ole löytänyt apua. Minkälaisia ongelmia sinulla on?

Tarkoitan lähinnä tavallisia ihmisiä, vaikka toki olen mä ns ammattilaistenkin luona käynyt, eikä se ainakaan mua auttanut, enkä tosiaan halua tulla välinpitämättömäksi ja olla niin kuin kaikki muut mikä tuntuis olevan se ammattilaisten ratkaisu kaikkeen.

Mut siis kuten jo aiemmin sanoin, niin mun ongelma on voimakas hylätyksi tulemisen pelko, plus voimakas tunne siitä, että en merkitse kenellekään mitään, eikä ihmiset osaa käsitellä tällaisia asioita.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 22.04.2023 klo 08:15

Minäitse89, sinä puhut todella hyvin. Viisaita sanoja jotka helpottavat mun oloani tällä hetkellä. Se vaan on niin että tässä elämässä joutuu kärsimään hylkäämisistä ja eihän se tietenkään ole miellyttävää. Joku narsku väittäisi että me masentuneet ollaan masokisteja. Eikä olla. Tämä on hirveää. Mutta olisi se hirveämpää pitää elämän kulisseja pystyssä narskujen tapaan hampaat naminamipositiivishymyilevässä irveessä.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 22.04.2023 klo 14:20

Eieiei kirjoitti:
Minäitse89, sinä puhut todella hyvin. Viisaita sanoja jotka helpottavat mun oloani tällä hetkellä. Se vaan on niin että tässä elämässä joutuu kärsimään hylkäämisistä ja eihän se tietenkään ole miellyttävää. Joku narsku väittäisi että me masentuneet ollaan masokisteja. Eikä olla. Tämä on hirveää. Mutta olisi se hirveämpää pitää elämän kulisseja pystyssä narskujen tapaan hampaat naminamipositiivishymyilevässä irveessä.

Kyllä elämä usein masentaa ihmisen. Ja ihmiset usein hylkäävät toisensa. Mutta kai kaiken pointti on se, että kuinka hyvin ottaa vastaan iskut. Kuinka nopeasti nousee taas kanveesista. Sitähän tää elämä tuntuu aika pitkälle olevan. Iskuja sataa joka puolelta ja aina on noustava. Ihminen kuitenkin kestää aika paljon kuraakin. En toki kiellä, että voihan elämässä olla ilon hetkiäkin ja  kaikenlaisia positiivisia juttuja, mutta tuntuu siltä että negatiivisia asioita on huomattavasti enemmän... Että se vaaka ei tavallaan ole tasapainossa...

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 23.04.2023 klo 19:17

Puhut totta Minäitse89.