Olen kohta 27-vuotias nainen. Ongelmani on särkynyt sydän. Kolme vuotta sitten aloin seurustelemaan vuotta vanhemman miehen kanssa, ja jo vuoden yhdessäolon jälkeen mies ilmoitti ettei hänen tunteensa enää ole yhtä voimakkaat kuin alussa ja halusi erota. Minun maailmani romahti. Kuitenkin eron jälkeen päädyimme aina takaisin yhteen, tapailimme säännöllisesti ja vietimme aikaa yhdessä. Miehellä ei ollut aikomusta palata yhteen, mutta minä siedin sen ja toivoin salaisesti että hän pyörtäisi päätöksensä ja ottaisi minut takaisin. En ajatellut millaista ajanhukkaa sellainen yhdessäolomme oli, halusin vain olla hänen kanssaan. No, tänään hän ilmoitti että on tavannut ihmisen, johon ehkä haluaisi tutustua, ja se tarkottaisi että me emme enää tapaisi, ikinä. Maailma romahti taas. Osittain olo on surullinen, osittain helpottunut. Vihdoinkin tämä soutaminen ja huopaaminen olisi ohitse. Olen silti aivan palasina, ja tuntuu etten pysty jatkamaan elämää enää. Minulla ei ole paljonkaan kavereita, pari sellaista on joille olen tästä puhunut ja he tietävät minun ja tämän miehen koko jutun. Olen myös kärsinyt masennuksesta lähes 10 vuotta johon minulla on lääkitys. Välissä olin lääkkeistä tauolla koska elämä sujui välillä ilmankin, mutta tämän ensimmäisen eron jälkeen hankin lääkkeet uudelleen, ja nyt suunnittelen nostavani päivittäistä lääkeannostani, jotta pääsisin tämän yli. Haluaisin päästä jo tämän yli, mutta en tiedä miten. Olen hukassa ja olo tuntuu surkealta, hylätyltä ja yksinäiseltä. En tiedä mitä keksisin jotta en ajattelisi enää tätä miestä. Ruokakaan ei maistu ja valvon öitä koska uni ei meinaa tulla. En todellakaan keksi tällä hetkellä mitään mikä helpottaisi oloa ja tämän asian ylipääsemistä. Inhoan tätä olotilaa. Myönnän että olen heikko ihminen ja otan asioita hieman turhankin raskaasti.
vidia kirjoitti 26.7.2010 16:19
....Miehellä ei ollut aikomusta palata yhteen, mutta minä siedin sen ja toivoin salaisesti että hän pyörtäisi päätöksensä ja ottaisi minut takaisin...
---Olen hukassa ja olo tuntuu surkealta, hylätyltä ja yksinäiseltä. En tiedä mitä keksisin jotta en ajattelisi enää tätä miestä. Ruokakaan ei maistu ja valvon öitä koska uni ei meinaa tulla.
Hei vidia.
Ehkä auttaisi tutkiskella miksi mies oli niin tärkeä? miksi asetelma oli se, että olit kuin 'otettavissa' takaisin? mikä merkitys tällä ihmissuhteella oli sulle - yhä on? - ja mitä sen myötä voi itsestä oppia? tehdä löytöjä itseen liittyen?
Olo tuntuu tuolta aikansa. Tunteet ovat osa meitä. Olet kuitenkin kokonaisuus ja kokonaisuus on aina osiaan enemmän. Koit hylkäämisen, mutta älä kuitenkaan itse hylkää itseäsi vaan anna(luo) itsellesi sellaisia mahdollisuuksia, joissa virkistyt.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että hakeutumalla omasta vapaasta halusta vaikka jonkun vanhuksen kävelyttäjäksi, voi saada osakseen iloa; takuuvarmasti ajatukset hänellä ovat omasta olostasi poikkeavat ja irrottavat, jos hän voi omaa ajatusmaailmaansa sinulle avata.
Saat etäisyyttä aluksi sitä kautta - ensin ainaiseen kotonaoloon - johon palatessa voi käydä niin, että kaikki koettu paha palaa taas valtaamaan mielen. Se on kuitenkin jo askel helpompaa aikaa kohti; mitä useammin hakeudut muita ihmisiä kohti tai vaikka sitä yksinäistä vanhusta - sitä enemmän alkaa elämääsi tulla jotain uutta.
Mitä omilla askelillaan toiselle tuottaa, antaa syvän ilon.
Tekeminen ylipäänsä avaa ajatusten 'kierteitä' - liikkuminen - huomion kiinnittäminen ympärillä kuhisevaan elämään ahdistumatta siitä(antamatta sen ahdistaa) - hyvä ruoka - ja unistaan huolen pitäminen - on kaikki o m a n a r v o n oikein ymmärtämistä. Se ihmissuhteissa - ongelmiin ajautuneissa tai liian aikaisin päättyneissä - yleensä jollain lailla kuin vääristyy,
tuntuma siihen hyvään jota itsessä jokaisessa meissä on roppakaupalla, väliaikaisesti katoaa.
Mutta se palaa.
Heippa
Niin onhan se kurjaa kun seurustelu suhde päättyy ja se on jännä että monesti
se päättyy 2-3 vuoden päästä mut vaikeuksista huolimatta elämän on vain jatkuttava.
Sanoit että ei ole montaa ystävää mutta että on pari hyvää ystävää niin se on hyvä
niin ota niihin heti yhteyttä kun paha olo saa vallan niin se helpottaa elämää ja on sinun tukena.
Kuin myös hommaa itsellesi tukihenkilö niin se on kanssa sinun tukena heikkoina hetkinä.
Hyvä kun sulla on masennuslääkkeet sillä masennus vaatii hoitoa mutta älä missään nimessä
itse lisää lääkitystä ennen kuin olet kysynyt lääkäriltä.
Et sinä ole heikko ihminen vaan sulla on nyt vaikeuksia elämässä ja nyt sinua vaan pitää
auttaa ongelmien yli niin sitten elämä taas hymyilee.
Joo kirjoita miten olet jaksanut elämässä???
Kaunista kesää sinulle
Useimmilla ihmisillä on hylätyksi tulemisen kokemuksia, minullakin on ollut niitä paljon. Aina se sattuu yhtä paljon. Sattui nuorena, sattuu keski-ikäisenäkin. Maailma romahtaa joka kerta.
Mutta hämmästyttävän paljon on maailmassa ihmisiä, kyllä joku heistä vielä sinuakin ymmärtää ja rakastaakin. Helpottaa suuresti, jos pystyy innostumaan myös muista kuin ihmissuhdeasioista. Jos osaa jotakin, siitä voi saada tyydytystä; mieti, missä juuri sinä olet hyvä: osaatko laulaa, tanssia, laskea, urheilla, kirjoittaa... Aivan varmasti olet hyvä jossakin! Toisaalta voit miettiä, onko jotain sellaista, jota et osaa, mutta haluaisit oppia. Tämäntyyppiset ajatukset vievät pois siitä kärsimyksen ja mitättömyyden pyörteestä, johon hylätyksi tuleminen aina ensin johtaa.
Onkin oikeastaan aika mielenkiintoista, miksi emme riitä itsellemme yksilöinä, vaan kaipaamme aina sitä toista. Se on toisaalta ikään kuin ohjelmoitu biologiseen koodiimme, mutta no hätä: niin on laita kaikilla muillakin! Eli jossain on takuuvarmasti joku, joka saattaa rakastaa sinua.
Ei kuitenkaan ole hyvä tilanne, jos kaikki energia valuu ihmissuhdesotkujen vatvomiseen. Vanha setä Freudkin tiesi: terveys on kyky rakastaa ja tehdä työtä. Jos rakastaminen ei nyt oikein suju, syystä tai toisesta, voi kokeilla sitä työntekoa... tarkoitan siis, työlleen antautumista. Sitten vähitellen tuska alkaa tuntua siedettävältä. Työn ei tarvitse olla ansiotyötä, vaan mikä vaan puuha käy: kotityöt, puutarhatyöt, maalaaminen vaikkapa polkupyörän kunnostaminen. Liikunta sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Lukeminenkin on työtä, ja jos kirja on hyvä, työ on hauskaa.
Koeta jaksaa, me moneen kertaan hylätyt olemme tukenasi. Ja aurinko sentään paistaa, vaikka välillä vähän liikaakin...
Kiitoksia vaan viesteistänne. En ajatellut että joitain voisi kiinnostaa minun ongelmani.
Eilen oli hiukan parempi päivä, tänään ollaankin sitten taas vuodatettu tuskan kyyneleitä koko päivä. Pikku hiljaa yritän alkaa ymmärtämään mitä tässä on tapahtunut. Mietin vaan että mitähän tekisin etten ajattelisi sitä miestä ja sitä uutta akkaansa. Se ajatus tunkee välillä väkisin mieleen, sitten alkaa sydän hakata, poskia kuumottaa ja menen ihan veltoksi ja pala tuntuu kurkussa. Alan ajattelemaan että mitä siinä lehmässä muka on sellaista mitä minussa ei ole? Jos olisin saanut päättää niin minä olisin ollut se joka sanoo viimeisen sanan. Että lopullinen eropäätös olisi tullut minulta. Kaikki olisi silloin ollut paljon helpompaa. Suututtaa että minä olen aina se joka saa kärsiä ja jää yksin. Varmastikaan se mies ei kärsi tästä niin paljon kuin minä, onhan sillä jo uusi akka lohduttamassa. Haluaisin vaan niin kovasti että hänkin tuntisi edes vähän tuskaa, ja tietäisi miltä minusta tuntuu...
Tuntuu kuin koko kesä olisi mennyt pilalle. ☹️ Mökille ajattelin lähteä rauhottumaan, vaikka en suoranaisesti pompikaan riemusta mennä sinne.
Etsijä kirjoitti 28.7.2010 18:18
"Useimmilla ihmisillä on hylätyksi tulemisen kokemuksia, minullakin on ollut niitä paljon. Aina se sattuu yhtä paljon. Sattui nuorena, sattuu keski-ikäisenäkin. Maailma romahtaa joka kerta."
Olen hieman eri linjalla Etsijän kanssa tuossa; on totta että aina sattuu hylätyksi tuleminen, muttei yhtä paljon. Itse kipuilen tällä hetkellä eron kanssa, jollaista ei ole ollut milloinkaan ennen. Tämä tapaus siis sattuu poikkeuksellisen paljon; olen mm. menettämässä elämänhaluni ja tämä tapahtuu ensimmäistä kertaa elämässäni (ikää päälle 40v). Olen pitänyt itseäni ns. vahvana ihmisenä, mutta nyt olen joutunut toteamaan, että painin ihan toisenlaisten asioiden kanssa 😞. Yöt ovat ehdottomasti pahimpia, mutta rassaa kun ei tavallisesta arjestakaan tahdo tulla mitään. Voimia sinulle jaksaa, yritetään rämpiä kunnes päivä alkaa jälleen paistaa sinne risukasaankin!
Heippa
Joo ei kannata kesää pilata nauti vaan suomen kesästä.
Niinkuin sanoin että onhan se kurjaa kun parisuhde päättyy mutta siitä sinä
nouset hiljakseen ja uusia tuulia vaan haistelemaan.
Jos exssä ja sen uusi nainen tulee vastaan niin vaikka kuinka kiukuttas niin
älä näytä yhtään että sinua harmittaa.
Äläkä itseäsi syytä ei sinussa ole mitään vikaa joskus vaan asiat menevät
toisin kuin itse suunnittelee.
Kyllä se siitä elämä järjestyy.
Kaunista kesää sinulle