Satakieli kirjoitti 15.2.2011 22:14

Hei!

Olen seuraillut jonkin verran tätä kanavaa, mutta en ole aiemmin kirjoittanut, sillä aina on jotenkin mieli noussut maasta. Nyt tuntuu kuitenkin raja tulleen vastaan.

Olen asunut uudella paikkakunnalla mieheni kanssa (ei lapsia) kohta kolme vuotta. Olen työtön. Tänä aikana en ole onnistunut löytämään omaa paikkaani, enkä tekemään yhtäkään uutta tuttavutta. Koulutustani vastaavia paikkoja on todella vähän, enkä ymmärrä, minne voisin mennä. Olen päivät täysin yksin, eikä meillä ole oikeastaan yhteisiä ystäviäkään tällä paikkakunnalla.

En ole aiemmin ollut itsetuhoinen, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että en enää jaksa.
Kertokaa ihmiset, että maailmassa on vielä järkeä elää!

Niin, en tiedä onko maailmassa enää järkeä, mutta on järkeä elää, hanki itsellesi harrastuksia, ja hakeudu paikkoihin jossa löydät ystäviä, esim. kansanopistoon jollekkin kiintoisalle linjalle tms.
mutta älä kyhnytä yksin kotona, siinä masentuu ja tulee hulluksi, siis reippaasti hakemaan harrastuksia ja kavereita. niin homma alkaa luistamaan, jos ei muuten niin netistä keskustelukumppaneita, joku hyvä palsta ja sinne sekaan vaan.

Itselläni on ollut vähän päinvastaisia ongelmia, eli tekemistä olisi liikaa. Tietty työt ja opiskelu auttavat sosialisoitumisessa... Mutta olisiko näistä apua?:

Joku uusi harrastus/kurssi kansalaisopistossa. Aiheesta voisi jatkaa sitten kurssin ulkopuolella tuoreiden tuttavuuksien kanssa ja ehkä netin keskustelupalstojen kautta löytyisi samanhenkisiä läheltäkin? Itse haluaisin tehdä enemmänkin käsitöitä, mutta en ehdi. Siksi tällaisia ehdottelen. Tietty on siellä taiteitakin ja liikuntaa jne.
Joku viikonloppukurssi kiinnostavasta aiheesta vaikka vähän kauempana, samat mahdollisuudet jatkoon nettituttujen kautta. Kesäteatteri? Joissakin kirjastoissa ja ilmeisesti ihan muutenkin järjestetään luku- ja runopiirejä. Jonkun urheiluharrastuksen aktivointi... Jotkut pistävät pystyyn ihan omia toimintapiirejä. Onko siellä jotain vapaaehtoistoimintaa, mihin voisi kiinnostuksen puitteissa osallistua?

Itse en pitkään aikaan pitänyt erikseen yhteyttä ystäviin tai kavereihin. Niitä nyt näki kun näki. Eron myötä olen ruvennut vähän aktiivisemmaksi, vaikka ei noita vointikyselyitä kovasti siltikään tule. Kun muillakin on näämmä niin valtavasti tekemistä. Silti niille soittelen.
Eli ajattelin tuolla sitä, että kyllä (sekä vanhoihin että) uusiin suhteisiin aina kaksi tarvitaan. Siis ne tuttavat sekä sinä.

Toivottavasti löydät jossain vaiheessa (pian) alasi töitä ja vielä pikemmin uusia tuttuja siellä paikkakunnalla!

moi

niin, mene mukaan mahdollisimman moniin harrastuksiin, älä anna itsellesi käydä kuten minulle. me muutimme mieheni ja lasten kanssa pienelle paikkakunnalle 10 vuotta sitten. perheen ongelmista johtuen en uskaltanut edes yrittää luoda ystävyyssuhteita. 7 vuotta olin kotona täysin eristäytyneenä, pikaisesti hoidin vain kaikki ulkopuoliset asiat jotka oli pakko hoitaa. nyt olen ollut työelämässä kolme vuotta, ja on todella vaikeaa opetella avautumaan ja keskustelemaan. vasta nyt voin hiukan ajatella, että olisin pääsemässä mukaan työporukkaan ja saisin heistä joistakuista ystäviä.... mutta aina nytkin etukäteen pelottaa että mitä uskaltaa sanoa ja että miten "normaalit" ihmiset keskustelevat keskenään. ja usein on niin arvoton ja huono olo, tuntuu ettei kukaan varmaan oikeasti voi haluta olla tekemisissä kanssani.

ja jos sinulla on ystäviä tai sukulaisia siellä mistä muutitte, pidä heihin yhteyttä mahdollisimman paljon!!

Kiitos viesteistänne. Niistä on ollut suuri apu.

Tunne siitä, että eristäytymisen jälkeen ei enää osaa puhua ihmisille, on aika hallitseva.
Minuun ei juurikaan pidetä yhteyttä, ja minä puolestani arkailen mennä ihmisten ilmoille, ajatellen, että pitävät minua "outona", tyhmänä tai muuten vain turhana tapauksena. En tiedä, milloin voi käyttää huumoria, ja pelkään, että nolaan itseni. Selvää on, että ammatillisesta ylpeydestä ei ole näiden vuosien jälkeen jäljellä enää mitään. Ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat kamalaa stressiä.

Ehkä tästä voi päästä pikku hiljaa eroon, mutta en tiedä, voiko entistä itsevarmuutta enää saada takaisin. Olen ollut yksin niin tosi kauan.

Hyvää kevättä kaikille!🙂🌻