Mulla on ongelmana mystinen huono olo ja ahdistus. 2012 elokuussa tuli totaalinen romahdus. Sillon tuli avioero ja muutin omaan asuntoon, kaksi viikkoa sen jälkeen tuli se romahdus. Maha meni ihan sekaisin, tuli siis sanoinkuvaamattoman järkyttävä olo, en voinu muuta kun maata sängyssä ja kieriskellä tukissani. Kaikki kaupassa käynit ja muut oli yhtä tuskaa, tarvitsin autokyydin lähikauppaankin välillä. Todella ihmettelin mikä mulla on ja lääkärissä ravasin. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt niin mut passitettiin psykiatrian puolelle. Sain sitten lääkkeitä opamox ensiavuksi, sitten kokeiltiin jotain lääkkeitä jotka eivät sopineet. Mirtazapin mulla oli jo ennestään mutta siitä ei ollut enää apua. Sitten sain olanzapinin ja cymbaltan. Olot oli aina vaan huonot. Pikkuhiljaa alkoi auttamaan niin että ainoastaan aamuisin oli sitä karseaa oloa, päivän mittaan parani.
Se Mirtazapin mulla oli siksi kun avioliitto oli yhtä helvettiä en olis kestäny sitä mitenkään… lääkkeen voimalla sitten kestin ja sain jopa hankittua laitoshuoltajan ammatin. Mies oli kroonisesti vihainen, meillä kotona vallitsi kammottava vihamielinen tunnelma, huutoa ja räyhäämistä. Meillä on tyttö joka nyt elokuussa täyttää 7. En kestänyt loppujenlopuksi olla siinä suhteessa enää ja halusin erota. Olot oli niin kamalat ja hirveä henkinen tuska. Kestin sitä tuskaa 5v. Ehkä siksi tuli se romahdus sitten kun oltiin erottu.
Mulle on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja masennus.
Oli jo paremmat olot ja aloin vähentämään lääkkeitä. Opamoxin olin lopettanut jo aikoja sitten, nyt lopetin cymbaltan. Meni ihan hyvin. Sitten lopetin mirtazapinin. Se ei sitten mennytkään niin hyvin… Nyt on taas ollut niitä huonoja oloja. Aika epätoivoista on kun tuntuu että ei tässä ollenkaan toivu. Ja mikä ihme on se huono olo joka mulla on, en käsitä. Voimat on tosi vähissä ja tosi tuskainen olo. Lääkkeistä mulla on enää olanzapin ja ehkä pitää ottaa vielä takaisin se mirtazapin.
Työttömänä olen ja päivät on aikamoista tuskailua. Piakkoin alkaa kuntouttava työ ja saa nähdä helpottaako se arkea vai onko liian raskasta. Olis niin kiva jo päästä töihin.
Tytöstä meillä on yhteishuoltajuus puolet ajasta kummallakin. Välillä tuntuu raskaalta kun itsellä tosi huonot olot. Välillä ihan helpottavaakin kun on muutakin tekemistä ja miettimistä kuin omat olot.
Mahtaako tästä toipua ikinä ja joutuuko sitä olemaan lääkkeistä riippuvainen loppu ikänsä. Tulevaisuus näyttää aika synkältä. Sitä cymbaltaa en ainakaan ikinä haluaisi takaisin enkä mitään muutakaan ssri lääkettä koska ne turruttaa tunteet ihan täysin ja sit on ihan zombina, en tykkää…
Siili76 kirjoitti 10.5.2013 23:8
Jaksamisia sinulle Morningsnow.. Pelkään ihan hirveästi läheisten menettämistä, kun tuntuu, että se tuska tulee olemaan ylitsepääsemätön kestää.
Timppa313:lle Anafranilista: Yleensä en lähde mustamaalaamaan lääkkeitä, koska ne vaikuttavat yksilöllisesti, mutta Anafranilista on pakko sanoa, etten kyllä suosittele. Mistään lääkkeestä en ole saanut niin vahvoja sivuvaikutuksia, jotka vieläpä kestivät koko sen ajan kun lääkettä söin. En muista miten pitkään söin, mutta aika kauan kuitenkin, useamman vuoden. Todella voimakasta hikoilua - kesät olivat aivan tuskaa, kun hiki virtasi selässä solkenaan, vaikka muuten en hikoile juuri ollenkaan, suun kuivumista, huonovointisuutta ja näköhäiriöitä. Lääke oli myös migreenin estoon ja kun sen osalta tilanne parani, en uskaltanut lopettaa lääkettä. Joku lääkäri ihmetteli aika närkästyneen oloisena, miksi minulle ylipäätään on sellaista lääkettä määrätty. Apteekissa sanoivat, että on poistuva lääke, jota haittojen vuoksi määrätään lähinnä vanhuksille.
Ja tuon migreenitilanteen parantajaksi paljastui Orloc, verenpainelääke, joten suotta söin tuota myrkkyä.
Kiitos viestistä. Koetin täälläkin kysellä aiemmin, että mikä lääke teillä toiminut parhaiten ahdistuneisuuteen. Kuukauden mietin tota lääkettä ja sitten lääkärin kehoituksesta päätin kokeilla. 6.pv menossa, eikä vielä ainakaan mitää haittoja ole. Moni muukin kertonut ko. lääkkeen haitoista ja siksi en tuota olisi halunnutkaan, mutta oli tosiaan pakko jotain kokeilla.
Tänään käytiin hautaustoimistossa. Se oli aika raskas reissu. Itku meinas tulla. Kuinka raskasta onkaan sit hautajaiset sitä kauhulla odotan. Ne on kahden viikon päästä.
Ja tosiaan pelkään että kuka läheinen kuolee seuraavaksi. Kun äitini kuolee tiedän että se on tosi kova paikka ja en tiedä miten siitä selviän...
Kumma kun nää päivät näin vaihtelee. Eilen oli ihan ok päivä. Ei ollu huono olo koko päivänä. Hölkälläkin jaksoin käydä pitkästä aikaa. Mutta sit tulikin vaivoja. Lonkka kipeytyi ihan älyttömästi, ei meinaa käveleen päästä. Lääkäriin kai pitää mennä. Pelottaa pääsenkö ikinä enää hölkälle...
Tänään taas on ollut tosi huono päivä. Aamulla / päivällä olin tosi väsynyt ja apaattinen, ja ripulia oli. Makasin vaan sängyssä. Sitten muistin yhtäkkiä että mullahan on sovittu tapaaminen parin ystäväpariskunnan kanssa. Siellä sitten olin 2,5h. Ihan ok meni vaikka olo huonohko. Sitten piti tulla kotiin ruokaa laitteleen. Ei millään olis jaksanut! Nyt jumitan tässä koneella ja on kyllä tosi huono olo. Illalla olis tytön esikoulun kevätjuhla. Nyt taidan mennä vaan taas maate.
Jeps, tänään on ollu vaihteeks ihan ok päivä olojen suhteen et ei ole ollu niin karsea olo. Mutta nyt ongelmana on että miesystävä on yhtäkkiä tänään lähestyny mua vihamielisin ja syyttävin viestein jotain ihan kummallista. Vaikka en oo mitään tehny jotain ihme kontrollointia ja syytöksiä esim siitä kun mulle tuli 2 tekstaria päivän aikana! Ja kaikkee muuta. Sävy on ollu negatiivinen koko päivän. Jollain ihan oudolla tasolla koko keskustelu kulkenu ja en oikeen ole tienny miten reagoisin. Päällimmäinen tunne on että ei musta ole tähän, haluan eroon koko tyypistä! Mulla on menneisyydestä vieläpä jääny traumat vihamielisistä miehistä. En nykyään oikeen kestä sellasta yhtään. Ja pitääkö mun kestää...?
Tänään loppui sitten se anafranilin syönti. Erehdyin illalla ottamaan puolikkaan mirtazapinin uneen niin 10min päästä alkoi pyörtyileminen. 4 kertaa nurin ja muutama minuutti taju taskussa + keho ruhjeilla ☹️
Nyt on sitten hautajaiset ohi. Oli siinä pokan pitämistä... En kehdannu sielä itkee vaikka olis itkettäny. Näin serkkuja pitkästä aikaa. Missään tekemisissä en serkkujen kanssa ole paitsi yhden uskovan serkun. Muut on täysin tuntemattomia. Tavataan vaan hautajaisissa... Ja niitä on edessä vielä. Pelkäsin jos siellä tulee huono olo. Mutta ei tullut ihan hyvin meni. Mutta kun hautajaiset oli ohi ja päästiin takas äitini luo niin sit tuli se huono olo. Oltiin koko viikonloppu äitini luona, sisko miehensä kanssa oli myös.
Jotenkin surettaa se että ei oikein ole mitään yhteyttä sukulaisten kanssa. Äidin ja siskon kanssa tietysti on, mutta muiden kanssa ei. Tätiä ja setiä ja serkkuja kuitenkin on...
Siitä kuitenkin olen onnellinen että edes sen yhden serkun kanssa ollaan pidetty yhteyttä jo monta vuotta.
Edelleen vaan pähkäilen sitä pitäiskö ottaa takas se mirtazapin. Olen pärjäilly, mutta aikamoista sinnittelyä on. Joka päivä kuitenki huono olo enemmän tai vähemmän.
Lähiaikoina pitäis alkaa kuntouttava työkin ja saa nähdä sitten miten siinä pärjään.
Sitten rasittaa sellainen juttu kun käyn yhdessä seurakunnassa ja mulla on aika usein siellä soittovastuu. Soitan kitaraa, säestän lauluja. Tänäänkin olisi ollut mutta ilmoitin että en millään jaksa mennä. En tosiaan jaksanut. Voimat vaan on niin vähissä usein että ei jaksa mitään ylimääräistä ja nyt tuo soittohomma tuntui liian vaikeelta...
Hei Morningsnow, minulla on tällä hetkellä käytössä Mirtazapin, ja jos sinusta tuntuu että se voisi auttaa sua, niin aloita ihmeessä. Mua se on auttanut vain nukkumiseen, ja se estää painajaiset yms, mutta mielialaani sillä ei ole vaikutusta ollut yhtään; sen takia mulle määrättiin toinen lääke sen rinnalle, sellainen kuin Escitalopram. Siitä on ollut apua mielialan kanssa, ja voisit varmaan kokeilla sitä jos se auttaisi sullakin.
Mutta Venlafaxinia en suosittele, mulla oli se puoltoista vuotta käytössä ja vei kaikki tunteet, silloisen kihlatunkin kanssa tuli ero kun en vaan tuntenut enää mitään. Sitä ei kannata ottaa, tekee olon vaan pahemmaksi.
Jaksamisia. <3
Hei. Minullakin tuo escitalopram on ruvennut auttamaan ja nostamaan mielialaa vaikeasta masennuksesta ylöspäin. Se myös auttaa paniikkihäiriöihin samalla. Annos on nyt 20mg. 10mg ei vielä tuntunut missään. Venlafaxiini oli käytössä aluksi pitkään ja todella turruttaa tunteet. Sitä on nyt ajettu alaspäin mutta jätetty 150mg tasolle. Eli molemmat yhtäaikaa mutta selkeä ero tunteidenkin löytymiseen oli tuo kun escitalopram nostettiin tuohon 20mg:aan. Huolimatta siitä että venla on samaan aikaan.
Tuo Escitalopram on ssri lääke? Niistä on sen verran kokemusta että vie kaikki tunteet ja tappaa seksuaalisuuden kokonaan. En uskalla kokeilla. Netistä lueskelin niin niitä sivuvaikutuksia on vaikka kuinka paljon. Mutta niin kai niitä on jokaisessa lääkkeessä.
Nyt mulla tosi huono tilanne. Otan kyllä takas sen Mirtazapinin, on niin järkyttävän huonot olot. Tänään kävin päivällä työkkärissä siellä oli ryysistä, jonotin jonkin aikaa mutta sit mun oli ihan pakko lähteä pois tuli niin järkyttävän huono olo ahdistus ja tuskanhiki ja paniikki! Kävin sitten iltapäivällä uudestaan, sillon sielä ei ollu ketään ja sain asiani hoidettua.
Olen täss siideriä juonu aika monena päivänä. Sen voimalla tässä mennään,aika epätoivosta. Pitäs kyllä lopettaa se ja mieluummin vaikka sit lääke. Tänä iltana meinaan ottaa sen Mirtazapinin.
Se varmasti nyt vaikuttaa olojen huononemiseen kun tässä on yksi tosi vaikea tilanne päällä en oikein uskalla tänne kertoa suoraa mikä se on. Mutta siihen liittyy yks tässä talossa asuva pariskunta, sossut ja poliisit. Hirveän vaikea ja stressaava tilanne, kun muutenbkin noi olot heikohkot, niin tää pommi oli nyt kyllä ihan liikaa en pärjää ilman lääkkeitä.
Olis niin kiva jos joskus vois olla normaali olo eikä aina tää hirveä huono olo!