Mulla on ongelmana mystinen huono olo ja ahdistus. 2012 elokuussa tuli totaalinen romahdus. Sillon tuli avioero ja muutin omaan asuntoon, kaksi viikkoa sen jälkeen tuli se romahdus. Maha meni ihan sekaisin, tuli siis sanoinkuvaamattoman järkyttävä olo, en voinu muuta kun maata sängyssä ja kieriskellä tukissani. Kaikki kaupassa käynit ja muut oli yhtä tuskaa, tarvitsin autokyydin lähikauppaankin välillä. Todella ihmettelin mikä mulla on ja lääkärissä ravasin. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt niin mut passitettiin psykiatrian puolelle. Sain sitten lääkkeitä opamox ensiavuksi, sitten kokeiltiin jotain lääkkeitä jotka eivät sopineet. Mirtazapin mulla oli jo ennestään mutta siitä ei ollut enää apua. Sitten sain olanzapinin ja cymbaltan. Olot oli aina vaan huonot. Pikkuhiljaa alkoi auttamaan niin että ainoastaan aamuisin oli sitä karseaa oloa, päivän mittaan parani.
Se Mirtazapin mulla oli siksi kun avioliitto oli yhtä helvettiä en olis kestäny sitä mitenkään… lääkkeen voimalla sitten kestin ja sain jopa hankittua laitoshuoltajan ammatin. Mies oli kroonisesti vihainen, meillä kotona vallitsi kammottava vihamielinen tunnelma, huutoa ja räyhäämistä. Meillä on tyttö joka nyt elokuussa täyttää 7. En kestänyt loppujenlopuksi olla siinä suhteessa enää ja halusin erota. Olot oli niin kamalat ja hirveä henkinen tuska. Kestin sitä tuskaa 5v. Ehkä siksi tuli se romahdus sitten kun oltiin erottu.
Mulle on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja masennus.
Oli jo paremmat olot ja aloin vähentämään lääkkeitä. Opamoxin olin lopettanut jo aikoja sitten, nyt lopetin cymbaltan. Meni ihan hyvin. Sitten lopetin mirtazapinin. Se ei sitten mennytkään niin hyvin… Nyt on taas ollut niitä huonoja oloja. Aika epätoivoista on kun tuntuu että ei tässä ollenkaan toivu. Ja mikä ihme on se huono olo joka mulla on, en käsitä. Voimat on tosi vähissä ja tosi tuskainen olo. Lääkkeistä mulla on enää olanzapin ja ehkä pitää ottaa vielä takaisin se mirtazapin.
Työttömänä olen ja päivät on aikamoista tuskailua. Piakkoin alkaa kuntouttava työ ja saa nähdä helpottaako se arkea vai onko liian raskasta. Olis niin kiva jo päästä töihin.
Tytöstä meillä on yhteishuoltajuus puolet ajasta kummallakin. Välillä tuntuu raskaalta kun itsellä tosi huonot olot. Välillä ihan helpottavaakin kun on muutakin tekemistä ja miettimistä kuin omat olot.
Mahtaako tästä toipua ikinä ja joutuuko sitä olemaan lääkkeistä riippuvainen loppu ikänsä. Tulevaisuus näyttää aika synkältä. Sitä cymbaltaa en ainakaan ikinä haluaisi takaisin enkä mitään muutakaan ssri lääkettä koska ne turruttaa tunteet ihan täysin ja sit on ihan zombina, en tykkää…
Huomenta 😴
Itsellä samankaltaiset oireet, nyt vakava masis ja vakava ahdistuneisuushäiriö. Tänään jäänen sitten saikulle. Masennukseen menee valdoxan mutta nyt pitäisi ahdistukseen löytyä toimiva lääke, kun lepopulssi päälle sadan ja lämpö noussut sinne 37-37,4c, eli keho jatkuvassa stressitilassa. Pari viikkoa sitten ahdistukseen määrättiin Anafrinil tai joku vst. mutta siitä pari tuttua kertoi ainoastaan huonoja kokemuksia. Voxra ei toiminut.
Yritin myös pari kk sitten ajaa kaikki lääkkeet alas, mutta tuloksena olikin vain ihmisraunio. Onko kenelläkään käytössä toimivaa lääkettä ahdistukseen??? Itse rimpuilen nyt tällä hetkellä bentsojen ja lyrican kanssa, mutta ei toi juurikaan helpota enää kun tolet noussu pilviin. Olen kiitollinen kaikista vastauksista aiheesta ahdistuneisuus ja lääkkeet 🙂🌻
Timo
Hei, minulla vastaavantyyppinen tilanne kuin morningsnowilla, joskin eri syystä. Ahdistus tällä erää. Sertralin 200 mg ja tarvittaessa opamox ollu aiemmin pidempään. Nyt - kun pitäs oikeestaan asioiden olla ok - ensinmainittu ssri voi jopa lisätä oireita (maniaan tai ylikierroksille). Ssri nyt vähennyksessä tavoitteena tietysti 0 mg ja pitkävaikutteisempi bentso - diapam 10 mg - mieluummin puolikkaalla ja vaan tarvittaessa, Ketipinor 25 mg yöksi tarvittaessa 1-3. Näyttää toimivan.
Kiitos vastauksistanne. 🙂 Kun täällä näitä juttuja olen lueskellut niin tuntuu että kovaan ahdistukseen ei oikein auta mitkään lääkkeet. Vaikka mitä söis niin silti vaan on sitä ahdistusta..
Mulla oli myös se voxra kerran kokeilussa mutta mulle tuli siitä ihan järkyttävät ahdistukset ja kauhean levoton olo ja itkin koko ajan, ei sopinu mulle ollenkaan.
Mulla nämä vaivat oikeastaan alkoi jo lapsena n. 10v. Sairastuin sillon pahaan paniikkihäiriöön. Sen laukaisi sellainen tapahtuma kun koulun joulujuhlan kuoroharjoituksissa pyörryin. Siitä lähti se paniikkihäiriö. En mennyt kouluunkaan pitkään aikaan enkä voinut poistua kotoa oikein mihinkään. Lopulta kuitenkin oli pakko sinne kouluun mennä mutta joutui taistelemaan sen paniikin kanssa koko ajan. Sillon ei vielä oikein tunnettu sitä sairautta en saanut mitään hoitoa vaikka lääkärissä ravasin ja sairaalassakin olin tutkimuksissa. Sitten oli pahaa koulukiusaamista sekin vaikutti osaltaan.
Tuntuu vaan että se avioliitto ja ero nyt laukas mussa jonkun pahan sairastamisen vieläkin tuntuu niin kummalliselta nämä huonot olot että mitä ne oikein on, kun se tuntuu niin fyysisenä. Välillä vaikea uskoa että olisi pelkkää psyykkistä mutta kai se sitten on...
Tällä hetkellä menossa suhde joka välillä katkolla, välillä taas ollaan yhdessä. Mies on alkoholisti että paras olis jos loppuis koko suhde ja varmaan loppuukin. Niin tämä miesystävä painostaa mua lääkkeiden lopetukseen sen mielestä kaikki lääkkeet on myrkkyä ja tekee pahaa vauriota... Että mun pitäs kaikki lopettaa. Ja itse kun mietin ottaisko takasin sen mirtazapinin. Jos se edes vähän helpottaisi oloa. Tuntuu välillä aika sietämättömiltä nämä olot!
Aamut on ihan kamalia. Vaikea päästä ylös jos ei mitään pakollista menoa ole. Lojun sängyssä johonkin puol yhteentoista ja sit väkisin vedän itseni ylös. Tosi vaikeaa aloittaa uutta päivää ja just aamuisin olot on pahimmillaan. En tiedä mikä auttaisi.
oikea nimi olikin tälle uudelle, illalla aloitettavalle lääkkeelle; Anafranil 25mg. Yleisimmät haittavaikutukset kyllä pelottaa, paljon. Tästä kokemuksia kenelläkään? Nyt oli siis pakko jotain lääkettä kokeilla, kun eilen tuo ahdistus löi jo kropan jumiin, näkö heikkeni toisesta silmästä tunneiksi ym mukavaa. Hui 🤕
Nyt yksi huoli vähemmä, miesystävä kuulemma hyväksyy mut vaikka joutuisin aloittamaan lääkkeen uudestaa. Se helpotti oloa.
Mulle meinattiin aloittaa yhdessä vaiheessa sellainen kun Venlafaxin, onneksi en sitten sitä hakenut, reseptin sain. Luin siitä netistä ja ilmeisesti aika kamala lääke...
Venlafaxin vie tosiaan tunteet, niin hyvät kuin huonotkin. Itse söin sitä puolisen vuotta ja olin itse asiassa Venlan lopettamisen jälkeen hetken onnellinen, kun tuli hymy esiin esim. hyvästä elokuvasta tai liikutuksen kyynel. Venlan kanssa täysi zombi tunteiden osalta.
Hei.Ahdistuksesta voin sen verran kertoa,että jos pystyy kohtaamaan ahdistuksen.Pysähtymään paikoilleen ja kuulostelemaan omaa kehoa ja olo tilaa.Itse olen kokeillut tätä.Ensin tuli tosi huono olo ja haukoin henkeä,kuin kala kuivalla maalla.Sitten kuulostelin,että mikä aiheuttaa ahdistuksen ja ajattelin asiasta positiivisesti.Sen olen huomannut ja kokenutkin,että jos ajattelee asioista negatiivisesti tai hokee itselleen,että on huono olo niin silloin se on eikä parane.En halua syödä lääkkeitä,mutta joskus niitä vaan on pakko syödä jonkin aikaa☺️❤️,että olo helpottuu.Sen olen myös todennut,että huonossa suhteessa ei ole hyvä olla pidemmän päälle.🌻🙂🌻 voimia kaikille☺️❤️.
Moi. Sillon alkuun kun 2011 elokuussa sairastuin, yritin kohdata sitä pahaa oloa, tai oli pakkokin kun ei mitään muuta pystynyt tekemään. Se oli elämäni hirveintä aikaa! Makasin sängyssä ja kieriskelin ihan järkyttävissä tuskissa sitä ei voi edes sanoin kuvata... välillä vessaan, välillä jotain syömään ja taas sänkyyn ei vaan mitään muuta pystynyt tekemään. Tuskailin ja itkin. Luulin että sekoan. Pelkäsin että joudun psykoosiin ja osastolle. Sitten sain niitä lääkkeitä ja jonkin verran ne auttoi että en ihan seonnut ja vältin osaston, vaikka ihan osastokunnossa kyllä olin. Se tuska oli jotain ihan liikaa, en pystynyt sitä kestämään...
Nyt kun ei enää ole ihan niin järkyttävät olot, voisi taas tietysti yrittää kohdata sitä, vaikka vaikeaa se on, tuntuu että ei osaa. Aamuisin läsnä kauhea epätoivo ja tuntuu että ei jaksa herätä uuteen päivään. Mutta pakko se sitten on vaan. Ja jos esim on siinä aamupäivästä ruuanlaittoa, se on jotain ihan hirveää! Siinä ruokaa laittaessa on todella järkyttävän huono olo ja kauhea ahdistus ei sitä osaa edes selittää. Sitten jossain vaiheessa päivää se olo helpottaa varsinkin jos lähden johonkin kauppaan tms.
Ja tuntuu että sitä ei kestä enää mitään vastoinkäymisiä eikä murheita sen olen huomannut että jos tulee jotain murehdittavaa, se vaikuttaa noihin oloihin heti että tulee fyysisesti tosi huono olo. Ruokahalu häviää, maha menee sekaisin, ja hirveä tuska.
Niin se venlaflaxin tosiaan vaikutti hirveältä tokkuralääkkeeltä joka vie kaikki tunteet ja josta on älyttömän vaikea päästä eroon. En uskaltanut sitä kokeilla. Oli sellainen tunne että jos sitä alan käyttämään se on menoo sit.... Että menen siitä vaan huonompaan jamaan. Onneksi vältin sen!
Kiitos vinkistä propeli! En ole koittanut tuota, kuulostella mitä tapahtuu ja antaa tulla .... Ja mennä. Laukaisijat tiedän melko hyvin mutta en vaan osaa ajatella että mitä lopulta kehossa tapahtuu, esim seisoin tässä viisi minuuttia sitten ja kaikki oli ok ja sitten yhtäkkiä jokin iskee, niin mikä muuttui, seisonhan edelleen siinä eikä mikään uhkaa. Kiitokse todella🙂🌻
No nyt sitten tuli suru-uutisia. Aamulla sain puhelinsoiton äidiltäni, että isäni on kuollut. Oli sairaalassa. Jotain tutkimuksia siellä tehtiin ja tulehdusarvot oli korkealla, na saatiin laskemaan normaaliksi mutta jotain oli sitten vaan tullut... ehkä se sydämen vajaatoiminta, sydän varmaankin vaan lakannut toimimasta.
Tämä päivä onkin sitten mennyt kuolema asioita miettiessä ja surressa. Välit isään oli etäiset. Hän oli alkoholisti ja aina paljon vaan ollut omissa oloissaan. Viime vuodet kylläkin raittiina ja vanhainkodilla. Surettaa hänen elämänsä ja se että välit oli niin etäiset. Heti vaikutti näihin oloihinkin että ollut entistä huonompi olo. Äitini soitti kaksi kertaa tänään ja puhui pitkät puhelut väsyin siitä todella. Raskasta aikaa tämä nyt ja varmaan hautajaiset raskaat.
Mietin kukahan tässä lähtee seuraavaksi...
Huomenta 😭
Koeta jaksaa. tuo vie äkkiseltään pohjan pois kaikelta. Itse löysin isäni kuolleena viime vuonna ja hän oli, paitsi isäni myös paras ystäväni. Puolisen vuotta meni mulla, ennen kuin alkoi helpottamaan, vaikka se iso ikävä vieläkin läsnä. Alkuun tuli ihan paniikin omaisia tunteita, kun ei rakkainta tässä elämässä enää ole.., mutta sinä kestät kyllä. Tuossa toimii se lattea klisee; aika parantaa. Muistot elää ja kultaantuu. Voimia ja lämmin halaus ☺️❤️
Otan osaa suruusi.Oma isäni oli myös alkoholisti ja kuoli yllättäen jo 23 vuotta sitten, mutta se on silti paljon mielessä. Olen uusi täällä ja luin juuri tekstisi.
Minulla on henkisesti todella vaikeaa ja etsin juttuseuraa ja samanhenkisiä ihmisiä.😞
Hei Morningsnow.Voimia sinulle oikein paljon.
Kiitos teille. Raskasta aikaa tämä nyt hautajaisiin saakka, ja varmaan senkin jälkeen. Sitä eniten murehdin missä hänen sielunsa mahtaa nyt olla...
Tsemppiä sulle meri. Mulla myös vaikeeta näiden olojeni kans.
Tänään tyttö ollu kuumeessa koko päivän ja just tossa oksensi lattialle ja todennäköisesti tarttuu muhunki...
Jaksamisia sinulle Morningsnow.. Pelkään ihan hirveästi läheisten menettämistä, kun tuntuu, että se tuska tulee olemaan ylitsepääsemätön kestää.
Timppa313:lle Anafranilista: Yleensä en lähde mustamaalaamaan lääkkeitä, koska ne vaikuttavat yksilöllisesti, mutta Anafranilista on pakko sanoa, etten kyllä suosittele. Mistään lääkkeestä en ole saanut niin vahvoja sivuvaikutuksia, jotka vieläpä kestivät koko sen ajan kun lääkettä söin. En muista miten pitkään söin, mutta aika kauan kuitenkin, useamman vuoden. Todella voimakasta hikoilua - kesät olivat aivan tuskaa, kun hiki virtasi selässä solkenaan, vaikka muuten en hikoile juuri ollenkaan, suun kuivumista, huonovointisuutta ja näköhäiriöitä. Lääke oli myös migreenin estoon ja kun sen osalta tilanne parani, en uskaltanut lopettaa lääkettä. Joku lääkäri ihmetteli aika närkästyneen oloisena, miksi minulle ylipäätään on sellaista lääkettä määrätty. Apteekissa sanoivat, että on poistuva lääke, jota haittojen vuoksi määrätään lähinnä vanhuksille.
Ja tuon migreenitilanteen parantajaksi paljastui Orloc, verenpainelääke, joten suotta söin tuota myrkkyä.