Olen epäillyt pitkään, että mulla on persoonallisuushäiriö, mutta vasta viime päivinä asia todella kolhati päähäni, kun tein Histrionic Personality Disorder testit netissä ja mulle suositeltiin yhteydenottoa lääkäriin, koska lähes kaikki mahdollinen täsmäsi. Jostain kumman syystä en ole koskaan pitänyt itseäni huomiohakuisena, vaikka lähipiirini mielestä olen selvästi narsisti ja aina tuomassa itseäni esille. Syy tähän on luultavasti se, että tapa, jolla haen huomiota on hyvin erilainen kuin käsitykseni siitä miten huomiohakuisesta persoonallisuushäiriöstä ”kärsivät” tyypillisesti hakevat huomiota.

Itse en ole esimerkiksi flirttaileva tai hae seksuaalista huomiota miehiltä. Pynttäydyn kyllä mielelläni ja tykkään esitellä itseäni, mutta haluan olla ennemminkin tyylikäs kuin provosoiva. En ole myöskään helposti yliampuva paitsi sillon, kun sille päälle satun. Tavallaan näen itseni enemmän narsistisena siinä mielessä, että haen monesti jotain tietyntyyppistä huomiota ja se riippuu kulloisestakin mielialasta sekä pystyn varsin vaivattomasti ”devalvoimaan” ihmisiä sitä mukaan, kun he ovat loukanneet mun tunteita. Mulle on kanssa tosi tärkeetä, että muut ihmiset näkee mut vakavasti otettavana henkilönä, eikä minään tosi-tv tähtenä. Kuitenkin olen 100% varma, ettei mulla ole narsistista persoonallisuushäiriötä, koska tunnen läheisesti narsisteja ja meissä on perustavanlaatuisia eroja, vaikka hyvin paljon samaakin.

Vaikka mahdollinen persoonallisuushäiriö ei häiritse mua oikeestaan yhtään halusin silti asiasta keskustella näin anonyymillä foorumilla omalla äidinkielelläni. Olen lukenut paljon Psych Forumia, mutta sinne kirjottaminen ei onnistu ihan niin luontevasti kuin tänne, joten päätin avata tämän keskustelun. Erityisen mukava olisi kuulla muiden kokemuksia aiheesta.

Mä olen esimerkiksi ollut äärimmäisen huomionkipeä ihan pikkulapsesta asti. Se näkyi haluna tuoda itseäni esille joka tilanteessa. Yksinäisyyttä en kestänyt ollenkaan, vaan menin jopa pimpottelemaan tuntemattomien ovikelloja ja kyläilemään sekä ties mitä muuta hullua tuli tehtyä. On suorastaan ihme, ettei noilla reissuilla käynyt mitään pahempaa. Rakastin lisäksi paljon esiintymistä ja ylipäätään olla huomion keskipiste. Vanhempani eivät mua tähän tukeneet, vaan yrittivät ennemminkin hillitä ylitsepursuilevaa luonnettani. Kasvoin henkisesti epätasapainoisessa perheessä, jossa jokainen perheenjäsen oli jollakin tapaa epänormaali psyykkeeltään. Vaikka omaa tilaansa on vaikea havainnoida, tiedostan kyllä sen, että olen aina ollut sitä porukkaa, jotka siirtävät omaan pahaa oloa muihin prosessoimalla ja näin ollen myös raskasta seuraa ajoittain.

Nyt aikuisena olen edelleen erittäin huomiohakuinen, mutta osaan kontrolloida sitä paremmin. Osaan myös peittää jatkuvan huomiontarpeeni muilta tilanteissa, joissa sellaista ei sovi oman edun vuoksi näyttää. Toisin sanoen, pystyn erottelemaan ihmiset niihin, joilta huomiota kannattaa kalastella ja niihin jotka olisi järkevämpää jättää rauhaan. En muutenkaan koe mielekkääksi kaikkea huomiota mitä saan, vaan valitsen joukosta parhaat ja kiinnostavimmat tyypit ja hakeudun heidän seuraansa. Jos jostain syystä en kelpaa heille ja olen vaarassa jäädä yksin niin sillon kelpaa mikä tahansa seura.

Eräs paha ongelma minulla on, että persoonallisuutena näyttää vaihtelevan sen mukaan kenen kanssa vietän aikaa. Kaipa tätä kutsutaan maskin pitämiseksi tai joksikin. Mulla on kyllä tavallaan omatkin arvot, mutta jos tapaan viihdyttävän ihmisen niin ikään kuin idealisoin hänet ja alan muuttamaan itseäni enemmän hänen kaltaisekseen. Tässä ei ole väliä näänkö henkilön ystävänä vai rakkaana, kunhan hän on jollakin tapaa kiinnostava henkilö. Lisäksi mulla on kausia jolloin koko elämä muuttuu kokonaan aina harrastuksista, kiinnostuksen kohteisiin ja ammattiin. Yhtenä päivänä haluan olla se baarin pahin riidanhaastaja ja toisena seurakunnan uskollisin palvelija. 

Muistan kuin asuin Amerikassa niin paikalliset todella pitivät mua saman tien omana siskonaan, koska olin idealisoinut koko maan ja kansan, vaikka en osannut edes kieltä. Sitten, kun muutin takasin Suomeen olen taas ottanut uuden identiteetin. Tämäkin identiteetti on kerennyt vaihtua jo moneen otteeseen. Asian tekee raskaaksi se, että kaikki nämä muutokset ottavat aikaa ja rahaa sekä käyvät voimille, koska ennenpitkää tunnen oloni jälleen tyhjäksi ja tarvitsen uusia impulsseja.

Ihmissuhteeni ovat kokonaan oma lukunsa, koska ne ovat ennemminkin pakkomielteitä kuin ihmissuhteita. Näitä pakkomielteitä mulle tulee lähinnä muihin Cluster B persoonallisuuksiin, mutta joitakin poikkeuksiakin mahtuu mukaan. Olen huomannut, että vedän narsisteja ja sosiopaatteja puoleeni kuin magneetti ja he antavat mulle viihdettä sekä minä heille. Viihdyttävyys on tärkeä piirre ihmisessä, koska tylsistyn tosi helposti. Ystävyyssuhteet/parisuhteet henkisesti tasapainoisiin eivät onnistu multa kovin luontevasti, koska odotukseni ovat paljon korkeammat mitä rahkeeni riittävät. Tähän liittyy se, että saatan tuntea jonkin puolitutun hyvänä ystävänäni, jos ollaan tavattu pari kertaa, koska olen omassa päässäni tehnyt hänestä ystävän. Sitten, kun tapaan henkilön hän käyttäytyykin viileän asiallisesti ja raivostun sekä hylkään tuon kuvan, jonka olin luonut mieleeni. Muut Cluster B persoonallisuudet osaavat antaa mulle puolestaan vastakaikua tämmöseen toksiseen käytökseen. En sitten tiedä mitä heidän päässään liikkuu. Mahdollisesti hekin ovat luoneet ihannekuvan minusta.

Tulipa vuodatus. Toivottavasti tästä saa tolkkua. En tajua miten ihmeessä päädyin koko tälle foorumille.