Ahdistaa niin hirveesti ja kynnys iso mennä lääkäriin.Työttömänä ollut jo pari kuukautta ja nyt tuntuu ettei jaksa enää mitään.Tyttäreni käy huutamassa kun ei ole mulla rahaa sen menoihin,se ei tajua asiaa millään.Nyt olen alkanut itkemään iltaisin,päänsärkyjä on ja kokoajan murehdin tulevaisuuttani millä maksan kaikki.Ja häpeän kovasti tätä tilannettani,tuntuu ettei kehtaa enää missään liikkua.Kokoajan miettii et mitä toiset ajattelee,kun olen tälläinen työtön vaan.Ystäviäkään ei ole kenelle kehtaisin puhua.Omat lapsetkin elävät vain omaa elämäänsä,eivät ikinä kysele kuinka voin tai jaksan.Olen niin yksin tän kaiken kanssa.😞
Huomenta. Ei työttömyys ja rahahuolet ole sinun vikasi. Nykyään niin monet on menettänyt työnsä. Kyllä se masentaa.
Voi Hellu65, noinhan se menee. Kun itse jäin työttömäksi, niin en kehdannut mennä päiväsaikaan kauppaan, kun häpesin itseäni niin paljon. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen..Nykyisin viis veisaan kellonajoista, olen vain tyytyväinen, että kaupassa ei ole ruuhkaa. Menee siis tovi, että omaksuu ihmisarvonsa uudelleen. Sen arvon, joka ei ole sidoksissa työhön tai asemaan yhteiskunnassa.
Todellinen ongelma on tietysti rahan puute, joka seuraa työttömyyttä. Onko sulla mitään konsteja tasapainottaa taloutta? Sittenkin jota kuta ihmistä, jolle voisit asiaa purkaa?
Masennukseen kannattaa hakea apua, sillä masennuksella on kyky esittää maailma toivottomana paikkana. Ajoissa haettu apu voi pelastaa myös kaaokselta, jonka pitkittynyt masennus voi aiheuttaa. Masennus ei ole mikään häpeä, vaan sairaus.
Voi kiitos Rina Hyvin olet kirjoittanut, todella upeasti. En ole jotenkin osannut ajatellakkaan tuota ihmisarvokysymystä ollenkaan. Toivon todellakkin , että se ajan myötä minulla helpottaa ja jotenkin hyväksyn tämän ettei töitä helpolla löydy. Minulle tämä on vain niin suuri asia, kun en ole ikinä ollut ilman työtä. Kova kolaus itsetunnolle, kun ei kelpaa enää samalla lailla kuin ennen työmarkkinoille. Olisi minulla veljeni, mutta en ole vielä kehdannut hänellekkään myöntää kuinka kovasti tämä asia minua painaa ja stressaa. Ja sitten vielä tämä tyttönikin, häpeä on suuri kun luonani käy huutaa niin että kaikki kuulevat. Hänellä ei vielä ole rahan käytöstä oikeenlaista kuvaa, vaan että kaikki pitäisi saada tuosta noin vaan. Olen minä jo jaksanut karsia turhia laskuja eli menojani.
Voin vain toivottaa voimia sulle asian kanssa. Saatko yhtään etäisyyttä tiedosta, että Suomessa on yli 200 000 työtöntä ja toinen mokoma työikäisiä työvoiman ulkopuolella? Ja työttömyys voi kohdata hyviä työntekijöitä ja pitkään työssä olleita. Kaverillanikin on akateeminen koulutus ja 26 vuoden jälkeen joutui ulos firmasta, joka keskitti toimintojaan muualle. Nyt hän on hakenut työtä sitä saamatta, sillä yhtä työpaikkaa kohden on todella paljon hakijoita. Rakennemuutos, globalisaatio, säästöt- kaikki ne vaikuttavat niin, että yksittäinen ihminen on pelkkä pelinappula isossa kuviossa. Siihen ei kannata identiteettiään sitoa, vaikka vaikeaahan se on varsinkin, kun työttömyys vaikuttaa talouteenkin.
Toivon kovasti, että mielialasi siitä huolimatta paranee! Onko näköpiirissä nyt mitään sellaista, jota olisit aina halunnut tehdä, mutta johon ei ole ollut riittävästi aikaa? Jotakin harrastusta esim.
Vapaa ajan lisääntyminen on mahdollisuus sinänsä.
Tytöllesi ei auta kuin selittää yhä uudelleen, että asiat ovat nyt muuttuneet. Huutamalla hän purkaa omia tunteitaan. Häpeäntunteesi asiasta on ymmärrettävä, mutta silti aiheeton. Minä olen myös hyssyttelijä, joka pelkää, että joku kuulee, kun mieheni raivostuu. (On muuten äänekästä sorttia silloin). Kuvittelen, että olen vastuussa hänen käytöksestään, mutta enhän minä ole. Sitä kannattaa pohdiskella silloin, kun liian raskaalta tuntuu.
kylläpä osasit Rina sanoa fiksuja asioita työttömyydestä. :O Ne kun jaksaisi pitää mielessä, kun tämä maailma pyörii kuitenkin niin paljon työssä olemisen ja menestymisen ehdoilla. Jos ei ole mukana niissä, on ulkona.