Hello.
Huomenna suuntaan verikokeisiin koska väsymys ja laihtuminen huolestuttavat mua.

Itseni tuntien on varmaan fyysisesti kaikki oikein ja sitten ihmetellään et mistä johtuu.. ja sitten tiijän että oon henkisesti sekaisin ja se ei näy ulospäin ja lääkäri kurtistaa kulmiaan.

Ahistaa. Ekaa kertaa kahteen vuoteen oon joutunut turvautumaan Opamoxiin vaikka lääkkeitä koitan vältellä viimeseen saakka ku oon herkkä niillekin.

Haluisin olla mahd luomu kaikessa. Kärsimys kuuluu elämään eikä elämän kuulukaan olla onnellista. Itkeminen ja ahdistus joka vitun päivä ei kai kuitenkaan oo enää mielekästä ja hoitoa kaipaisi. Käyn terapiassa kerran viikkoon mutta ei tunnu auttavan, ei..