Hulluus on menolippu vapauteen
Mielenterveysongelmat pysäyttävät ihmisen. Ja niin niiden on tarkoituskin. Olen kokenut psykooseja, masennusta, itsetuhoisuutta. Sillä kaikella on ollut tarkoitus saada minut ajattelemaan syvemmin, näkemään asiat eri tavalla. Psykoosi romutti kaiken vanhan, muutti maailmakatsomustani. Paluuta vanhaan ei ole, laput silmiltäni ovat poissa.
Enää en syö lääkkeitä, enkä tule niitä koskaan vapaaehtoisesti syömäänkään. Kokemuksen karvaalla rintaäänellä voin sanoa, että kemikaalien popsiminen ei auta minua yhtään. Olen valinnut toisen tien.
Vallalla (lue: länsimainen) oleva käsitys terveestä ja sairaasta on vinoutunut. Ymmärrän miksi minut laitettiin mielisairaalaan suljetulle osastolle telkien taakse. Ei se oikein ole, mutta olen aikani lapsi. Tarkkailen ja teen havaintoja.
Olen kiitollinen herkkyydestäni, sillä se pitää minut oikella tiellä. Olen samanlainen ihminen kun muutkin, hyvässä ja pahassa. Haluan ajatella omilla aivoillani ja tutkia itseäni. Elän yhteiskunnassa, mutta kuitenkin irti siitä. En usko kaikkea, mitä minulle syötetään joka tuutista.
Elän oman totuuteni mukaan, totuuden jonka olen sisimmästäni löytänyt. Olen vapaa.
Saude apere!
"Hyviä on vähän,
pahoja vielä vähemmän,
mutta meitä siunattuja hulluja on lukematon määrä."
Aapeli
Olen itsekkin miettinyt, että mielialalääkkeet turruttavat kipua enemmän/vähemmän, mutta eivät välttämättä poista "sairauden" aiheuttajaa. Vähän niinkuin jalka olisi poikki ja pahasti tulehtunut, niin antibioottien sijasta määrätään voimakasta buranaa ja toivotellaan "Koita nyt jotenkin selvitä ja linkuta varoen. Meillä on täällä sairaalassa niin täyttä ettei nyt keretä ihmeempiä jalalle tekemään." 🙂
Jos sitä sisäistä ristiriitaa ei saa mitenkään kuriin esim. tilanteeseen tulee (ulkopuolinen) muutos tai itse kykenee jotenkin näkemään asiat toisesta näkökulmasta hyväksyen epäkohdan (asennemuutos), niin ei sitä kipua saada aidosti kuriin.
Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella lääkkeet vaikuttavat (hieman) eri tavalla. Lääkkeiden todellinen hyöty voi olla välillä kyseenalaista joidenkin yksilöiden kohdalla ja joillekkin antavat paljon "työntöapua" kohti tervehtymistä.
Hyvä esimerkki on että jos on suht hyvä palkkainen työ, joka jatkuvasti kuormittaa paljon henkisesti, niin ei mielialalääkkeet välttämättä auta pitkään selviämään.... jos kerran mielipahaa tulee jatkuvasti töistä ja se alkaa lopulta mietityttämään vapaa-ajallakin esim. kaljan/siiderin merkeissä. Lopulta on vain tunnustettava itselleen, ettei se hyväpalkkainen työ ole sen arvoista, että mielenterveys on koetuksella...
Ihanasti kirjoitettu, tavoitan ajatustasi 🙂
Entisenä ulkopuolisena pidän "meitä hulluja" ihan mainiona joukkona! Se, mitä tuollaisen asian läpikäyminen tekee ihmiselle, kasvattaa luonnetta näin kliseisesti sanottuna.
Viestisi on todella voimauttava 🙂
Ei se "hullunkurinen elämä" välttämättä ole paha asia tämän laulun perusteella. 🙂